Pariisin ilmastosopimus

EU:n neuvosto

Pariisin sopimus on globaali ilmastosopimus, joka tehtiin 12. joulukuuta 2015 Pariisissa. Sopimukseen sisältyy toimintasuunnitelma maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi huomattavasti alle kahteen celsiusasteeseen. Sitä sovelletaan vuodesta 2020 eteenpäin.

  • Uuden Pariisin sopimuksen pääkohdat ovat
  • pitkän aikavälin tavoite: hallitukset sopivat pitävänsä maapallon keskimääräisen lämpötilan nousun huomattavasti alle kahdessa celsiusasteessa suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon ja pyrkivänsä rajoittamaan sen 1,5 celsiusasteeseen
  • panokset: ennen Pariisin kokousta ja sen aikana maat toimittivat kokonaisvaltaiset kansalliset ilmastotoimia koskevat suunnitelmat päästöjensä vähentämiseksi
  • kunnianhimoisuus: hallitukset sopivat ilmoittavansa 5 vuoden välein panoksensa voidakseen asettaa kunnianhimoisempia tavoitteita
  • avoimuus: ne myös sopivat raportoivansa toisilleen ja kansalaisille, kuinka hyvin ne pysyvät tavoitteissaan, avoimuuden ja seurannan varmistamiseksi
  • solidaarisuus: EU ja muut teollisuusmaat antavat edelleen ilmastorahoitusta kehitysmaiden auttamiseksi vähentämään päästöjä ja vahvistamaan kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia

Ilmastonmuutos on merkittävä maailmanlaajuinen kysymys, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Tämä aikajana kuvaa uuden, globaalin ja oikeudellisesti sitovan ilmastosopimuksen, Pariisin sopimuksen tekemiseen johtanutta prosessia ja sen jatkotoimia. Siinä esitetään myös EU:n rooli prosessissa.

2016

4. marraskuuta

Pariisin sopimuksen voimaantulo

Pariisin sopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2016. Tämä tapahtui 30 päivää sen jälkeen, kun edellytykset täyttyivät 4. lokakuuta, eli sopimuksen on ratifioinut vähintään 55 maata, joiden osuus on vähintään 55% maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

25. lokakuuta

EU lisää kansainvälistä ilmastorahoitustaan saavuttaakseen teollisuusmaille asetetun 100 miljardin $:n vuotuisen tavoitteen vuoteen 2020 mennessä ja pitääkseen rahoituksen sen jälkeen samalla tasolla vuoteen 2025 saakka. Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolet aikovat asettaa uuden yhteisen tavoitteen ennen vuotta 2025.

EU:n ja sen jäsenmaiden rahoitusta oli vuonna 2015 yhteensä 17,6 mrd. €, mikä on huomattavasti enemmän kuin vuonna 2014. Rahoitus kanavoitiin onnistuneesti aloitteisiin, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen mukautumiseen kehitysmaissa.

Rahoitus on tärkeä askel kohti Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa.

11. lokakuuta

Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto antoi päätelmät ilmastorahoituksesta. Neuvosto korosti, että julkinen rahoitus on edelleen tärkeää ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ministerit vahvistivat myös, että julkiseen ilmastorahoitukseen kohdennetaan lisää varoja tulevina vuosina. Jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista ilmoitetaan ennen COP22-kokousta.

7. lokakuuta

Pariisin sopimuksen asiakirjojen tallettaminen

EU juhlii Pariisin sopimuksen asiakirjojen tallettamista virallisessa tilaisuudessa YK:n päämajassa New Yorkissa.

5. lokakuuta

EU ratifioi virallisesti Pariisin sopimuksen

Neuvoston puheenjohtajavaltion ja Euroopan komission edustajat tallettivat viralliset ratifiointikirjat sopimuksen tallettajana toimivan YK:n pääsihteerin huostaan.

4. lokakuuta

Neuvosto hyväksyi päätöksen Pariisin sopimuksen ratifioinnista EU:ssa. Päätös talletetaan lähipäivinä YK:n pääsihteerin huostaan. EU:n ratifiointi astuu voimaan päätöksen tallettamishetkenä.

30. syyskuuta

Ympäristöneuvosto päätti vauhdittaa ratifiointia EU:n tasolla. Jos jäsenvaltiot ovat saaneet kansalliset menettelynsä päätökseen, ne ratifioivat sopimuksen yhdessä EU:n kanssa, ja muussa tapauksessa mahdollisimman pian sen jälkeen.

Kun Euroopan parlamentti antaa hyväksyntänsä, neuvosto hyväksyy muodollisesti päätöksen sopimuksen tekemisestä. EU voi sen jälkeen ratifioida sopimuksen.

20. kesäkuuta

Ympäristöneuvosto hyväksyi lausuman Pariisin sopimuksen ratifioinnista. Sen tarkoituksena on antaa vahva ja selkeä poliittinen viesti siitä, että EU on sitoutunut jatkamaan Pariisin sopimuksen viitoittamalla tiellä ja tekemään töitä sen eteen, että sopimus saatetaan pian voimaan ja pannaan tehokkaasti täytäntöön.

22. huhtikuuta

Pariisin sopimuksen allekirjoittaminen

EU allekirjoittaa Pariisin sopimuksen.

Alankomaiden ympäristöministeri ja neuvoston puheenjohtaja Sharon Dijksma ja Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič allekirjoittavat sopimuksen EU:n puolesta New Yorkissa Yhdysvalloissa pidettävässä korkean tason seremoniassa.

Tästä hetkestä alkaen asiakirja on avoinna allekirjoitettavaksi yhden vuoden ajan.

17.–18. maaliskuuta

Eurooppa-neuvosto korosti, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on voitava ratifioida Pariisin sopimus mahdollisimman pian ja ajallaan, jotta ne voivat olla sopimuspuolia sopimuksen voimaantulosta alkaen.

Se korosti myös EU:n sitoumusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä unionissa ja lisätä uusiutuvan energian osuutta sekä parantaa energiatehokkuutta, kuten Eurooppa-neuvostossa sovittiin lokakuussa 2014. Lainsäädännön mukauttaminen tämän kehyksen täytäntöönpanemiseksi on ensisijaisen tärkeää.

4. maaliskuuta

Ministerit keskustelivat ympäristöneuvostossa Pariisin ilmastonmuutossopimuksen jatkotoimista ja sen vaikutuksista EU:n ilmastopolitiikkaan.

Vuoteen 2030 ulottuvien EU:n ilmasto- ja energia-alan puitteiden oikea-aikaista täytäntöönpanoa pidettiin merkittävänä osoituksena EU:n sitoutumisesta Pariisin sopimuksen tavoitteisiin. Lisäksi ministerit korostivat sopimuksen nopean ratifioinnin merkitystä.

15. helmikuuta

Ulkoasiainneuvosto hyväksyi päätelmät eurooppalaisesta ilmastodiplomatiasta COP21:n jälkeen. Neuvosto korosti eurooppalaisen ilmastodiplomatian merkitystä joulukuussa 2015 aikaansaadun maailmanlaajuisen Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanon edistämisessä. 

Vuoden 2016 ilmastodiplomatian toimintasuunnitelmassa painotetaan kolmea keskeistä alaa:

  • ilmastonmuutos strategisena prioriteettina diplomaattisessa vuoropuhelussa, julkisuusdiplomatiassa ja ulkopolitiikan välineissä
  • Pariisin sopimuksen ja suunniteltujen kansallisesti päätettävien panostusten täytäntöönpano vähäpäästöisen ja ilmastonmuutokseen sopeutuvan kehityksen puitteissa
  • ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen, vaurauden, vakauden ja muuttoliikkeen välisten yhteyksien käsitteleminen

2015

17. ja 18. joulukuuta

EU-johtajat ilmaisivat tyytyväisyytensä Pariisin COP 21 -kokouksessa tehtyyn historialliseen ilmastosopimukseen ja kehottivat komissiota ja neuvostoa arvioimaan tuloksia maaliskuuhun 2016 mennessä erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden kannalta ja valmistelemaan seuraavia toimia.

12. joulukuuta

Pariisin sopimus

12. joulukuuta tehtiin uusi globaali ilmastosopimus. Sopimus on tasapainoinen tulos, johon sisältyvän toimintasuunnitelman tavoitteena on pitää maapallon lämpeneminen selvästi alle kahdessa celsiusasteessa ja pyrkiä rajoittamaan se 1,5 celsiusasteeseen.

Pariisin sopimus on avoinna allekirjoittamista varten New Yorkissa vuoden ajan 22. huhtikuuta 2016 lähtien.

Sopimus kattaa ajan vuodesta 2020 eteenpäin ja tulee voimaan, kun sen on ratifioinut 55 maata, joiden osuus on vähintään 55% maailman päästöistä.

30. marraskuuta – 11. joulukuuta

Pariisin ilmastokokous (COP 21)

Pariisin ilmastokokous pidettiin 30. marraskuuta – 12. joulukuuta 2015. Se oli ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 21. osapuolikonferenssi (COP 21) sekä Kioton pöytäkirjan 11. osapuolikokous (CMP 11). Lähes 150 maan valtuuskunnat osallistuivat neuvotteluihin uudesta, globaalista ja oikeudellisesti sitovasta ilmastonmuutossopimuksesta.

10. marraskuuta

Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto hyväksyi istunnossaan 10. marraskuuta 2015 päätelmät ilmastorahoituksesta. Päätelmissä tunnustetaan ilmastorahoituksen tärkeä rooli, koska sen avulla voidaan pitää maapallon lämpeneminen alle kahdessa celsiusasteessa ja siirtyä kestäviin ja ilmastonmuutokseen sopeutuviin talouksiin, jotka tuottavat vain vähän kasvihuonekaasupäästöjä. Ministerit tarkastelivat myös EU:n ilmastorahoitusosuuksia ottaen huomioon teollisuusmaiden lupauksen antaa vuoteen 2020 mennessä lähes 100 mrd. $ vuodessa useista eri lähteistä. Ministerit katsoivat, että tarvitaan huomattavia resursseja, jotta kehitysmaita voidaan auttaa selviytymään ilmastonmuutoksesta.

18. syyskuuta

Ympäristöneuvosto hyväksyi päätelmät, joissa vahvistetaan EU:n kanta Pariisissa pidettävää YK:n ilmastokokousta varten. Ministerit olivat yhtä mieltä siitä, että EU:n olisi pyrittävä kunnianhimoiseen ja oikeudellisesti sitovaan sekä dynaamiseen sopimukseen, jonka tavoitteena on pitää maapallon lämpeneminen alle kahdessa celsiusasteessa.

Tämä edellyttää neuvoston mukaan sitä, että maailman kasvihuonekaasupäästöt saavuttavat huippunsa viimeistään vuonna 2020, vähentyvät vuoteen 2050 mennessä vähintään 50% vuoden 1990 tasoon verrattuna ja ovat lähellä nollaa tai sen alapuolella vuoteen 2100 mennessä.

6. maaliskuuta

Pariisin ilmastokokouksen alla EU toimitti suunnitellun kansallisesti päätettävän panoksensa (INDC) ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sihteeristölle. EU:n INDC osoittaa EU:n sitoutumisen sellaisen uuden, oikeudellisesti sitovan ilmastosopimuksen neuvotteluprosessiin, jonka tavoitteena on ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 2 celsiusasteeseen. Siinä vahvistettiin myös Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 antamissa päätelmissä esitetty sitova tavoite vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40%:lla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.

2014

23. lokakuuta

Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030

EU-johtajat hyväksyivät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030. Eurooppa-neuvosto vahvisti seuraavat 4 tavoitetta:

  • EU:n sitova tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40%:lla vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä
  • tavoite, jonka mukaan vuonna 2030 vähintään 27% kulutetusta energiasta on tuotettu uusiutuvista energialähteistä
  • energiatehokkuuden parantaminen 27%:lla suhteessa ennusteisiin
  • energian sisämarkkinoiden saattaminen päätökseen saavuttamalla sähköverkkojen nykyisten yhteenliitäntöjen 10%:n vähimmäistavoite vuoteen 2020 mennessä ainakin energiasaarekkeiden osalta – erityisesti Baltian maiden ja Iberian niemimaan osalta