Yhteinen kriisinratkaisumekanismi

Infografiikka – Yhteisen kriisinratkaisumekanismin toiminta

Infografiikka – yhteisen kriisinratkaisumekanismin toiminta

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tavoitteena on varmistaa kaatuvien pankkien hallittu kriisinratkaisu mahdollisimman vähäisin kustannuksin veronmaksajille ja reaalitaloudelle.

Soveltamisala 

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin kaikkien sääntöjen tultua voimaan niitä sovelletaan euroalueen jäsenvaltioiden pankkeihin sekä niiden EU-maiden pankkeihin, jotka päättävät liittyä pankkiunioniin.

Rakenne

Euroopan pankkiunioniin keskeisenä osana kuuluva yhteinen kriisinratkaisumekanismi koostuu seuraavista:

  1. EU:n kriisinratkaisuviranomainen – yhteinen kriisinratkaisuneuvosto
  2. pankkialan rahoittama yhteinen kriisinratkaisurahasto

Tärkeimmät tavoitteet

  • lujittaa luottamusta pankkisektoriin
  • estää talletuspako ja sen leviäminen
  • minimoida pankkien ja valtioiden negatiivinen vuorovaikutus
  • poistaa rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden pirstaloituminen

1. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin pääasiallisena päätöksentekoelimenä toimiva kriisinratkaisuneuvosto

  • päättää toimintansa jatkamiseen kykenemättömien pankkien kriisinratkaisumääräyksistä (myös kriisinratkaisuvälineiden soveltamisesta ja yhteisen kriisinratkaisurahaston käytöstä)
  • vastaa suoraan pankkiunionin rajatylittävien ja suurten pankkien kriisinratkaisun suunnittelusta ja sen vaiheista. Euroopan keskuspankki valvoo suoraan kyseisiä pankkeja
  • vastaa kaikista kriisinratkaisutapauksista pankin koosta riippumatta, jos kriisinratkaisu edellyttää yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttöä
  • vastaa viime kädessä kaikista pankkiunionin pankeista ja voi sen vuoksi milloin tahansa päättää käyttää valtuuksiaan mihin tahansa pankkiin

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kokoonpano

Kriisinratkaisuneuvosto kokoontuu joko johdon istunnossa tai täysistunnossa.

Kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoKriisinratkaisuneuvoston täysistunto
Äänioikeutetut jäsenet
  • puheenjohtaja
  • 4 kokoaikaista jäsentä
  • niiden jäsenvaltioiden edustaja, joissa vaikeuksissa oleva pankki ja sen sivuliikkeet tai tytäryhtiöt toimivat
Äänioikeutetut jäsenet
  • puheenjohtaja
  • 4 kokoaikaista jäsentä
  • kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten edustajat (1 kustakin pankkiunioniin osallistuvasta jäsenvaltiosta)
Tarkkailijat
  • pysyvä: 1 edustaja sekä EKP:stä että komissiosta
  • tapauskohtaisesti kutsutut tarkkailijat
Tarkkailijat
  • pysyvä: 1 edustaja sekä EKP:stä että komissiosta
  • tapauskohtaisesti kutsutut tarkkailijat

Neuvosto nimitti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja kokoaikaiset jäsenet joulukuussa 2014.

Yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen voimaantulon jälkeen nimitettävän ensimmäisen puheenjohtajan toimikausi on 3 vuotta, ja se voidaan uusia kerran 5 vuodeksi. Varapuheenjohtajan ja 4 kokoaikaisen jäsenen toimikausi on 5 vuotta.

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksenteko

Johdon istunto valmistelee kaikki kriisinratkaisupäätökset. Se hyväksyy mahdollisimman pitkälle sellaisia pankkeja koskevat päätökset, joista kriisinratkaisuneuvosto on suoraan vastuussa. 

Täysistunto tekee yleisluonteisemmat päätökset:

  • päätökset työjärjestyksestä  
  • kriisinratkaisuneuvoston vuotuisesta talousarviosta
  • investoinneista ja henkilöstöasioista. 

Se tekee myös päätökset yhteisen kriisinratkaisurahaston käytöstä tietyt kynnysarvot ylittävien määrien osalta.

Se valtuuttaa yhteisen kriisinratkaisurahaston ottamaan lainaa ja keräämään ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja.

2. Yhteinen kriisinratkaisurahasto

Yhteinen kriisinratkaisurahasto on ylikansallinen rahasto.

Sitä käytetään toimintansa jatkamiseen kykenemättömien pankkien kriisinratkaisua varten sen jälkeen kun muita vaihtoehtoja, kuten velkakirjojen arvon alaskirjaus, ei enää ole käytettävissä.

Rahastoa rahoitetaan pankkialalta kerättävillä vakausmaksuilla.

Yhteinen kriisinratkaisurahasto muodostetaan 8 vuoden kuluessa. Sen olisi saavutettava vähintään 1% kaikkien pankkiunionin jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä. Sen määräksi arvioidaan 55 mrd. €.

Kunkin laitoksen yksilöllinen vakausmaksu lasketaan sen velkojen määrän (poislukien omat varat ja suojatut talletukset) suhteellisena osuutena kaikkien osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden laitosten velkojen kokonaismäärästä (poislukien omat varat ja suojatut talletukset). Vakausmaksut suhteutetaan kunkin laitoksen ottamiin riskeihin.

Infografiikka – Yhteinen kriisinratkaisurahasto

Infografiikka – yhteinen kriisinratkaisurahasto

Yhteisen kriisinratkaisurahaston toiminta

Kansallisesti kerätyt pankkien vakausmaksut siirretään yhteiseen kriisinratkaisurahastoon.

Rahaston käytön edellytyksenä on pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä ja yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevassa asetuksessa vahvistettujen alaskirjaussääntöjen ja -periaatteiden soveltaminen.

Tämä on tarpeen, jotta noudatetaan yhtä pankkiunionin perusperiaatteista, jonka mukaan kaatuvista pankeista aiheutuvien kustannusten tulisi olla finanssialan, ei veronmaksajien harteilla.

8 vuoden siirtymäaika

Rahasto koostuu aluksi kansallisista rahasto-osuuksista. Nämä sulautetaan yhteen vaiheittain 8 vuoden siirtymäkauden aikana. Rahastoon maksettujen varojen "keskinäistäminen" aloitetaan 40%:lla ensimmäisenä vuonna, 20%:lla toisena vuonna ja tämän jälkeen kasvaen jatkuvasti samansuuruisina määrinä jäljellä olevien 6 vuoden ajan, kunnes kansallisia rahasto-osuuksia ei enää ole.

Varojen siirrosta ja yhdistämisestä määrätään pankkiunioniin liittyvien jäsenvaltioiden erillisessä hallitustenvälisessä sopimuksessa. Neuvosto teki tällaisen päätöksen oikeusvarmuuden maksimoimiseksi ottaen huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden oikeudelliset ja perustuslailliset huolenaiheet.

26 jäsenvaltiota (kaikki EU-maat Ruotsia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta) allekirjoitti sopimuksen 21. toukokuuta 2014. Allekirjoittajat totesivat erillisessä lausumassa pyrkivänsä saattamaan ratifiointiprosessin päätökseen hyvissä ajoin, jotta yhteinen kriisinratkaisumekanismi voi aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2016.

Riittävän moni jäsenvaltio oli ratifioinut 30. marraskuuta 2015 mennessä hallitustenvälisen sopimuksen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona pankkiunioniin osallistuvat allekirjoittajat, jotka edustavat vähintään 90%:a kaikkien osallistujien painotettujen äänten kokonaismäärästä, ovat tallettaneet ratifioimis- ja hyväksymiskirjansa.

Sopimuksen allekirjoittaneiden euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden on otettava huomioon sopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet vain, jos ne ovat liittyneet yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin.

Muut rahoitusjärjestelyt

EU:n valtiovarainministerit hyväksyivät joulukuussa 2013 väliaikaisrahoitusta koskevan lausuman. Sen mukaan väliaikaisrahoitusta on yhteisen kriisinratkaisurahaston perustamisvaiheessa saatavissa kansallisista lähteistä pankkialalta kerättyjen maksujen ansiosta tai Euroopan vakausmekanismista nykyisten menettelyjen mukaisesti.

Näin varmistetaan yhteisen kriisinratkaisurahaston varojen riittävyys siirtymäkauden aikana.

Pankkiunioniin osallistuvat jäsenvaltiot sopivat joulukuussa 2015 väliaikaisrahoituksen järjestelyjä koskevan järjestelmän perustamisesta: vuodesta 2016 alkaen jokainen osallistuva jäsenmaa tekee yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa yhdenmukaistetun lainajärjestelysopimuksen, jolla se myöntää kriisinratkaisuneuvostolle kansallisen yksilöllisen luoton yhteisessä kriisinratkaisurahastossa olevan oman kansallisen rahasto-osuutensa tueksi. Näin varmistetaan, että rahasto toimii asianmukaisesti siinäkin tapauksessa, että pankkien kriisinratkaisusta kyseisessä jäsenvaltiossa seuraisi rahoitusvaje.

Euroalueen jäsenmaiden luottojen enimmäismääräksi on sovittu yhteensä 55 mrd. €.

Kansallista luottoa on tarkoitus käyttää viimeisenä keinona, kun kaikki muut pankkiunionin sääntöjen mukaan käytettävissä olevat rahoituslähteet on käytetty loppuun. 

Kansallisten luottojen järjestelmällä varmistetaan veronmaksajien suojaaminen, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden talouteen keskipitkällä aikavälillä, sillä kunkin maan pankkisektorin on maksettava takaisin luottojen nostetut määrät.

Järjestelmällä varmistetaan lisäksi kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet, eikä siitä aiheudu kustannuksia pankkiunionin ulkopuolisille maille.

Kansallisten rahasto-osuuksien välillä on myös mahdollista tehdä väliaikaisia siirtoja.

Siirtymäkauden aikana kehitetään yhteinen varautumisjärjestely. Se helpottaa yhteisen kriisinratkaisurahaston lainanottoa ja maksetaan lopulta takaisin pankkialalta kerättävin vakausmaksuin.

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin toiminta

Mekanismi koostuu seuraavista vaiheista:

1. Valvontaviranomaisena toimiva Euroopan keskuspankki ilmoittaa yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, että jokin pankki on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi myös tehdä tällaisen päätöksen omasta aloitteestaan johdon istunnossa, jos EKP asiasta tiedon saatuaan ei reagoi 3 päivän kuluessa.

2. Johdon istunto päättää, onko yksityinen ratkaisu mahdollinen ja onko kriisinratkaisu yleisen edun kannalta välttämätön.

3. Jos kriisinratkaisun edellytykset eivät täyty, pankki likvidoidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4. Jos kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy kriisinratkaisumääräyksen. Määräyksessä määritetään kriisinratkaisuvälineet ja yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttö. Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa kriisinratkaisumääräyksen komissiolle välittömästi sen hyväksymisen jälkeen.

5. Kriisinratkaisumääräys tulee voimaan 24 tunnin kuluessa sen hyväksymisestä kriisinratkaisuneuvostossa. Tämän ajan kuluessa komissio voi joko hyväksyä määräyksen tai

  • vastustaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston hyväksymää määräystä sen harkinnanvaraisten näkökohtien osalta
  • ehdottaa neuvostolle, että tämä vastustaa määräystä sillä perusteella, että kriisinratkaisu ei ole yleisen edun kannalta välttämätön; tässä tapauksessa neuvosto tekee päätöksen yksinkertaisella enemmistöllä
  • ehdottaa neuvostolle, että tämä hyväksyy olennaisen muutoksen kriisinratkaisumääräyksessä vahvistettujen varojen määrään tai vastustaa sitä (vähintään 5%:n muutos kriisinratkaisuneuvoston ehdottamaan varojen määrään katsotaan olennaiseksi)

Jos komissio päättää ehdottaa, että neuvosto vastustaa määräystä, komission on annettava ehdotus 12 tunnin kuluessa kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä kriisinratkaisuneuvostossa, jotta neuvosto voi tehdä päätöksen seuraavien 12 tunnin kuluessa.

Jos neuvosto vastustaa laitoksen asettamista kriisinratkaisuun, laitos likvidoidaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6. Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat tarvittavat kriisinratkaisutoimet. 

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin muut toimijat

EU:n neuvosto

  • nimittää yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäsenet
  • määrittää, miten pankkiala maksaa ennakolliset vakausmaksut yhteiseen kriisinratkaisurahastoon (hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksen)
  • voi tietyissä tapauksissa vastustaa jotakin kriisinratkaisumääräystä.

Euroopan komissio

EU:n oikeuskäytännön noudattamiseksi jonkin EU:n toimielimen on vahvistettava kriisinratkaisuneuvoston hyväksymä kriisinratkaisumääräys.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan komission on joko hyväksyttävä kriisinratkaisumääräys tai vastustettava yhteisen kriisinratkaisuneuvoston hyväksymän kriisinratkaisumääräyksen harkinnanvaraisia näkökohtia.

Komissio voi myös ehdottaa, että neuvosto vastustaa kriisinratkaisumääräystä, jos yleistä etua koskeva peruste ei täyty tai jos yhteisestä kriisinratkaisurahastosta käytettävää määrää on muutettu olennaisesti. 

Euroopan keskuspankki (EKP)

EKP ilmoittaa pankkiunioniin kuuluvien pankkien valvojana yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, jos jokin pankki on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset

Osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset vastaavat niitä pankkeja koskevien kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisesta ja hyväksymisestä, joista yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole suoraan vastuussa.

Lisäksi ne panevat täytäntöön kaikki niitä koskevat päätökset yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ohjeiden mukaisesti.

Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei noudata yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöstä, kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet antaa toimeenpanomääräyksiä suoraan vaikeuksissa olevalle pankille.

Mihin yhteistä kriisinratkaisumekanismia tarvitaan?

Yhteinen sääntökirja on yhdenmukaistanut jossain määrin jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja se antaa kansallisille viranomaisille yhteisiä kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia. Sen ansiosta kansallisilla viranomaisilla on myös mahdollisuus harkita, miten kyseisiä välineitä tulisi soveltaa ja miten kansallisia rahoitusjärjestelyjä tulisi käyttää kriisinratkaisumenettelyjä varten.

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tarkoituksena onkin varmistaa yhteinen toimintatapa kaatuvien pankkien käsittelyssä ja siten lisätä osallistuvien jäsenvaltioiden finanssialan vakautta.

Lisäksi se estää kriisien leviämisen osallistumattomiin jäsenvaltioihin ja helpottaa näin sisämarkkinoiden toimintaa.

Yhteistä mekanismia tarvittiin poistamaan se riski, että jäsenvaltiot tekevät rajatylittävien pankkikonsernien kriisinratkaisusta erillisiä ja mahdollisesti epäjohdonmukaisia päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa kriisinratkaisun kokonaiskustannuksiin.

Yhteisen kriisinratkaisurahaston perustaminen myös vähentää pankkien riippuvuutta kansallisista talousarvioista saatavasta tuesta ja jäsenvaltioiden eriävistä näkemyksistä rahoitusjärjestelyjen käytöstä. Tämä auttaa myös välttämään tilanteita, joissa pankin kansallisella kriisinratkaisulla olisi suhteeton vaikutus reaalitalouteen.

Ylikansallista kriisinratkaisujärjestelmää tarvittiin myös täydentämään EU-tason valvontajärjestelmää eli yhteistä valvontamekanismia. Tämä auttaa vähentämään mahdollisia jännitteitä EKP:n ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välillä.

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tarkoituksena on näin ollen vahvistaa luottamusta pankkialaan, estää talletuspaot ja niiden leviäminen, minimoida pankkien ja valtioiden negatiivinen vuorovaikutus ja estää rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden pirstaloituminen.

Voimaantulo

Säännöksiä kriisinratkaisun suunnittelun valmistelusta, tiedon keräämisestä ja yhteistyöstä kansallisten viranomaisten kanssa sovelletaan 1. tammikuuta 2015 alkaen.

Säännöksiä kriisinratkaisun suunnittelusta, varhaisesta tilanteeseen puuttumisesta, kriisinratkaisutoimista ja -välineistä, mukaan lukien osakkeenomistajien ja velkojien velkakirjojen arvon alaskirjaus, sovelletaan 1. tammikuuta 2016 alkaen.

Hallitustenvälinen sopimus vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona ne yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat allekirjoittajat, jotka edustavat 90%:a kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden painotettujen äänten kokonaismäärästä, ovat tallettaneet ratifioimis- ja hyväksymiskirjansa.