Neuvoston päätelmät ja päätöslauselmat

EU:n neuvosto

EU:n neuvosto neuvottelee ja hyväksyy paitsi lainsäädäntöä, myös muita asiakirjoja kuten päätelmiä, päätöslauselmia ja lausumia, joilla ei ole oikeusvaikutuksia. Neuvosto käyttää näitä asiakirjoja esittääkseen poliittisia kannanottoja EU:n toimintaan liittyvistä aiheista. Tällaisten asiakirjojen tarkoituksena on olla vain poliittisia sitoumuksia tai kannanottoja, eikä perussopimuksissa ole määräyksiä niistä. Ne eivät siis ole oikeudellisesti sitovia.

Muut EU:n toimielimet ilmaisevat kantansa samankaltaisilla menettelyillä. Esimerkiksi komissio julkaisee vihreitä kirjoja edistääkseen EU:n tason keskustelua tietyistä aiheista. Vihreällä kirjalla kutsutaan asiaankuuluvia organisaatioita ja yksityishenkilöitä keskustelemaan komission ehdotuksista, joista voi myöhemmin tulla säädöksiä. Myös parlamentti voi laatia päätöslauselmia ja suosituksia EU:n toimivaltaan kuuluvista aiheista.

Päätelmät ja päätöslauselmat 

Neuvoston päätelmät hyväksytään neuvoston istunnossa käydyn keskustelun jälkeen. Ne voivat sisältää tiettyyn aiheeseen liittyvän poliittisen kannanoton. On tärkeää erottaa toisistaan neuvoston päätelmät ja puheenjohtajan päätelmät. Neuvoston päätelmät hyväksytään neuvostossa, kun taas puheenjohtajan päätelmät ilmaisevat vain puheenjohtajavaltion kannan eivätkä sido neuvostoa.

Neuvoston päätöslauselmissa määritellään yleensä työ, jota tietyllä toiminta-alalla on tarkoitus tehdä. Niillä ei ole oikeusvaikutuksia, mutta niissä voidaan pyytää komissiota tekemään ehdotus tai toteuttamaan lisätoimia. Jos päätöslauselma koskee alaa, joka ei täysin kuulu EU:n toimivaltaan, siitä tulee "neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma".

Neuvoston hyväksymät yleisimmät päätelmät ja päätöslauselmat 

Päätelmillä ja päätöslauselmilla on eri tarkoituksia. Niillä voidaan esimerkiksi

  • kehottaa jäsenvaltiota tai toista EU:n toimielintä ryhtymään toimiin tietyssä asiassa. Tällaisia päätelmiä annetaan usein aloilla, joilla EU voi toteuttaa tukevia, yhteensovittavia tai täydentäviä toimia, kuten terveys- ja kulttuurialoilla.

  • pyytää komissiota valmistelemaan ehdotus tietystä aiheesta. Tämä perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 241 artiklaan.

  • koordinoida jäsenvaltioiden toimia. Tällaisia päätelmiä annetaan tapauksissa, joissa neuvosto toteuttaa politiikkatavoitetta ei-sitovan koordinointiprosessin avulla. Tällöin päätelmät tai päätöslauselmat laaditaan tavoitteiden määrittelemiseksi tai kehityksen arvioimiseksi.

  • ilmaista EU:n kanta tiettyyn tapahtumaan tai maahan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) puitteissa. Niillä ilmaistaan poliittinen kanta tai arvioidaan kansainvälistä tapahtumaa EU:n nimissä.

  • määritellä EU:n ja sen jäsenvaltioiden koordinoitu kanta kansainvälisissä järjestöissä. Neuvosto voi esimerkiksi laatia päätelmät EU:n osallistumisesta kansainvälisillä foorumeilla.

  • tehdä huomautuksia ja esittää mahdollisia ratkaisuja kysymyksiin, joita on tuotu esiin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa

Miten se toimii? 

Coreper

Coreper valmistelee kaikkien neuvoston kokoonpanojen työn, ja se on jaettu kahteen osaan: Coreper I ja Coreper II.

Ennen hyväksymistä päätelmät kulkevat neuvoston kolmen tason läpi:

  • työryhmä
  • pysyvien edustajien komitea (Coreper)
  • neuvoston kokoonpano
  1. Ennen päätelmäehdotuksen laatimista puheenjohtajavaltio saattaa toimittaa keskusteluasiakirjan, jonka pohjalta aihetta tarkastellaan työryhmätasolla. 
  2. Keskustelujen pohjalta neuvoston puheenjohtajavaltio laatii sitten päätelmäehdotuksen, usein neuvoston pääsihteeristön avustuksella. Puheenjohtajavaltiolla on poliittinen vastuu päätelmäehdotuksesta.
  3. Työryhmä tapaa useamman kerran tarkastellakseen asiakirjaa. Lopullinen keskustelu työryhmätasolla käydään noin 7–14 päivää ennen kuin päätelmät annetaan Coreperille, joka jatkaa niiden tarkastelua.
  4. Coreper tarkastelee asiakirjaa noin kaksi viikkoa ennen neuvoston istuntoa ja pyrkii ratkaisemaan avoinna olevat kysymykset.
  5. Sen jälkeen asianomainen neuvoston kokoonpano hyväksyy tekstin. Neuvoston päätelmät hyväksytään kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä. Jos ministerit eivät ole yhtä mieltä tekstistä, siihen voidaan yhä tehdä muutoksia.
  6. Poikkeustapauksissa neuvosto ei ehkä kykene hyväksymään päätelmiä. Tällaisissa tapauksissa asiakirja hyväksytään joskus "puheenjohtajan päätelminä", joihin ei tarvita kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää.