Rajoittavat toimenpiteet eli pakotteet ovat keskeinen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) toteuttamisväline. EU käyttää niitä osana yhdennettyä ja kattavaa politiikkaa, johon kuuluvat poliittinen vuoropuhelu, täydentävät toimet ja muiden saatavilla olevien välineiden käyttö.

Pakotteiden keskeiset tavoitteet

  • suojella EU:n arvoja, olennaisia intressejä ja turvallisuutta
  • säilyttää rauha
  • lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita
  • ehkäistä konflikteja ja vahvistaa kansainvälistä turvallisuutta

Pakotteilla pyritään saamaan aikaan muutos niiden kohteiden politiikassa tai toiminnassa ja siten edistämään YUTP:n tavoitteita. Ne voivat kohdistua

  • EU:n ulkopuolisten maiden hallituksiin sen perusteella, millaista politiikkaa ne harjoittavat
  • yhteisöihin (yrityksiin), jotka mahdollistavat kyseisen politiikan harjoittamisen
  • ryhmiin tai järjestöihin, esimerkiksi terroristiryhmiin
  • henkilöihin, jotka kannattavat kyseistä politiikkaa tai ovat osallisina terrorismiin jne.

Tarkoituksena on minimoida pakotteiden haitalliset vaikutukset niihin, jotka eivät ole vastuussa pakotteisiin johtaneista politiikoista tai toimista. Erityisen tärkeää on minimoida vaikutukset paikalliseen siviiliväestöön asianomaisessa maassa tai sen kanssa tapahtuvaan lailliseen toimintaan.

Kaikki EU:n hyväksymät rajoittavat toimenpiteet ovat täysin kansainvälisen oikeuden sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien velvoitteiden mukaisia.

Rajoittavia toimenpiteitä koskevat suuntaviivat

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi vuonna 2004 tietyt perusperiaatteet, jotka koskevat

  • pakotteiden käyttöä
  • niiden täytäntöönpanoa
  • niiden vaikutuksen mittaamista ja valvontaa

Perusperiaatteet esitellään asiakirjassa "Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja arviointia varten", jonka neuvosto hyväksyi vuonna 2003 ja jota on tarkistettu ja päivitetty vuosina 2005, 2009 ja 2012.