Käytämme evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseen verkkosivuillamme. Lisätietoja how we use cookies and how you can change your settings.

Oikeus- ja sisäasiat

Oikeus- ja sisäasioiden ala liittyy kiinteästi Euroopan kansalaisten elämään. Lissabonin sopimus on vaikuttanut tähän politiikan alaan ehkä enemmän kuin muihin aloihin:

  • Melkein koko oikeus- ja sisäasioiden ala kuuluu tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin (jolloin neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä), lukuun ottamatta perheoikeutta, operatiivista poliisiyhteistyötä ja muutamia muita aloja (ks. tiedote).
  • Asioihin, joiden käsittely kuului aikaisemmin kolmanteen pilariin, kuten oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla ja poliisiyhteistyö, sovelletaan vastedes samantyyppisiä sääntöjä kuin sisämarkkina-asioihin. Luxemburgissa sijaitseva unionin tuomioistuin harjoittaa näissä asioissa toteutettuihin EU:n ja kansallisiin toimenpiteisiin nähden tuomioistuinvalvontaa.

Historiallinen katsaus osoittaa, miten pitkä taival tähän on ollut.

■ Epävirallinen yhteistyö ja Schengen-alueen luominen

Jäsenvaltiot aloittivat oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyön 1970-luvun puolivälissä aluksi epävirallisesti, hallitustenvälisenä, Euroopan yhteisön puitteiden ulkopuolella. Saksa, Ranska ja Benelux-maat solmivat 1985 Schengenin sopimuksen, joka oli tärkeä askel jäsenvaltioiden yhteistyössä tällä alalla. Seuraavina vuosina muitakin jäsenvaltioita ja EU:n ulkopuolisia valtioita liittyi Schengenin sopimukseen ja sen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen.

Schengen-alueeseenkuuluu tällä hetkellä 26 maata (Alankomaat, Belgia, Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro).

Sopimuksen tarkoituksena on toteuttaa henkilöiden vapaa liikkuvuus poistamalla sisärajatarkastukset samalla kun määrätään rinnakkaistoimenpiteistä ulkorajatarkastuksia, viisumipolitiikkaa sekä poliisiyhteistyötä ja rikosoikeudellista yhteistyötä varten.


■ Yhdentyminen tiivistyy

Uusi vaihe alkoi, kun Euroopan unionista tehty sopimus tuli voimaan marraskuussa 1993. Oikeus- ja sisäasiat otettiin mukaan sopimuksen institutionaalisiin puitteisiin, mikä merkitsi uutta ulottuvuutta Euroopan rakentamiseen.

Amsterdamin sopimuksen voimaantulon yhteydessä toukokuussa 1999 Schengenin säännöstö sisällytettiin osaksi Euroopan unionia. Yksi sopimuksen tärkeimmistä tavoitteista on pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan toteuttamalla samalla ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet. Sopimus teki myös mahdolliseksi hyväksyä määräenemmistöllä oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa koskevia toimenpiteitä yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa, lukuun ottamatta perheoikeuden alan toimenpiteitä, joita koskevat päätökset neuvosto tekee yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan.

Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien neuvosto tekee päätökset myös suurimmassa osassa rikosoikeuden alaan kuuluvista asioista määräenemmistöllä yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. 

Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu täysimääräisesti tiettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoon.

Neuvoston istunnot valmistellaan työryhmissä ja komiteoissa.

■ Poikkeukset

Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu täysimääräisesti tiettyjen oikeus- ja sisäasioiden alan toimenpiteiden täytäntöönpanoon, tai niiden osallistumiseen liittyy tiettyjä ehtoja. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia ja viisumipolitiikkaa koskevien Schengenin sopimuksen määräysten täytäntöönpanoon. Siksi kyseisten valtioiden edustajat eivät osallistu neuvostossa äänestyksiin näistä kysymyksistä.


Toimintarakenteet ja erityiselimet

Oikeus- ja sisäasiainministerit kokoontuvat oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa joka kolmas kuukausi keskustelemaan yhteistyötoimien ja yhteisten politiikkojen kehittämisestä ja toteuttamisesta tällä alalla.

Neuvosto toimii näin yhtenä EU:n lainsäätäjänä ja hyväksyy direktiivejä ja asetuksia kaikkialla oikeus- ja sisäasioiden alalla. Neuvoston istunnot valmistellaan työryhmissä ja komiteoissa. Valmisteluelimiä ovat erityisesti poliisiyhteistyötä ja rikosoikeudellista yhteistyötä käsittelevä koordinointikomitea (CATS), maahanmuutto-, raja- ja turvapaikka-asioiden strateginen komitea, Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen perustettu sisäisen turvallisuuden pysyvä komitea (COSI) ja yksityisoikeustyöryhmä.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien politiikkojen toteuttaminen kuuluu jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille.

Niiden apuna on erityiselimiä, muun muassa: