"Yhdessä olemme vahvempia": puheenjohtaja Donald Tuskin kirje 27 valtion- tai hallituksen päämiehelle EU:n tulevaisuudesta ennen Maltan huippukokousta

Eurooppa-neuvosto
  • 31.1.2017
  • 13:45
  • Lehdistötiedote
  • 35/17
  • Sisäasiat
  • Ulkoasiat ja kansainväliset suhteet
  • Institutionaaliset asiat
31.1.2017
Lehdistöyhteydet

Preben Aamann
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tiedottaja
+32 22815150
+32 476850543

Hyvät kollegat,

Maltalla on tarkoitus keskustella 27 jäsenvaltion Euroopan unionin tulevaisuudesta. Tämän keskustelun valmistelemiseksi ja ottaen huomioon kahdenväliset keskustelumme haluan esittää joitakin ajatuksia, joista uskon useimpien meistä olevan samaa mieltä.

Euroopan unionilla on tänään edessään haasteita, jotka ovat vaarallisempia kuin mitkään muut haasteet sitten Rooman sopimuksen allekirjoittamisen. Meihin kohdistuu kolme uhkaa, joita emme ole ainakaan tässä mittakaavassa aikaisemmin kohdanneet.

Ensimmäinen – ulkoinen – uhka liittyy uuteen geopoliittiseen tilanteeseen koko maailmassa ja Euroopan ympärillä. Kiinan entistä päättäväisempi toiminta erityisesti merillä, Venäjän aggressiivinen politiikka Ukrainaa ja naapureitaan kohtaan, sodat, terrori ja anarkia Lähi-idässä ja Afrikassa ja radikaalin islamin suuri rooli näissä, sekä Yhdysvaltojen uuden hallinnon huolestuttavat lausunnot tekevät kaikki tulevaisuudesta erittäin vaikeasti ennakoitavan. Ensimmäistä kertaa historiamme aikana olemme tilanteessa, jossa monista on tullut avoimen Eurooppa-vastaisia tai ainakin euroskeptisiä, ulkopuolisen maailman muuttuessa yhä moninapaisemmaksi. Vallanvaihdos Washingtonissa asettaa Euroopan unionin erityisen vaikeaan tilanteeseen, koska uusi hallinto tuntuu kyseenalaistavan Yhdysvaltojen 70-vuotisen ulkopoliittisen linjan.

Toinen uhka – sisäinen – liittyy EU-vastaisten, nationalististen ja yhä muukalaisvastaisempien tuntemusten nousuun EU:n sisällä. Kansallisesta itsekkyydestä on myös tulossa houkutteleva vaihtoehto yhdentymiselle. Pyrkimykset eristäytyä saavat vielä lisäpontta sellaisten tahojen tekemistä virheistä, joille ideologiasta ja instituutioista on tullut tärkeämpiä kuin kansan edut ja tunteet.

Kolmas uhka on Eurooppa-myönteisen eliitin mielentila. Usko poliittiseen yhdentymiseen on rapistunut ja populististen argumenttien myötäily sekä liberaalin demokratian perusarvojen kyseenalaistaminen on yhä yleisempää.

Jännitteiden ja konfliktien maailmassa me tarvitsemme eurooppalaisilta rohkeutta, päättäväisyyttä ja poliittista solidaarisuutta. Ilman niitä emme jää henkiin. Jos emme itse usko itseemme, yhdentymisen syvempään tarkoitukseen, miksi kukaan muukaan uskoisi? Meidän olisi Roomassa uudistettava uskomme Eurooppaan. Tämän päivän maailmassa, joka koostuu satojen miljoonien asukkaiden valtio-maanosista, Euroopan mailla on yksinään hyvin vähän painoarvoa. EU:lla taas on demografista ja taloudellista potentiaalia, jonka ansiosta se on suurimpienkin maailmanvaltojen tasa-arvoinen kumppani. Tästä syystä 27 jäsenvaltion halu toimia yhtenäisesti on tärkein viesti, joka meidän olisi lähetettävä Roomasta. Viesti siitä, että meidän ei ainoastaan ole pakko, vaan me haluamme pysyä yhdessä.

Näyttäkäämme olevamme ylpeitä Euroopasta. Jos teeskentelemme, ettemme kuule EU:n ja yhteisen tulevaisuutemme vastaisia puheita emmekä huomioi sellaisia päätöksiä, ihmiset eivät enää koe Eurooppaa laajemmaksi kotimaakseen. Yhtä vaarallista on se, jos globaalit kumppanimme lakkaavat kunnioittamasta meitä. Objektiivisesti katsoen ei ole mitään syytä, miksi Euroopan ja sen johtajien olisi kumarreltava ulkovaltojen tai niiden johtajien edessä. Tiedän, että arvokkuuden argumenttia ei saa käyttää politiikassa liian usein, koska se johtaa usein konfliktiin ja kielteisiin tunteisiin. Tänään meidän on kuitenkin selkeästi puolustettava arvokkuuttamme, yhdentyneen Euroopan arvokkuutta – riippumatta siitä, puhummeko Venäjän, Kiinan, Yhdysvaltojen vai Turkin kanssa. Olkaamme siis rohkeasti ylpeitä omista saavutuksistamme, joiden ansiosta maanosamme on maailman paras paikka. Olkaamme rohkeita ja vastustakaamme sellaisten demagogien retoriikkaa, jotka väittävät, että Euroopan yhdentyminen hyödyttää ainoastaan eliittiä, että tavallinen kansa on vain kärsinyt sen seurauksena ja että maat pärjäävät paremmin omillaan kuin yhdessä.

Meidän on käännettävä katseemme tulevaisuuteen – tämä toive tuli useimmin esille viime kuukausina käymissämme keskusteluissa. Epäilemättä näin on. Emme kuitenkaan saa milloinkaan, missään olosuhteissa, unohtaa niitä tärkeimpiä syitä, miksi Eurooppaa päätettiin ryhtyä yhdistämään 60 vuotta sitten. Usein kuulee sanottavan, että muisto jakautuneen Euroopan menneistä murhenäytelmistä ei enää ole käypä argumentti ja että uudet sukupolvet eivät enää muista yhdentymisen alkuperäisiä syitä. Muistinmenetys ei kuitenkaan tee näitä alkuperäisiä syitä tyhjiksi, eikä se vapauta meitä velvollisuudestamme muistuttaa yhä uudelleen ja uudelleen jakautuneen Euroopan traagisista opetuksista. Meidän on Roomassa palattava selväsanaisesti näihin kahteen unohdettuun perustotuuteen: ensinnäkin Eurooppa yhdentyi uuden historiallisen katastrofin välttämiseksi, ja toiseksi, Euroopan yhtenäisyyden vuodet ovat olleet parasta aikaa Euroopan vuosisataisessa historiassa. On tehtävä täysin selväksi, että Euroopan unionin hajoaminen ei johda sen jäsenvaltioiden myyttisen, täyden suvereniteetin palautumiseen, vaan niiden todelliseen ja käsin kosketeltavaan riippuvaisuuteen mahtavista suurvalloista: Yhdysvalloista, Venäjästä ja Kiinasta. Vain yhdessä voimme olla todella itsenäisiä.

Meidän on siis ryhdyttävä päättäväisiin ja näyttäviin toimiin muuttaaksemme kollektiivista tunnetilaa ja herättääksemme uudelleen halun nostaa Euroopan yhdentyminen seuraavalle tasolle. Tätä varten meidän on palautettava Euroopan kansalaisten ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden tunne ja sosioekonominen hyvinvointi. Tämä edellyttää ehdottomasti EU:n ulkorajojen vahvistamista; terrorismin torjunnasta sekä järjestyksen ja rauhan suojelemisesta vastaavien elinten yhteistyön parantamista alueella, jolta rajat on poistettu; puolustusmenojen lisäämistä: EU:n ulkopolitiikan vahvistamista kokonaisuutena ja yksittäisten jäsenvaltioiden ulkopolitiikkojen parempaa koordinointia sekä myös investointien, sosiaalisen osallisuuden, kasvun ja työllisyyden edistämistä ja teknologian muutoksen ja yhdentymisen etujen hyödyntämistä sekä euroalueella että koko Euroopassa.

Pyrkikäämme kääntämään Yhdysvaltojen kauppastrategian muutos EU:n eduksi tehostamalla neuvotteluja halukkaiden kumppanien kanssa, puolustaen samalla omia etujamme. Euroopan unionin ei tulisi hylätä rooliaan kaupan suurvaltana, joka on muille avoin, mutta joka suojelee omia kansalaisiaan ja yrityksiään ja joka muistaa, että vapaa kaupankäynti merkitsee reilua kaupankäyntiä. Meidän on myös vakaasti puolustettava oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa kansainvälistä järjestystä. Emme voi antautua niille, jotka haluavat heikentää transatlanttista yhteyttämme tai syrjäyttää sen, koska maailmanlaajuinen järjestys ja rauha on siitä riippuvainen. Muistuttakaamme amerikkalaisia ystäviämme heidän omasta iskulauseestaan: United we stand, divided we fall.