Käytämme evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseen verkkosivuillamme. Lisätietoja how we use cookies and how you can change your settings.

Mikä on monivuotinen rahoituskehys?

Monivuotisessa rahoituskehyksessä (MRK) asetetaan Euroopan unionin vuotuisille talousarvioille rajat. Siinä määritetään, miten paljon EU voi vuodessa käyttää määrärahoja yhteensä ja eri toiminta-aloja kohden sen jälkeen, kun se on hyväksynyt oikeudellisesti sitovat velvoitteet vähintään 5 vuoden ajaksi. Rahoituskehykset ovat viime aikoina kattaneet yleensä 7 vuotta.

Neuvosto antaa monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän.

Mihin sitä tarvitaan?

Rahoituskehysasetuksen tarkoituksena on

  • helpottaa EU:n vuotuisen talousarvion hyväksymistä
  • muuttaa poliittiset prioriteetit luvuiksi vähintään viiden vuoden budjettijaksolla
  • varmistaa EU:n talousarvion kurinalaisuus
  • lisätä EU:n varainhoidon ennustettavuutta

Menokatot

Monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa vahvistetaan 'menokatot' (vuotuiset enimmäismäärät) seuraaville kahdentyyppisille EU:n menoille:

Monivuotinen rahoituskehys on yksi EU:n talousarviojärjestelmän kolmesta osasta. Muut kaksi osaa ovat

1. Maksusitoumusmäärärahat

Maksusitoumusmäärärahat kattavat niiden oikeudellisten velvoitteiden – hankintasopimusten, avustussopimusten tai avustuspäätösten – kokonaiskustannukset, jotka EU voi allekirjoittaa kunakin rahoituskehyksen kattamana varainhoitovuonna. Toisin sanoen ne ovat määrät, jotka EU voi luvata käyttävänsä tiettynä vuonna ja jotka sitten käytetään kyseisenä samana vuonna tai usean vuoden aikana.

2. Maksumäärärahat

Maksumäärärahat kattavat tiettynä rahoituskehyksen vuonna käytettävät menot. Nämä menot aiheutuvat EU:n kyseisenä samana vuonna tai aiempina vuosina tekemistä oikeudellisista sitoumuksista.

Rahoituskehys sisältää myös vuotuiset kokonaiskatot maksumäärärahoille ja maksusitoumusmäärärahoille.

Kaikkia rahoituskehyksen menokattoja on noudatettava EU:n vuotuisissa talousarvioissa.

Menokattoja on kahdentyyppisiä:

  • enimmäismäärä kunkin otsakkeen (eli poliittisen prioriteetin) maksusitoumusmäärärahoille
  • kokonaiskatto maksusitoumus- ja maksumäärärahoille

Maksusitoumusmäärärahojen kokonaiskatto on yksittäisten otsakkeiden enimmäismäärien summa.

Erityinen lainsäätämisjärjestys

Erityisiä lainsäädäntömenettelyjä on kaksi: hyväksyntä ja kuuleminen.

Neuvoston rooli

Neuvosto hyväksyy rahoituskehysasetuksen yksimielisesti ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan (hyväksyntämenettely). Hyväksyntämenettelyssä parlamentti voi hyväksyä tai hylätä neuvoston kannan, mutta ei saa tehdä siihen tarkistuksia.

Euroopan komissio laatii ehdotuksen rahoituskehysasetukseksi.

Eurooppa-neuvosto antaa perinteisesti ohjeita EU:n neuvostolle sen käydessä rahoituskehysneuvotteluja Euroopan parlamentin kanssa.

Rahoituskehysneuvottelut

Rahoituskehysasetuksesta neuvotellaan yleensä yhtenä pakettina muiden seuraaviin säädöksiin sisältyvien keskeisten rahoituskysymysten kanssa:
• omia varoja koskevat säädökset
• alakohtaiset säädökset

Koko pakettia koskeviin neuvotteluihin osallistuu kolme toimielintä: neuvosto, Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio.

EU:n omia varoja koskevissa säännöissä määritellään EU:n tulolajit ja niiden laskentamenetelmät.

EU:n tulot: omat varat

EU:n omat varat eli EU:n tulot lyhyesti

Alakohtaisissa säädöksissä perustetaan EU:n toiminnalliset rahoitusohjelmat: niissä määritellään tukikelpoisuuden ehdot ja varojen jakamisperusteet toimenpiteille, joita toteutetaan eri politiikkalohkoilla, kuten maataloudessa, ulkopolitiikassa, tutkimusalalla tai muilla aloilla.

Useimmista näihin alakohtaisiin säädöksiin liittyvistä keskeisistä rahoituskysymyksistä on neuvoteltu ja sovittu neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa rinnakkain rahoituskehysasetuksen ja omia varoja koskevien sääntöjen kanssa.

Yleisenä sääntönä on, että neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät alakohtaiset säädökset komission ehdotusten perusteella tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.