Historia

Lue lisää Eurooppa-neuvoston, EU:n neuvoston, euroryhmän ja eurohuippukokouksen roolia muovanneista tapahtumista ja sopimuksista.

2008

12. lokakuuta

Eurohuippukokous saa alkunsa 

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ehdotti, että euroalueen maiden valtion- tai hallitusten päämiehet kokoontuisivat säännöllisesti. Ensimmäinen kokous pidettiin 12. lokakuuta 2008. Sen jälkeen pidettiin huippukokoukset Brysselissä toukokuussa 2010, maaliskuussa 2011, heinäkuussa 2011 ja lokakuussa 2011.

Eurohuippukokoukset auttavat koordinoimaan euroalueen talouspolitiikkaa, ja niihin osallistuvat myös eurohuippukokouksen puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja. 

2012

1.–2. maaliskuuta

Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta

Eurooppa-neuvoston 1.–2. maaliskuuta 2012 pidetyssä kokouksessa 25 EU-johtajaa allekirjoitti sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimuksen).  

Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2013, ja se virallisti eurohuippukokouksen. Eurohuippukokouksen järjestämisestä ja sen puheenjohtajan tehtävistä määrätään sopimuksen 12 artiklassa.

2013

14. maaliskuuta

Eurohuippukokouksen työjärjestys

Ensimmäinen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen (vakaussopimuksen) voimaantulon jälkeinen eurohuippukokous pidettiin 14. maaliskuuta 2013. Tässä kokouksessa hyväksyttiin eurohuippukokousten työskentelyn järjestämistä koskevat säännöt.

2015

22. kesäkuuta

Ylimääräinen huippukokous Kreikasta

EU-johtajat kokoontuivat keskustelemaan Kreikasta 22. kesäkuuta 2015. Eurohuippukokouksen puheenjohtajan Donald Tuskin mukaan Kreikan hallituksen esittämät viimeisimmät ehdotukset olivat myönteinen edistysaskel mutta EU:n toimielinten oli vielä arvioitava niitä.

12. heinäkuuta

Euroalueen johtajat sopuun Kreikka-kysymyksestä

Johtajat olivat valmiita aloittamaan neuvottelut Kreikan EVM-rahoitustukiohjelmasta, mutta sitä ennen Kreikan ja muiden jäsenvaltioiden parlamenttien oli vielä hyväksyttävä sopimus. Kansallisten menettelyjen jälkeen euroryhmän oli määrä jatkaa neuvotteluja.