Neuvosto EU:n päätöksentekijänä

Tavallinen lainsäätämisjärjestys

Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen eli yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluu noin 85 EU:n politiikka-alaa syrjinnän torjunnasta yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Suurin osa tällä menettelyllä neuvotellusta EU-lainsäädännöstä hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä.

Neuvosto on EU:n keskeinen päätöksentekijä. Sen tehtävänä on neuvotella ja hyväksyä uutta EU-lainsäädäntöä, mukauttaa sitä tarvittaessa ja koordinoida politiikkoja. Neuvosto tekee päätökset useimmiten tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Tätä sanotaan myös yhteispäätösmenettelyksi. Yhteispäätösmenettelyä noudatetaan sellaisilla politiikan aloilla, joilla EU:lla on yksinomainen toimivalta tai jaettu toimivalta jäsenvaltioiden kanssa. Sen mukaisesti toimiessaan neuvosto säätää lait Euroopan komission esittämien ehdotusten pohjalta. 

Joitakin erityisaloja koskevissa käsittelyissä neuvosto noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä, kuten hyväksyntämenettelyä tai kuulemismenettelyä, ja tällöin Euroopan parlamentin rooli on rajallinen. 

Neuvoston kolmivaiheinen menettely

Ehdotuksia käsittelevät ministerit kokoontuvat neuvostossa eri kokoonpanoissa, ja heidän tukenaan on yli 150 työryhmää ja komiteaa. Työryhmiin ja komiteoihin kuuluu virkamiehiä kaikista jäsenvaltioista.

Kun komissio on toimittanut ehdotuksen, neuvosto ja Euroopan parlamentti tarkastelevat sitä samanaikaisesti. Tätä tarkastelua kutsutaan käsittelyksi. Tällaisia käsittelyjä voidaan järjestää enimmillään kolme, ja niiden jälkeen neuvosto ja parlamentti joko hyväksyvät tai hylkäävät ehdotuksen.

Ennen kuin parlamentti on muodostanut ensimmäisen käsittelyn kantansa, neuvosto voi joissakin tapauksissa hyväksyä poliittisen yhteisymmärryksen eli "yleisnäkemyksen". Neuvostossa hyväksytty yleisnäkemys voi nopeuttaa lainsäädäntömenettelyä ja jopa helpottaa neuvoston ja parlamentin pääsemistä sopimukseen, sillä se antaa parlamentille käsityksen neuvoston kannasta ennen kuin parlamentti antaa ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa. Neuvosto ei kuitenkaan voi vahvistaa lopullista kantaansa, ennen kuin parlamentti on antanut oman ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa.

Ehdotuksen käsittelyssä neuvostossa on kolme eri tasoa:

  • työryhmä
  • pysyvien edustajien komitea (Coreper)
  • neuvosto

Näin taataan ehdotuksen tekninen käsittely työryhmätasolla ja poliittinen käsittely ministeritasolla. Lisäksi Coreperissa kokoontuvat suurlähettiläät tarkastelevat ehdotusta sekä teknisestä että poliittisesta näkökulmasta.

Neuvoston valmisteluelimet

Neuvostoa avustaa yli 150 työryhmää ja komiteaa. Niitä kutsutaan valmisteluelimiksi.

Työryhmä

Neuvoston puheenjohtajavaltio päättää pääsihteeristön avustuksella, mille työryhmälle ehdotuksen käsittely kuuluu, ja kutsuu työryhmän koolle.

Työryhmä tarkastelee ehdotusta ensin yleisesti ja käsittelee sitä sen jälkeen kohta kohdalta.

Työryhmän käsittelylle ei ole muodollisia määräaikoja, vaan sen kesto riippuu ehdotuksen luonteesta. Työryhmän ei myöskään tarvitse päästä ehdotuksesta sopimukseen, mutta käsittelyn tulokset esitetään Coreperille.

Pysyvien edustajien komitea (Coreper)

Ehdotuksen käsittely Coreperissä riippuu siitä, missä määrin asioista on saatu sovittua työryhmässä.

Jos sopimukseen päästään ilman keskustelua, ehdotus merkitään Coreperin esityslistan osaan I.

Jos työryhmä ei ole päässyt yhteisymmärrykseen joistakin ehdotuksen osista ja asiasta on vielä keskusteltava Coreperissä, se otetaan Coreperin esityslistan osaan II. Tällöin Coreper voi

  • yrittää neuvotella ratkaisun itse
  • lähettää asian ja mahdolliset kompromissiehdotukset takaisin työryhmän käsiteltäväksi
  • toimittaa asian neuvoston käsiteltäväksi

Useimmat ehdotukset ovat Coreperin esityslistalla useaan kertaan, koska Coreper pyrkii ratkaisemaan erimielisyydet, joihin työryhmä ei ole löytänyt ratkaisua.

Neuvosto

Jos ehdotuksen käsittely on jo saatu päätökseen Coreperissä, ehdotus otetaan neuvoston esityslistalle A-kohtana, jolloin se hyväksytään ilman keskustelua. Yleensä noin kaksi kolmasosaa neuvoston esityslistan asioista hyväksytään A-kohtina. Niistä voidaan kuitenkin edelleen keskustella, jos yksi tai useampi jäsenvaltio sitä pyytää.

Neuvoston esityslistan B-kohdat ovat asioita,

  • jotka ovat siirtyneet edellisistä neuvoston istunnoista
  • joista ei ole päästy sopimukseen Coreperissä eikä työryhmässä
  • jotka ovat poliittisesti liian arkaluonteisia ratkaistavaksi alemmilla tasoilla.

Neuvoston äänestystulokset julkistetaan aina, kun neuvosto toimii lainsäätäjänä. Jos joku jäsen haluaa antaa äänestysselityksen, myös se julkistetaan, mikäli säädös on tullut hyväksytyksi. Muissakin tapauksissa äänestysselitys julkistetaan, jos selityksen antaja sitä pyytää.

Koska neuvosto on yksi oikeushenkilö, mikä tahansa sen 10 kokoonpanosta voi hyväksyä jonkin toisen kokoonpanon alaan kuuluvia neuvoston säädöksiä.