EU:n kauppasopimukset

Tavaroiden ja palvelujen kauppa edistää merkittävällä tavalla kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista. EU:n ulkopuolelle suuntautuva vienti työllistää nykyään suoraan tai välillisesti yli 30 miljoonaa ihmistä. Tulevaisuudessa 90% globaalista kasvusta tapahtuu EU:n ulkopuolella. Kauppa luo kasvua ja on siis EU:lle keskeinen prioriteetti.

Neuvosto on sitoutunut vahvaan, sääntöihin perustuvaan monenväliseen kauppajärjestelmään. Vastuulliseen EU:n kauppapolitiikkaan liittyy erittäin suuri avoimuus ja tehokas viestintä kansalaisten kanssa kaupankäynnin ja avoimien markkinoiden hyödyistä ja haasteista.

Mitä ovat kaupan esteet?

Hallitukset voivat asettaa kaupalle esteitä, jotta paikalliset tuotteet olisivat kilpailukykyisempiä tuontitavaroihin nähden.

Kaupan esteitä on monenlaisia. Tuontitavaroille voidaan asettaa tullimaksuja eli tariffeja. Ne antavat paikallisille tuotteille hintaedun vastaaviin tuontituotteisiin nähden. Tullimaksujen poistamisen jälkeenkin kaupan esteitä voivat aiheuttaa monenlaiset tuotteisiin ja palveluihin sovellettavat tekniset säännöt.

Tullien ulkopuoliset esteet ovat rajoitteita, jotka aiheutuvat kielloista, ennakkoehdoista tai erityisistä markkinavaatimuksista, jotka tekevät tuotteiden tuonnista tai viennistä vaikeaa tai kallista.

Mitä kauppasopimukset ovat?

EU hoitaa kauppasuhteita kolmansiin maihin kauppasopimuksilla. Niillä on tarkoitus luoda parempia mahdollisuuksia kaupankäyntiin ja poistaa kaupan esteitä.

Kauppapolitiikkaa käytetään myös keinona edistää unionin periaatteita ja arvoja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta myös EU:n näkemyksiä ympäristöasioista, sosiaalisista ja työntekijöiden oikeuksista tai kehityksestä. Neuvosto huolehtiikin siitä, että kauppasopimuksissa noudatetaan EU:n arvoja, normeja ja sääntelykäytäntöjä. Näihin kuuluvat

  • kestävä kehitys
  • hyvä hallintotapa
  • vapaa, reilu ja eettinen kauppa
  • ympäristönsuojelu
  • ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet
  • kansanterveys ja kuluttajansuoja
  • eläinten hyvinvointi
  • kulttuurisen monimuotoisuuden suojelu

Millaisia kauppasopimuksia EU:lla on?

EU:n yhteinen kauppapolitiikka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklaan. Kauppasopimukset neuvotellaan SEUT-sopimuksen 218 artiklan sääntöjen mukaisesti.

Kauppasopimusten nimet vaihtelevat niiden sisällön mukaan: Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa tehtävät talouskumppanuussopimukset tähtäävät ensisijaisesti kehityksen tukemiseen. Teollisuusmaiden ja nousevien talouksien kanssa tehtävillä vapaakauppasopimuksilla on taloudelliset päämäärät, ja ne tähtäävät markkinoiden vastavuoroiseen avaamiseen. Ne takaavat etuuskohteluun perustuvan pääsyn mukana olevien maiden markkinoille. Joskus kauppasopimukset ovat osa laajempaa poliittista sopimusta. Näin on esimerkiksi joidenkin assosiaatiosopimusten tapauksessa. EU:lla on myös kauppasopimuksia, joihin ei sisälly etuuskohtelua. Niitä tehdään osana laajempia sopimuksia, kuten kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia.

Mitä kauppasopimuksia EU:lla on kolmansien maiden kanssa?

EU on tehnyt erilaisia kauppasopimuksia kumppanimaidensa kanssa.

Infografiikka – EU:n kauppa karttana

EU:n kauppa karttana

Tällä hetkellä käydään neuvotteluja muun muassa seuraavista sopimuksista:

  • transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) Yhdysvaltojen kanssa
  • EU:n ja Kanadan kattava talous- ja kauppasopimus (CETA)
  • EU:n ja Japanin vapaakauppasopimus
  • palvelukauppasopimus (TiSA), josta neuvottelee 23 WTO:n jäsentä, myös EU

Mitä hyötyjä kauppasopimuksista on?

Kaupan tulisi hyödyttää kaikkia – kuluttajia, työntekijöitä ja yrityksiä – ja tarjota tasavertaiset mahdollisuudet kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla.

Kauppasopimuksilla voi olla monenlaisia hyötyjä:

  • EU:n tuotteet ja palvelut saavat uusia markkinoita
  • investointimahdollisuudet lisääntyvät ja investoinnit suojataan vastavuoroisuuden ja molemminpuolisen hyödyn hengessä
  • kauppa halpenee tullimaksujen ja byrokratian vähentyessä
  • kauppa nopeutuu tullimenettelyjen helpottuessa ja teknisiä ja hygieenisiä normeja koskevien yhteisten sääntöjen myötä
  • poliittinen ympäristö muuttuu ennustettavammaksi, kun osapuolet sitoutuvat yhdessä käsittelemään kauppaan vaikuttavia kysymyksiä, kuten teollis- ja tekijänoikeuksia, tullien ulkopuolisia esteitä, kilpailusääntöjä ja julkisia hankintoja koskevien päätösten puitteita
  • yhteistyö, avoimuus ja kumppaneiden kanssa sosiaali- ja ympäristöasioissa käytävä vuoropuhelu tukevat kestävää kehitystä

Infografiikka – EU:n kauppaneuvottelut

EU:n kauppaneuvottelut

Uudistetut EU:n kaupan suojatoimet

Neuvoston pysyvien edustajien komitea (Coreper) on päässyt yhteisymmärrykseen neuvoston neuvottelukannasta ehdotukseen, joka koskee EU:n kaupan suojatoimien uudistamista. Kyseessä on suojatoimien ensimmäinen perusteellinen tarkistus sitten vuoden 1995. Komissio esitti huhtikuussa 2013 ehdotuksen nykyisten suojatoimien uudistamisesta. Ehdotetulla asetuksella muutetaan nykyisiä polkumyynnin ja tukien vastaisia asetuksia, jotta epäterveisiin kauppatapoihin voidaan reagoida tehokkaammin. Tarkoituksena on suojella EU:n tuottajia epäterveen kilpailun aiheuttamilta haitoilta ja varmistaa vapaa ja oikeudenmukainen kaupankäynti.

Mikä on neuvoston rooli kauppaneuvotteluissa?

Kauppapolitiikka ja EU:n sopimusten tehokkaampi täytäntöönpano ovat komission, jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin yhteisellä vastuulla.

Neuvostolla on keskeinen rooli prosessissa, jossa uusi kauppasopimus saa muotonsa: se antaa laatii ns. neuvotteluvaltuutuksen, jolla se valtuuttaa komission neuvottelemaan kauppasopimuksen EU:n puolesta. Valtuutukseen kuuluu neuvotteluohje, johon sisältyvät neuvottelujen tavoitteet, sisältö ja mahdolliset aikarajat.

Sen jälkeen komissio neuvottelee EU:n puolesta kumppanimaan kanssa. Neuvosto ja Euroopan parlamentti seuraavat neuvotteluja tiiviisti. Komissio raportoi säännöllisesti neuvostolle ja parlamentille neuvottelujen etenemisestä. Komissio kuulee neuvostoa koko neuvottelujen ajan.

Kun sopimuksen tekstistä on päästy yhteisymmärrykseen kumppaneiden kanssa ja se on kirjoitettu ja käännetty kaikille EU:n virallisille kielille, komissio toimittaa viralliset ehdotukset neuvoston hyväksyttäviksi.

Kun neuvosto on keskustellut asiasta ja teksti on viimeistelty oikeudellisesti ja kielellisesti, neuvosto hyväksyy päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta. Mikäli kyse on sekasopimuksesta, joka kattaa sekä EU:n että jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia aloja, neuvosto päättää, sovelletaanko koko sopimusta tai osia siitä väliaikaisesti.

Tämän jälkeen osapuolet allekirjoittavat sopimuksen virallisesti. Neuvoston puheenjohtajavaltio nimeää henkilön, joka allekirjoittaa sopimuksen EU:n puolesta. Jos sopimukseen kuuluu jaettuun toimivaltaan kuuluvia asioita (ts. sekä EU:n että jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia aloja), myös kaikkien jäsenmaiden pitää allekirjoittaa se.

Allekirjoittamisen jälkeen neuvosto toimittaa sopimuksen ja sen tekemistä koskevan päätösehdotuksen Euroopan parlamentin hyväksyttäviksi.

Neuvosto hyväksyy päätöksen sopimuksen tekemisestä vasta sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti on antanut sille hyväksyntänsä. Jos sopimukseen kuuluu jaettuun toimivaltaan kuuluvia asioita, neuvosto voi tehdä sopimuksen vasta, kun kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sen.

Lisätietoja yksittäisistä kauppasopimuksista löytyy neuvoston sopimustietokannasta.