1. Eurooppa-neuvosto kokoontui Nizzassa 7.–9.12.2000. Aluksi vaihdettiin näkemyksiä Euroopan parlamentin puhemiehen Nicole Fontainen kanssa kokouksen pääaiheista.

2. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseen julistukseen perusoikeuskirjasta, jossa yhteen tekstiin on koottu tähän asti eri kansainvälisissä, eurooppalaisissa tai kansallisissa lähteissä esitetyt kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset oikeudet. Eurooppa-neuvosto toivoo, että perusoikeuskirjaa levitettäisiin mahdollisimman laajasti unionin kansalaisille. Kölnin päätelmien mukaisesti perusoikeuskirjan asemaa tarkastellaan myöhemmin.

3. Hallitustenväliseen konferenssiin kokoontuneet valtioiden- tai hallitusten päämiehet pääsivät yhteisymmärrykseen Nizzan sopimusehdotuksesta asiakirjassa SN 533/1/00 REV 1 olevien tekstien pohjalta. Sopimusteksti on viimeisteltävä oikeudellisesti ja yhdenmukaistettava, jotta sopimus voidaan allekirjoittaa Nizzassa vuoden 2001 alkupuolella.

4. Uusi sopimus parantaa toimielinten legitiimiyttä, tehostaa niiden toimintaa ja lisää niiden yleistä hyväksyttävyyttä. Sopimus on osoitus siitä, että unioni on sitoutunut määrätietoisesti laajentumiseen. Eurooppa-neuvosto katsoo, että unioni voi Nizzan sopimuksen tultua voimaan ottaa uusiksi jäsenikseen valtioita, jotka ovat osoittaneet kykenevänsä täyttämään jäsenyyden velvoitteet ja joiden kanssa liittymisneuvottelut on saatettu päätökseen.

5. Eurooppa-neuvosto painottaa Helsingin Eurooppa-neuvostossa annettujen neuvoston toimintaa koskevien toimintasuositusten toimeenpanon tärkeyttä ja panee merkille selvityksen uudesta yhteispäätösmenettelystä. Se tukee edelleen painokkaasti komission hallintouudistusta. Se panee tyytyväisenä merkille neuvoston ja komission hyväksymät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on parantaa unionin ulkoisen toiminnan tehokkuutta.

6. Eurooppa-neuvosto vahvistaa, että Euroopan unionin laajentumisprosessi on historiallisesti merkittävä ja että prosessin onnistuminen on poliittisesti ensisijaisen tärkeää. Se on tyytyväinen ehdokasvaltioiden kanssa käytävien liittymisneuvottelujen tehostumiseen, minkä ansiosta niissä on varsinkin viime kuukausien aikana edistytty erittäin merkittävästi.

7. Eurooppa-neuvosto katsoo, että nyt on tullut aika vauhdittaa prosessia. Se hyväksyy yleisten asioiden neuvoston 4.12.2000 antamat päätelmät komission esittämästä strategiasta. Se panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston päätelmissä on vahvistettu kunkin ehdokkaan omiin ansioihin perustuva eriyttämisperiaate ja mahdollisuus kuroa syntyneet erot kiinni. Etenemissuunnitelma seuraavia 18 kuukautta varten helpottaa neuvottelujen jatkamista ottaen huomioon, että parhaiten valmistautuneilla valtioilla säilyy mahdollisuus edetä nopeammin.

8. Eurooppa-neuvosto katsoo, että tämän strategian avulla ja saatettuaan päätökseen toimielinuudistusta käsittelevän hallitustenvälisen konferenssin unioni voi Helsingin Eurooppa-neuvoston asettaman tavoitteen mukaisesti ottaa vuoden 2002 lopusta lähtien uusiksi jäsenikseen liittymiseen valmiit valtiot, joiden toivotaan voivan osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin. Eurooppa-neuvosto arvioi Göteborgissa kesäkuussa 2001 edistymistä uuden strategian soveltamisessa, jotta se voi antaa tarvittavat suuntaviivat prosessin saattamiseksi onnistuneesti päätökseen.

9. Eurooppa-neuvosto arvostaa ehdokasvaltioiden pyrkimyksiä luoda sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat unionin säännöstön saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen täytäntöönpanon ja tosiasiallisen soveltamisen. Ehdokasvaltioita pyydetään liittymisensä valmistelemiseksi jatkamaan ja nopeuttamaan tarvittavia uudistuksia, erityisesti hallinnollisten valmiuksiensa tehostamista, jotta ne olisivat valmiita liittymään unioniin mahdollisimman nopeasti. Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen raja-alueita koskevaksi ohjelmaksi niiden taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

10. Eurooppa-neuvosto panee merkille ehdokasvaltioiden valuuttakurssistrategioita koskevan neuvoston selvityksen, jossa määritellään unioniin liittymisen edellyttämä valuuttakurssistrategia, valuuttakurssimekanismiin osallistuminen ja lopulta euron käyttöönotto. Se suhtautuu myönteisesti talous- ja rahoitusasioita koskevan vuoropuhelun järjestämiseen ehdokasvaltioiden kanssa.

11. Eurooppa-neuvosto pitää myönteisenä Turkin liittymistä edeltävän strategian täytäntöönpanossa saavutettua edistystä ja on tyytyväinen siihen, että neuvostossa päästiin 4.12.2000 yhteisymmärrykseen puiteasetuksesta ja liittymiskumppanuudesta. Se korostaa kyseisen asiakirjan merkitystä unionin ja Turkin välisten suhteiden lähentämiselle Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Turkkia pyydetään esittämään pian unionin säännöstön hyväksymistä koskeva kansallinen ohjelmansa ja perustamaan se liittymiskumppanuuteen.

12. Valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla 7.12.2000 pidetyssä Eurooppa-konferenssin kokouksessa keskusteltiin perusteellisesti toimielinten uudistuksesta ja Euroopan unionin toiminnasta pitkällä aikavälillä. Eurooppa-neuvosto katsoo, että Eurooppa-konferenssi muodostaa tarkoituksenmukaiset puitteet unionin jäsenvaltioiden ja jäsenhalukkuutensa ilmaisseiden valtioiden väliselle vuoropuhelulle. Se on ehdottanut, että vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat valtiot sekä EFTA-maat kutsuttaisiin mukaan mahdollisina jäseninä.

13. Eurooppa-neuvosto hyväksyy puheenjohtajavaltion Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta antaman selvityksen liitteineen (vrt. liite).

14. Eurooppa-neuvosto kehottaa seuraavaa puheenjohtajavaltiota jatkamaan yhdessä korkeana edustajana toimivan pääsihteerin kanssa työskentelyä yleisten asioiden neuvostossa puheenjohtajavaltion selvityksessä annettujen toimeksiantojen mukaisesti. Tavoitteena on tehdä Euroopan unionista nopeasti toimintakykyinen tällä alalla. Eurooppa-neuvosto tekee asiaa koskevan päätöksen mahdollisimman pian vuoden 2001 aikana ja viimeistään Laekenin Eurooppa-neuvostossa. Seuraavaa puheenjohtajavaltiota Ruotsia kehotetaan antamaan Göteborgin Eurooppa-neuvostolle selvitys kaikista näistä aiheista.

15. Eurooppa-neuvosto hyväksyy Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman (vrt. liite), jossa määritellään Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ja komission tiedonannon pohjalta strategiset suuntaviivat, joita on kuusi ja jotka koskevat kaikkia sosiaalipolitiikan aloja, sekä niihin liittyvät, seuraavina viitenä vuotena toteutettavat ensisijaiset käytännön toimet. Toimintaohjelma on tärkeä vaihe nykyaikaistettaessa ja vahvistettaessa Euroopan sosiaalista mallia, jolle on ominaista se, että taloudellinen suorituskyky ja sosiaalinen kehitys kuuluvat erottamattomasti yhteen.

16. Eurooppa-neuvosto tarkastelee toimintaohjelman toteuttamista komission ja neuvoston selvitysten ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavan tulostaulukon pohjalta vuosittain järjestettävässä kevätkokouksessaan, ensimmäisen kerran Tukholmassa maaliskuussa 2001. Eurooppa-neuvosto kehottaa erityisesti työmarkkinaosapuolia osallistumaan täysipainoisesti ohjelman toteuttamiseen ja seurantaan erityisesti Eurooppa-neuvoston kevätkokouksen edellä pidettävän vuosittaisen tapaamisen yhteydessä.

17. Euroopan unionin talouskasvu on tällä hetkellä suotuisinta kymmeneen vuoteen: se noussee tänä vuonna 3,5 prosenttiin. Työttömyys on vähentynyt kolmena peräkkäisenä vuonna vuodesta 1997. Vuoden 2000 puolivälissä työttömyysprosentti oli 8,7, ja sen on ennustettu laskevan alle 8 prosenttiin vuonna 2001. Mainittuna ajanjaksona työllisyys nousi 60,7 prosentista 62,1 prosenttiin.

18. Eurooppa-neuvosto panee merkille työllisyyspolitiikan suuntaviivoja vuodeksi 2001 koskevan komission ehdotuksen, jossa vahvistetaan keskipitkän aikavälin tavoitteisiin perustuva toimintatapa, joka otettiin käyttöön Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa. Työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin sisältyviä parannuksia ovat erityisesti määrällisten tavoitteiden lisääminen siten, että otetaan huomioon eri valtioiden laadulliset näkökohdat. Suuntaviivojen soveltamisessa on voitava ottaa huomioon työn laatu, yrittäjyyden kehittäminen sekä laaja-alainen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen tavoite.

19. Eurooppa-neuvosto hyväksyy työllisyyspolitiikan suuntaviivat, yksittäisille jäsenvaltioille osoitetut suositukset ja yhteisen työllisyysraportin, joista neuvosto on päässyt yhteisymmärrykseen. Se on tyytyväinen Euroopan parlamentin ja työmarkkinaosapuolten rakentavaan osallistumiseen ja asian käsittelyssä noudatettuun yhtenäiseen lähestymistapaan, jossa otettiin huomioon myös taloudelliset ja koulutukselliset näkökohdat.

20. Eurooppa-neuvosto hyväksyy neuvoston asettamat tavoitteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Se kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tavoitteisiin liittyviä ensisijaisia toimiaan, esittämään vuoden 2001 kesäkuuhun mennessä kansalliset kaksivuotiset toimintasuunnitelmansa ja määrittämään indikaattorit ja seurantamenettelyt tulosten arvioimiseksi.

21. Eurooppa-neuvosto korostaa äskettäin hyväksyttyjen, kaikkinaisen syrjinnän torjumiseen perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti tähtäävien asiakirjojen merkitystä.

22. Eurooppa-neuvosto panee merkille sosiaalista suojelua käsittelevän korkean tason työryhmän tilanneselvitykset sosiaalisen suojelun tulevaisuudesta erityisesti eläkkeiden osalta sekä talouspoliittisen komitean raportin väestön ikääntymisen rahoitusvaikutuksista.

23. Eurooppa-neuvosto hyväksyy neuvoston lähestymistavan, jossa eläkejärjestelmien kestävyyttä ja laatua tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission kanssa vaihtamaan kokemuksiaan ja esittämään alaa koskevat kansalliset strategiansa. Tämän eläkejärjestelmien pitkän aikavälin toimivuutta koskevan ensimmäisen kokonaisvaltaisen tarkastelun tulosten tulisi olla Tukholman Eurooppa-neuvoston käytettävissä.

24. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen siihen, että eurooppayhtiön sosiaalipoliittisista näkökohdista on päästy sopimukseen. Tämä sopimus, jossa otetaan huomioon se, että työelämän suhteet ovat erilaiset eri jäsenvaltioissa, antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää siitä, saattavatko ne osaksi kansallista lainsäädäntöään sulautumisella perustettuihin eurooppayhtiöihin sovellettavat osallistumista koskevat toissijaiset säännökset. Jotta eurooppayhtiö voitaisiin rekisteröidä sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei ole saattanut kyseisiä toissijaisia säännöksiä osaksi lainsäädäntöään, on edellytettävä, että on tehty sopimus työntekijöiden edustuksesta, mukaan lukien osallistuminen, tai että osallistumista koskevat säännöt eivät ole koskeneet mitään osallistuvaa yhtiötä ennen eurooppayhtiön rekisteröimistä. Eurooppa-neuvosto kehottaa tältä pohjalta neuvostoa saattamaan päätökseen ennen tämän vuoden loppua eurooppayhtiön perussäännön vahvistamiseksi laaditut tekstit.

25. Eurooppa-neuvosto toteaa, että neuvottelut työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevasta direktiiviehdotuksesta ovat edistyneet huomattavasti ja kehottaa neuvostoa jatkamaan kyseisen direktiivin käsittelyä.

26. Eurooppa-neuvosto hyväksyy neuvoston antaman päätöslauselman liikkuvuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta (vrt. liite). Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan sisäistä koordinointiaan 42 hallinnollisen, lainsäädännöllisen, rahoituksellisen tai sosiaalipoliittisen käytännön toimenpiteen toteuttamiseksi. Toimenpiteiden tarkoituksena on liikkuvuuden määritteleminen, lisääminen ja sen saattaminen kaikkien ulottuville Euroopassa sekä asianmukaisten rahoitusmuotojen edistäminen. Edistystä arvioidaan joka toinen vuosi.

27. Eurooppa-neuvosto panee merkille eEurope-toimintasuunnitelman toteuttamista koskevat komission ja neuvoston tilanneselvitykset, joissa kartoitetaan saavutettua edistystä. Eurooppa-neuvosto tarkastelee Tukholman kokouksessaan ensimmäistä selvitystä tämän suunnitelman vaikutuksista tietoon perustuvan yhteiskunnan kehittämiseen sekä suunnitelman toteuttamiselle jatkossa asetettavia prioriteetteja. Samassa yhteydessä tarkastellaan Strasbourgissa pidetyn hallintoministerien kokouksen tulosten pohjalta myös toimintasuunnitelman vaikutusta jäsenvaltioiden hallinnon uudistamiseen.

28. Eurooppa-neuvosto toteaa, että eurooppalaisen tutkimus- ja innovaatioalueen rakentamisessa on edistytty. Eurooppa-neuvosto toivoo, että tutkimustulosten avoimuuden sekä tieteellisen uran kiinnostavuuden lisäämistä koskevia aloitteita kehitetään edelleen. Se panee merkille neuvoston päätelmät pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitetuista yhteisön rahoitusvälineistä sekä Euroopan investointipankin Innovaatio 2000 -aloitteen ensimmäiset tulokset.

29. Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota esittämään Tukholman Eurooppa-neuvostolle ensimmäisen selvityksen eurooppalaisen tutkimus- ja innovaatioalueen rakentamisessa saavutetusta edistyksestä.

30. Eurooppa-neuvosto panee merkille komission toimittaman kertomuksen Galileo-hankkeesta. Voimaansaattamisvaihe rahoitetaan yhteisön ja Euroopan avaruusjärjestön määrärahoista. Hankkeen toteutuminen ja myöhempi hallinnointi edellyttävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Eurooppa-neuvosto vahvistaa Kölnin kokouksessa tekemänsä päätelmät yksityisen rahoituksen osuudesta hankkeen toteuttamisessa. Eurooppa-neuvosto kehottaa neuvostoa määrittelemään 20.12.2000 pidettävässä istunnossaan Galileo-hanketta koskevat järjestelyt muun muassa moitteettoman varainhoidon ja kaikkien jäsenvaltioiden tasapuolisen osallistumisen varmistamiseksi.

31. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen komission ja neuvoston käsittelyjen pohjalta laadittuun jäsenvaltioiden kesken vertailukelpoisten rakenneindikaattorien luetteloon. Näiden myös saavutettua edistystä kuvaavien indikaattorien pohjalta laaditaan yhteenveto. Neuvosto valitsee rajallisen määrän indikaattoreita ennen Tukholman Eurooppa-neuvostoa.

32. Eurooppa-neuvosto yhtyy pääpiirteissään Alexandre Lamfalussyn johtaman komitean tekemässä Euroopan arvopaperimarkkinoiden sääntelyä koskevassa väliraportissa esitettyihin toteamuksiin ja komission kolmanteen rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa koskevaan kertomukseen. Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa ja komissiota antamaan asiasta selvityksen Tukholmassa maaliskuussa 2001 komitean lopullisen raportin pohjalta.

33. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen siihen, että euroryhmän toimintaa on tehostettu ja tehty näkyvämmäksi. Se on myös tyytyväinen aikomukseen laajentaa sen käsittelemien pääasiallisesti rakenteellisten kysymysten alaa Luxemburgin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Näillä talouspolitiikan koordinoinnin parantamiseksi tarkoitetuilla toimenpiteillä edistetään euroalueen kasvupotentiaalia.

34. Eurooppa-neuvosto panee merkille edistymisen eurometallirahojen ja -setelien käyttöönoton valmistelussa. Eri maiden tilannetta voidaan seurata euroryhmässä säännöllisesti esitettävän komission tulostaulukon avulla. Eurooppa-neuvosto toivoo, että valmisteluja nopeutetaan, ja se ehdottaa, että aiheesta tiedotetaan euroalueella tiettyinä yhdessä sovittuina ajankohtina vuonna 2001: toukokuun yhdeksännen päivän viikko Eurooppa-päivien yhteydessä, eurometallirahojen ja -setelien esittely syyskuussa, metallirahojen ottaminen yleiseen käyttöön joulukuun puolivälissä niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat näin päättäneet, sekä eurometallirahojen ja -setelien käyttöönotto 31. joulukuuta keskiyöllä. On päätettävä tehokkaista toimenpiteistä euron suojaamiseksi väärennyksiltä mahdollisimman pian vuonna 2001.

35. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen veropaketista Feiran Eurooppa-neuvostossa sovittujen edellytysten ja aikataulun mukaisesti saavutettuun yhteisymmärrykseen, erityisesti säästöjen verotusta koskevan direktiivin keskeiseen sisältöön. Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota ja puheenjohtajavaltiota käynnistämään mahdollisimman pian keskustelut Yhdysvaltojen ja muiden kolmansien maiden kanssa, jotta ne toteuttaisivat vastaavia toimenpiteitä säästöistä saatavien tulojen verotuksen osalta. Jäsenvaltiot, joita asia koskee, ovat sitoutuneet toimimaan siten, että Euroopan unionissa toteutettavia toimia toteutetaan myös kaikilla Feiran päätelmissä tarkoitetuilla jäsenvaltioista riippuvaisilla tai niihin assosioituneilla alueilla. Käytännesääntöjen (yritysverotus) käsittelyä on jatkettava samanaikaisesti niin, että ne voidaan antaa yhtä aikaa säästöjen verotusta koskevan direktiivin kanssa. Puheenjohtajavaltio ja komissio antavat kaikista veropakettiin liittyvistä yksityiskohdista selvityksen Göteborgin Eurooppa-neuvostolle.

36. Eurooppa-neuvoston säännöllisesti järjestettävä kevätkokous, jossa ensimmäistä kertaa keskitytään erityisesti talous- ja sosiaalikysymysten tarkasteluun muun muassa unionin kohtaamien väestörakenteeseen liittyvien haasteiden valossa, pidetään Tukholmassa 23. ja 24.3.2001. Kokous pohjaa komission valmistelemaan yhteenvetoon ja neuvoston asiaan kuuluviin selvityksiin ja tarjoaa tilaisuuden arvioida Lissabonissa päätetyn kokonaisstrategian täytäntöönpanoa. Ensimmäinen tapaaminen on erityisen tärkeä prosessin jatkon kannalta, ja Eurooppa-neuvosto kehottaa kaikkia osapuolia jatkamaan aktiivisesti kokouksen valmistelua ottamalla huomioon tämänhetkisen puheenjohtajavaltion käynnistämän alustavan työn.

37. Eurooppa-neuvosto vahvistaa, että on tarpeen toteuttaa nopeasti ja täysimääräisesti Amsterdamin sopimuksessa määrätyt periaatteet, joiden mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto panee merkille neuvoston päätöslauselman ennalta varautumisen periaatteen soveltamisesta (vrt. liite).

38. Eurooppa-neuvosto panee merkille komission esittämän asetusehdotuksen, jonka tarkoituksena on vahvistaa elintarvikelainsäädännön yleiset periaatteet sekä perusvaatimukset ja toisaalta perustaa Euroopan elintarvikeviranomainen. Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaa politiikkaa on sovellettava koko ravinnon tuotantoketjuun niin ihmisten kuin eläintenkin osalta. Uuden Euroopan elintarvikeviranomaisen on toimittava korkeimmalla mahdollisella tieteellisen osaamisen tasolla, itsenäisesti ja avoimesti sekä ehkäistävä näin osaltaan kriisien syntymistä. Eurooppa-neuvosto kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia nopeuttamaan asian käsittelyä siten, että tuleva Euroopan elintarvikeviranomainen voi aloittaa toimintansa vuoden 2002 alussa.

39. Eurooppa-neuvosto pani merkille neuvoston päättämät toimenpiteet BSE-taudin torjumiseksi, joihin kuuluvat testausohjelmat, lihaluujauhojen käytön tilapäinen kieltäminen tuotantoeläinten ruokinnassa sekä erikseen määriteltyjen riskiainesten, joiden luetteloon voidaan tarvittaessa tehdä lisäyksiä, poistaminen elintarvikkeiden tuotantoketjusta. Kaikki nämä toimet on toteutettava nopeasti ja täsmällisesti, jotta kuluttajille voidaan antaa kestävät takeet naudanlihan turvallisuudesta. Ihmislääketieteen ja eläinlääketieteellisen tutkimuksen aloilla vaaditaan lisäponnisteluja taudin ehkäisyn, määrityksen ja hoidon varmistamiseksi.

40. Eurooppa-neuvosto pani merkille, että komissio aikoo ehdottaa toimenpiteitä naudanlihan markkinatilanteen parantamiseksi, perehtyä tuottajien tilanteeseen ja lisäksi syventää analyysiään öljykasvien ja valkuaiskasvien tarjonnasta ja kysynnästä rahoitusnäkymiä kuitenkin tiukasti noudattaen.

41. Eurooppa-neuvosto kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa saattamaan mahdollisimman nopeasti päätökseen toisaalta satamavaltioiden suorittamaa alusten valvontaa ja luokituslaitoksia koskevien säädösten hyväksymisen ja säätämään tässä yhteydessä erityisesti riskiryhmään kuuluvien alusten tehostetusta tarkastusjärjestelmästä, ja toisaalta yksirunkoisten öljysäiliöalusten nopeutettua käytöstä poistamista koskevien säädösten antamisen pyrkien mahdollisuuksien mukaan sopimukseen Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä.

42. Eurooppa-neuvosto panee merkille komission uudet ehdotukset, joilla pyritään parantamaan meriturvallisuutta. Näiden ehdotusten tarkoituksena on tehostaa meriliikennettä koskevaa eurooppalaista ilmoitus- ja tiedotusjärjestelmää, perustaa Euroopan meriturvallisuusvirasto sekä korjata voimassa olevan kansainvälisen korvausvastuu- ja vahingonkorvausjärjestelmän puutteita.

43. Nämä ehdotukset ovat keskeinen osa Eurooppa-neuvoston pyytämää Euroopan unionin meriturvallisuusstrategiaa. Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan jo ennakkoon unionin jäsenvaltioiden kesken sovitut toimenpiteet, jotka eivät edellytä kansainvälistä viitekehystä.

44. Eurooppa-neuvosto on pahoillaan siitä, ettei Haagin konferenssissa ollut mahdollista päästä sopimukseen. Se korostaa, että kaikkien pöytäkirjan liitteen B osapuolten on viipymättä ryhdyttävä toimiin sitoumustensa täyttämiseksi, ja toistaa unionin olevan sitoutunut toimimaan määrätietoisesti Kioton pöytäkirjan ratifioimiseksi, jotta se voisi tulla voimaan viimeistään vuonna 2002. Neuvottelujen aikana päästiin eteenpäin kaikkien keskusteltavina olleiden ja etenkin kehitysmaihin liittyvien kysymysten käsittelyssä, ja saavutetut edistysaskeleet on hyödynnettävä, kun neuvotteluja kaikkien osapuolten kanssa, kehitysmaat mukaan luettuina, jatketaan. Eurooppa-neuvosto tukee ehdotusta epävirallisten neuvottelujen käymisestä Oslossa vuoden loppuun mennessä. Sopimuspuolten kuudennen konferenssin on käynnistettävä työt välittömästi uudelleen. Eurooppa-neuvosto vetoaa kaikkiin sopimuspuoliin, jotta nämä pyrkisivät kaikin tavoin pääsemään sopimukseen mahdollisimman pian.

45. Eurooppa-neuvosto tutustui kiinnostuneena neuvoston selvitykseen ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen huomioon ottamisesta talouspolitiikoissa. Se panee myös merkille suosituksen, jolla pyritään suosimaan kannustavien välineiden käyttöä, etenkin verotuksen alalla. Selvitykset ympäristöasioiden huomioon ottamisesta ovat tärkeitä laadittaessa eurooppalaista kestävän kehityksen strategiaa, jota Göteborgin Eurooppa-neuvoston on määrä tarkastella.

46. Eurooppa-neuvosto panee kiinnostuneena merkille ympäristöalan kansainvälisen hallinnon alalla tehdyn työn sekä ratkaisumallit, joita on esitetty siinä nykyisin ilmenevien puutteiden korjaamiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, muun muassa maailman ympäristöjärjestön mahdollinen perustaminen. Eurooppa-neuvosto kehottaa neuvostoa jatkamaan asian pohdintaa sekä tekemään yksityiskohtaisia ehdotuksia kesäkuussa 2001 kokoontuvalle Göteborgin Eurooppa-neuvostolle, myös Rio +10 –konferenssia silmällä pitäen.

47. Eurooppa-neuvosto pani merkille yleishyödyllisiä palveluja käsittelevän komission tiedonannon ja hyväksyy neuvoston julistuksen (vrt. liite). Se kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan asian käsittelyä näiden suuntaviivojen sekä perustamissopimuksen

16 artiklan pohjalta. Eurooppa-neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa pohtia, millä keinoin voitaisiin lisätä ennakoitavuutta sekä parantaa oikeusvarmuutta yleishyödyllisiä palveluja koskevaa kilpailulainsäädäntöä sovellettaessa. Neuvosto ja komissio raportoivat näiden suuntaviivojen täytäntöönpanosta joulukuussa 2001 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.

48. Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota suorittamaan yhteistyössä neuvoston pääsihteeristön kanssa perusteellisen tutkimuksen unionin huoltovarmuudesta ja määrittelemään mahdollisuudet kehittää siihen liittyvää yhteistyötä.

49. Euroopan unionin on osallistuttava täysimääräisesti kansainväliseen rahanpesun torjuntaan. Tärkeistä teksteistä, kuten rahanpesua koskevasta direktiivistä ja puitepäätöksestä, on päästy sopimukseen. Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan mahdollisimman pian täytäntöön valtiovarain-, sisäasiain- ja oikeusministerien 17.10.2000 määrittelemät suuntaviivat ja erityisesti ne, joiden tavoitteena on rahanpesun vastaisen toimintaryhmän määrittelemiä yhteistyöhaluttomia alueita koskevien vastatoimien vahvistaminen kesäkuusta 2001 lähtien.

50. Neuvostoa kehotetaan ryhtymään pikaisesti tuomioiden vastavuoroista tunnustamista koskevissa ohjelmissa suositeltuihin toimenpiteisiin tuomioiden toimittamisen helpottamiseksi unionissa.

51. Eurooppa-neuvosto kiinnittää jälleen huomiota tarpeeseen edistää jäsenvaltioiden toimivaltaisten yksiköiden operatiivista yhteistyötä unionin ulkorajojen ja erityisesti merirajojen valvonnassa laittoman maahanmuuton rajoittamiseksi tehokkaammin. Se pani mielenkiinnolla merkille Espanjan ja Italian pääministerien tätä asiaa koskevan kirjeen. Se kehottaa neuvostoa tekemään tähän liittyviä aloitteita ja ottamaan ehdokasvaltiot tarvittaessa niihin mukaan.

52. Eurooppa-neuvosto panee merkille, että Tampereella määritellyn politiikan kaikilla aloilla on edistytty: kumppanuudessa lähtömaiden kanssa, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisessa ja maahanmuuttovirtojen hallinnassa. Se pyytää, että ihmiskauppaa ja laittoman maahanmuuton torjuntaa koskeviin teksteihin liittyvät viimeiset ongelmat ratkaistaisiin viipymättä Feirassa esitetyn nimenomaisen kehotuksen mukaisesti. Eurooppa-neuvosto panee merkille myös komission toimittamat kaksi tiedonantoa maahanmuuttopolitiikasta ja yhteisestä turvapaikkamenettelystä sekä kehottaa neuvostoa aloittamaan näiden aiheiden käsittelyn pikaisesti.

53. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen neuvostossa saavutettuun yhteisymmärrykseen audiovisuaaliteollisuuden Media Plus -tukiohjelmasta sekä päätöslauselman antamiseen tämän alan kansallisista tukijärjestelmistä.

54. Eurooppa-neuvosto panee merkille neuvoston antaman julkilausuman (vrt. liite) urheilun erityispiirteistä. Eurooppa-neuvosto panee lisäksi tyytyväisenä merkille neuvoston päätelmät Maailman antidopingtoimistosta ja hyväksyy eurooppalaisen yhteistyön vahvistamisen tällä alalla. Se panee merkille myös Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen rauhan ja keskinäisen ymmärryksen edistämisestä urheilun ja olympiarauhan avulla.

55. Eurooppa-neuvosto pani merkille komission ajantasaistetun toimintaohjelman syrjäisimpiä alueita koskevien perustamissopimuksen määräysten täysimääräiseksi täytäntöönpanemiseksi sekä näitä alueita koskevat ehdotukset. Se kehottaa neuvostoa pikaisesti tarkastelemaan näitä ehdotuksia. Eurooppa-neuvosto tarkistaa aiheeseen liittyvän työskentelyn edistymisen Göteborgissa kesäkuussa 2001 pidettävässä kokouksessaan.

56. Eurooppa-neuvosto panee merkille komission tiedonannon POSEIMA-ohjelmasta sekä ilmoitetut toimenpiteet Azorien ja Madeiran saaristojen talouden kehittämiseksi. Ottaen huomioon maitoalan taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen näillä syrjäisimmillä alueilla, komissio on ehdottanut Azorien maitotuotteiden kulutuksen jättämistä tietyin edellytyksin kansallisen lisämaksun laskemisen ulkopuolelle neljän vuoden ajaksi 1999/2000 alkaen.

57. Eurooppa-neuvosto vahvistaa Amsterdamin sopimukseen liitetyn julistuksen N:o 30 perusteella, että saaristoalueiden hyväksi on toteutettava erityistoimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti ja talousarviomäärärahojen puitteissa, koska kyseisten alueiden rakenteelliset puutteet hidastavat taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

58. Eurooppa-neuvosto suhtautuu myönteisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin pyrkimyksiin, jotka koskevat kokonaisratkaisuun pääsemistä Kyproksen ongelmassa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia noudattaen ja joulukuussa 1999 aloitetun prosessin saattamista myönteiseen päätökseen. Eurooppa-neuvosto antaa täyden tukensa näille pyrkimyksille. Se vetoaa kaikkiin osapuoliin, jotta ne osallistuisivat näihin pyrkimyksiin.

59. Marseillessa pidetyssä neljännessä Euro–Välimeri-konferenssissa vahvistettiin, että Barcelonassa viisi vuotta sitten käynnistetyllä prosessilla on edelleen merkitystä, sekä määriteltiin tärkeitä suuntaviivoja kumppanuuden lujittamiseksi.

60. Eurooppa-neuvosto vahvistaa unionin sitoumuksen syventää tätä kumppanuutta kaikilla aloilla. Ensimmäisinä vuosina saatujen kokemusten perusteella uudistettuun MEDA-ohjelmaan osoitetaan 5,35 miljardia euroa vuosiksi 2000–2006, mikä kuvaa kumppanuuden merkitystä unionille. Eurooppa-neuvosto tukee EIP:n ilmoitusta myöntää alueen maille miljardin euron lisätuki.

61. Eurooppa-neuvosto panee merkille Marokon kuningaskunnan kanssa tehtävää kalastussopimusta koskevien neuvottelujen tilanteen ja toivoo, että ratkaisuun voidaan päästä ennen vuoden loppua. Jos tämä osoittautuu mahdottomaksi, Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota tekemään rahoitusnäkymiä noudattaen ehdotuksia erityistoimintaohjelmasta entisen sopimuksen nojalla toimintaa harjoittaneen yhteisön laivaston rakenteelliseksi uudistamiseksi sekä jatkamaan nykyistä tukijärjestelmää, joka koskee niitä kausia, jolloin tämä laivasto ei voi harjoittaa toimintaansa.

62. Zagrebissa 24. marraskuuta pidetyssä huippukokouksessa, jossa demokratiaan palanneet alueen maat kokoontuivat ensimmäisen kerran, pantiin tyytyväisenä merkille Länsi-Balkanin alueella, ensin Kroatiassa ja sitten Jugoslavian liittotasavallassa, tapahtuneet historialliset muutokset. Euroopan unioni pitää Kaakkois-Euroopan tilanteen kehitystä erittäin tärkeänä. Se tukee edelleen aktiivisesti Länsi-Balkanin pyrkimyksiä edetä kohti demokratiaa, oikeusvaltiota, sovintoa sekä nykyisten rajojen ja muiden kansainvälisten velvoitteiden kunnioittamiselle perustuvaa yhteistyötä. Nämä seikat edistävät maiden lähentymistä unioniin ja liittyvät näin kiinteästi toisiinsa. Eurooppa-neuvosto korostaa vakaussopimuksen merkitystä sekä muiden yhteistyön edistämiseen tämän alueen maiden kanssa tähtäävien aloitteiden tärkeyttä. Eurooppa-neuvosto vahvistaa, että vakautus- ja assosiaatioprosessi on keskeisellä sijalla näitä viittä maata koskevassa unionin politiikassa, jonka mukaan kutakin maata kohdellaan yksilöllisesti. Kölnin ja Feiran päätelmien mukaisesti näille maille tarjotaan selkeä liittymismahdollisuus, joka on kiinteästi sidoksissa alueellisen yhteistyön edistymiseen. Näitä maita koskevaan CARDS-ohjelmaan osoitetaan 4,65 miljardia euroa vuosiksi 2000–2006. Eurooppa-neuvosto tukee edelleen Euroopan komission ja Tonava-komission pyrkimyksiä Tonavan raivaamiseksi, jotta liikennöinti Tonavalla voidaan aloittaa uudelleen. Tämä on ensisijaisen tärkeää alueen talouden elvyttämiselle ja alueellisen yhteistyön kehittämiselle.

63. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen neuvoston ja komission antamaan julkilausumaan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta. Eurooppa-neuvosto panee myös tyytyväisenä merkille päätöslauselman tartuntataudeista ja köyhyydestä. Tässä päätöslauselmassa määritellään kokonaisvaltainen lähestymistapa HI-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian kehitysmaille aiheuttaman vitsauksen torjumiseksi korostaen erityisesti hoidon saatavuutta.

1. Lissabonin Eurooppa-neuvosto vahvisti Euroopan unionin strategiseksi tavoitteeksi "tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi taloudeksi, joka pystyy kestävään talouskasvuun, johon liittyy työllisyyden määrällinen ja laadullinen parantuminen sekä suurempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus".

2. Eurooppa-neuvosto asetti myös tavoitteeksi täystyöllisyyden Euroopassa yhteiskunnassa, joka antaa naisille ja miehille paremmat mahdollisuudet tehdä henkilökohtaisia valintoja. Lopullisena tavoitteena on – saatavilla olevien tilastojen perusteella – työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 61 prosentin keskiarvosta mahdollisimman lähelle 70:tä prosenttia vuoteen 2010 mennessä sekä työssäkäyvien naisten määrän lisääminen nykyisestä 51 prosentin keskiarvosta yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Valtion- ja hallitusten päämiehet korostivat, että noin kolmen prosentin keskimääräisen talouskasvun pitäisi olla realistinen näkymä tuleville vuosille, jos Lissabonissa hyväksytyt toimenpiteet toteutetaan terveeltä makrotaloudelliselta pohjalta.

Eurooppa-neuvosto antoi tässä yhteydessä Ranskan tehtäväksi aloittaa puheenjohtajakaudellaan asian käsittely "komission tiedonannon pohjalta, mukana olevien eri kumppaneiden aloitteet mukaan lukien. Tarkoituksena on päästä sopimukseen Euroopan sosiaalisesta toimintaohjelmasta Nizzan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa".

Komissio esitti näiden suuntaviivojen mukaisesti 28. kesäkuuta 2000 tiedonantonsa Euroopan sosiaalisesta toimintaohjelmasta. Komissio ilmoitti, että tiedonanto kuuluu sen viisivuotiseen ohjelmaan ja että se on yksi keskeinen osa komission taloudellista ja sosiaalista ohjelmaa. Jäsenvaltiot korostivat yksimielisesti tiedonannon laadukkuutta. Ne katsoivat, että Lissabonin ja Feiran Eurooppa-neuvostojen määrittelemien suuntaviivojen kannalta se on hyvä työskentelyn perusta. Tiedonannon muistutettiin selvittävän, miten komissio aikoo käyttää aloiteoikeuttaan sosiaalipolitiikan alalla.

Euroopan parlamentin 26. lokakuuta 2000 antamassa päätöslauselmassa syvennetään ja täydennetään aihetta huomattavasti. Päätöslauselmassa korostetaan seuraavia seikkoja: 
talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan vuorovaikutuksen merkitys, eri välineiden ja etenkin avoimen koordinointimenetelmän ja lainsäädännön asema sekä kaikkien toimijoiden aktivointi. Euroopan parlamentti haluaa tehostaa eräitä toimintaohjelman kohtia ja korostaa, että sosiaalista toimintaohjelmaa on seurattava vuosittain komission laatiman tulostaulukon avulla.

3. Myös talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean antamat lausunnot ovat täydentäneet keskustelua. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen esittämien kantojen perusteella on voitu ottaa huomioon näiden sosiaalipolitiikan kannalta keskeisten toimijoiden näkemykset. Työskentelyyn ovat osallistuneet myös neuvoston tai komission asiaa käsittelevät komiteat ja työryhmät, erityisesti työllisyyskomitea, sosiaalista suojelua käsittelevä korkean tason työryhmä sekä miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä neuvoa-antava komitea.

4. Jäsenvaltiot muistuttivat Lissabonissa, että "Euroopan sosiaalisen mallin ja sen kehittyneiden sosiaalisen suojelun järjestelmien on tuettava tietoon perustuvaan talouteen siirtymistä". Ne korostivat, että "ihmiset ovat Euroopan tärkein voimavara, ja ihmisten olisi oltava unionin politiikkojen keskipiste. Ihmisiin investoiminen sekä aktiivisen ja dynaamisen hyvinvointivaltion kehittäminen on ratkaisevan tärkeää sen kannalta, millainen asema

5.

Komission tiedonannon mukaan on tärkeintä, että varmistetaan talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan välinen myönteinen ja dynaaminen vuorovaikutus sekä saadaan kaikki alan toimijat työskentelemään tämän strategisen tavoitteen saavuttamiseksi.

6. Tässä yhteydessä on tuotava esille sosiaalipolitiikan kahtalainen päämäärä: toimintaohjelmalla on vahvistettava sosiaalipolitiikan asemaa kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä, ja sen avulla sosiaalipolitiikalla on samanaikaisesti voitava pyrkiä tehokkaammin saavuttamaan yksilöiden suojelua, eriarvoisuuden vähentämistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat päämäärät. Euroopan parlamentti ja työmarkkinaosapuolet ovat erityisesti pitäneet kiinni tästä kahtalaisesta päämäärästä. Talouskasvu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuushan vahvistavat toisiaan. Yhteiskunta, jossa on enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vähemmän syrjäytymistä, on tae suorituskykyisestä taloudesta.

7. Tällainen ajattelu edellyttää ensinnäkin työmarkkinoille osallistumisasteen nostamista. Tämä koskee etenkin ryhmiä, jotka ovat työmarkkinoilla aliedustettuina tai heikossa asemassa. Työpaikkojen suurempi määrä ja parempi laatu ovat avain sosiaaliseen osallisuuteen. Pääsyä työmarkkinoille on helpotettava ja rohkaistava työllisyyden monimuotoisuutta kilpailukykyyn ja sosiaaliseen osallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Talous- ja sosiaalipolitiikan keskinäisestä tehostamisesta Lissabonissa määritelty strategia, jonka mukaan koko työllistämispotentiaali on hyödynnettävä, on ratkaisevassa asemassa varmistettaessa eläkejärjestelmien kestävyyttä.

8. Euroopan unionin on tulevaisuutta suunnitellessaan perustettava toimintansa lainsäädäntöönsä. Sen on edistettävä edelleen solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jotka perusoikeuskirjassa juhlallisesti vahvistetaan unionin arvoiksi. Euroopan sosiaalinen malli, jolle ovat luonteenomaista korkeatasoiset sosiaalisen suojelun järjestelmät, sosiaalisen vuoropuhelun merkitys ja yleishyödylliset palvelut, jotka kattavat erilaisia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta keskeisiä toimintoja, rakentuu tänä päivänä jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien eroavaisuuksista huolimatta yhteiselle arvoperustalle.

9.

Euroopan sosiaalinen malli on kehittynyt viimeisten 40 vuoden aikana olennaisesta yhteisön säännöstöstä, jota on lujitettu huomattavasti Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksilla. Euroopan sosiaaliseen malliin kuuluu nyt keskeisiä tekstejä useilta aloilta, kuten työntekijöiden vapaa liikkuvuus, miesten ja naisten tasa-arvo työelämässä, työterveys ja
-turvallisuus, työolot ja -ehdot sekä viime aikoina myös kaikkinaisen syrjinnän ehkäisy. Perustamissopimuksen sosiaalisissa määräyksissä vahvistetaan työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten keskeinen asema lainsäädännön muodostumisessa. Luxemburgin ylimääräinen Eurooppa-neuvosto oli tärkeä vaihe Euroopan unionin aktivoimisessa työskentelemään työllisyyden hyväksi. Amsterdamin sopimus (Euroopan työllisyysstrategia) sekä Lissabonin ja Feiran Eurooppa-neuvostot (avoin koordinointimenetelmä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa sekä tehostettu yhteistyö sosiaalisen suojelun alalla) ovat tuoneet uusia ja soveltuvia menetelmiä yhteisön uusien toiminta-alojen laajentamiseksi.

10. Lissabonissa asetetun tavoitteen mukaan Euroopan unionin on yksilöitävä uudet haasteet, jotka edellyttävät toimia seuraavien viiden vuoden kuluessa.

11. Euroopan talouskasvun dynaamisuuden ansiosta, jota vielä tuetaan rakenneuudistusten jatkamisella, on voitava palata täystyöllisyyteen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kunnianhimoista politiikkaa työhönosallistumisasteen nostamiseksi, alueellisten erojen pienentämiseksi, eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä työllisyyden laadun parantamiseksi.

12. On tärkeää parantaa pätevyyttä ja lisätä elinikäiseen oppimiseen liittyviä mahdollisuuksia siten, että annetaan avainasema työmarkkinaosapuolille. Pätevyyden kehittäminen ja kehittyminen ovat edellytys sopeutumiskyvyn ja kilpailukyvyn parantamiselle ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiselle. On muutettava työjärjestelyjä, jotta voidaan täysin hyödyntää tieto- ja viestintätekniikan tarjoamat mahdollisuudet. Joustavuuden ja turvallisuuden on yhdistyttävä muuttuvassa taloudessa.

13. Tieto- ja viestintätekniikan sekä biotieteiden nopea kehitys saa aikaan sen, että kunkin jäsenmaan on oltava Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vahvistetun tavoitteen mukaisesti kehityksen kärjessä taloudessa sekä tieto- ja innovaatioyhteiskunnassa, jotka ovat kasvun ja kehityksen uusia lähteitä.

14. Teknologian muutosten on myös parannettava elintasoa ja -oloja tavalla, joka voi hyödyttää koko yhteiskuntaa. Uusi tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa poikkeuksellisia mahdollisuuksia, jotka on käytettävä tarkoin hyväksi kasvattamatta kuitenkaan kuilua uuden tekniikan käyttäjien ja niiden välillä, joilla käyttömahdollisuutta ei ole.

15. Taloudellinen yhdentyminen ja kaksi- tai monikansallisten yritysten perustaminen lisäävät naisten ja miesten liikkuvuutta unionin maiden välillä. Kyseistä suuntausta, joka jo näkyy selvästi vastavalmistuneiden nuorten ja ylempien toimihenkilöiden parissa, on kannustettava ja edistettävä erityisesti opettajien, tutkijoiden ja koulutukseen osallistuvien henkilöiden osalta. Tämä vaatimus on otettava asianmukaisella tavalla huomioon kansallisten koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien yhteydessä. Lisäksi on uudenaikaistettava ja parannettava yhteisön sääntöjä, joilla varmistetaan työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien säilyminen silloinkin, kun he käyttävät oikeuttaan liikkuvuuteen.

16. Talous- ja rahaliiton täytäntöönpano ja laajojen sisämarkkinoiden olemassaolo tuovat mukanaan yhä enemmän avoimuutta kustannusten ja hintojen vertailuun. Yhdentyminen, joka takaa paremman kilpailukyvyn, ilmenee tuotantokoneistojen rakenneuudistuksina ja alakohtaisina muutoksina, jotka on syytä toteuttaa hallitusti ja joiden yhteydessä on työskenneltävä yhä enemmän työntekijöiden ammattitaidon ja koulutuksen hyväksi. Näihin muutoksiin on kehitettävä yhdessä yritysten ja työntekijöiden kanssa positiivinen lähestymistapa.

17.

Talous- ja rahaliitossa tapahtuva kestävä kasvu, joka ei edistä inflaatiota, edellyttää myös sitä, että palkkojen kehitys vastaa muun muassa kussakin jäsenvaltiossa tapahtuvaa tuottavuuden kehitystä ja perussopimusten hintavakauden säilyttämistä koskevia määräyksiä.

18. Väestön ikääntyminen on haaste jokaiselle jäsenvaltiolle. Se vaatii asianmukaisten perheitä ja lapsia koskevien politiikkojen lisäksi uusia ratkaisuja, olipa kyse naisten osallistumisasteen lisäämisestä, ikääntyneiden työntekijöiden työssäkäynnin jatkamisen helpottamisesta ja tukemisesta, eläkejärjestelmien toimivuudesta ja niiden huolenpidosta, jotka eivät enää tule yksinään toimeen.

19. Korkean työllisyystason toteuttaminen ja naisten osallistumisasteen lisääminen, jotka vähentävät kutakin työllistä kohti tulevia eläkekustannuksia lisää kykyä vastata väestön ikääntymisen asettamaan haasteeseen. Näin ollen on helpotettava pääsyä työmarkkinoille syrjinnän torjumiseen tarkoitettujen toimenpiteiden avulla, sopeuttamalla sosiaalisen suojelun järjestelmiä aktiivisuuden lisäämiseksi sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi.

20. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kaikkinaisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä naisten ja miesten tasa-arvo ovat Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä arvoja, jotka Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin uudelleen. Työ on paras suoja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Kaikkien on voitava hyötyä kasvusta, mikä edellyttää aktiivisten toimien jatkamista ja tehostamista erityisesti ongelmallisissa kaupunginosissa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden asettamiin monimutkaisiin ja moniulotteisiin haasteisiin vastaamiseksi. Työllisyyspolitiikan ohella keskeisellä sijalla on sosiaalinen suojelu, mutta on todettava, että tärkeitä ovat myös muut tekijät, kuten asunto, koulutus, terveys, tiedotus ja viestintä, liikkuvuus, turvallisuus ja oikeus, vapaa-aika ja kulttuuri. Lisäksi olisi onnistuneesti integroitava unionin alueella laillisesti asuvat kolmansien maiden kansalaiset.

21. Laajentuminen on Euroopan unionille haaste, erityisesti sosiaalialalla. Unionin on tuettava määrätietoisesti ehdokasvaltioiden jo alulle panemia pyrkimyksiä sopeuttaa ja muuttaa sosiaaliturvajärjestelmiään sekä suosittava edistymiseen tähtäävää lähentymisprosessia. Järjestelmiensä sopeuttamisen ja muuttamisen asettaman huomattavan haasteen lisäksi niiden on selviydyttävä myös useimmista ongelmista, joita Euroopan unionin nykyiset jäsenvaltiot pyrkivät ratkomaan. Täten on otettava huomioon laajentumisen tulevaisuudennäkymät sosiaalipolitiikan kaikilla aloilla.

22. Koska kaupan ja talouden maailmanlaajuistuminen laajentaa kilpailua, se lisää kilpailukyvylle asetettuja vaatimuksia, mikä vaikuttaa sosiaalipolitiikkaan (esimerkiksi sosiaalikustannusten vaikutus palkkakustannuksiin). Taloudellisia kysymyksiä käsittelevillä monenvälisillä neuvotteluilla on sosiaalinen ulottuvuus (esimerkiksi keskustelut sosiaalisista perusoikeuksista, terveyteen liittyvä turvallisuus). Euroopan unionin on huolehdittava siitä, että sosiaaliset kysymykset otetaan huomioon kansainvälisessä sääntelyssä.

23. Näiden uusien haasteiden edessä ohjelman tehtävänä on nykyaikaistaa ja syventää Euroopan sosiaalista mallia sekä korostaa laadun edistämistä kaikilla sosiaalipolitiikan aloilla. Koulutuksen laatu, työn laatu, työelämän suhteiden laatu ja sosiaalipolitiikan laatu kokonaisuudessaan ovat merkittäviä seikkoja, joiden avulla Euroopan unioni voi saavuttaa itselleen asettamansa kilpailukykyyn ja täystyöllisyyteen liittyvät tavoitteet. Tätä prosessia sekä yhteisön toimia toteutettaessa on erityisesti pyrittävä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja antaen sosiaaliselle vuoropuhelulle sille kuuluvan aseman.

24. Kaikilla toimijoilla, Euroopan unionin toimielimillä (Euroopan parlamentti, neuvosto, komissio), jäsenvaltioilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla, työmarkkinaosapuolilla, kansalaisyhteiskunnalla ja yrityksillä on oma roolinsa.

25. Sosiaalisen toimintaohjelman toteuttamisessa on käytettävä kaikkia olemassa olevia yhteisön välineitä: avoin koordinointimenetelmä, lainsäädäntö, sosiaalinen vuoropuhelu, rakennerahastot, tukiohjelmat, politiikkojen yhdistetty lähestymistapa, analyysit ja tutkimus.

26. Ohjelmassa tunnustetaan, että toissijaisuusperiaate sekä sosiaali- ja työllisyysalan perinteiden ja tilanteiden erot jäsenvaltioiden välillä on otettava täysimääräisesti huomioon.

27. Toimintaohjelman on myös kehityttävä jatkuvasti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

28. Euroopan sosiaalisen mallin lujittaminen ja nykyaikaistaminen sen saattamiseksi uusien haasteiden edellyttämälle tasolle tarkoittaa sitä, että kaikki talouskasvun, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuorovaikutuksen seuraukset on otettava huomioon määriteltäessä unionin politiikkoja. Näiden politiikkojen strategiset vaihtoehdot on määriteltävä tältä pohjalta.

29. Työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvosto ottaa huomioon Lissabonin ja Feiran Eurooppa-neuvostojen määrittelemät suuntaviivat ja ehdottaa komission tiedonannon pohjalta, että Nizzan Eurooppa-neuvosto hyväksyisi:

• Seuraavat sosiaalipolitiikan suuntaviivat:

I Enemmän ja parempia työpaikkoja

V Sukupuolten tasa-arvon edistäminen

varmistamaan Lissabonin Eurooppa-neuvoston toiveen mukaisesti sosiaalisen toimintaohjelman täytäntöönpanon seuranta ja valvonta 28. kesäkuuta 2000 päivätyn tiedonantonsa ja jäljempänä esitettyjen suuntaviivojen puitteissa sekä sen välitarkistus vuonna 2003. Toimittamaan tätä varten kevään Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen vuosittaisen tulostaulukon näiden toimien täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä.

a) Lisätään työelämään osallistumista tehostamalla politiikkaa, jolla parannetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista niin miesten kuin naistenkin kannalta sekä tuetaan erityisryhmien (erityisesti pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset työntekijät, ikääntyneet työntekijät, vähemmistöt) työnsaantia tai työpaikan säilyttämistä. Komissio toteuttaa vuoteen 2002 mennessä vertailevan tutkimuksen työmarkkinoille osallistumista mahdollisesti edistävistä rakenteellisista seikoista ja työllisyyden suuntaviivojen mukauttamisesta erityisesti vahvistamalla uuden kriteerin, jolla voidaan arvioida lastenhoidon järjestämisen rakenteiden kehittämistä.

b) Vahvistetaan ja noudatetaan yhteensovitettua työllisyysstrategiaa työllisyyskomitean työskentelyyn tukeutuen. Tätä strategiaa tarkistetaan ja sen vaikutuksia arvioidaan vuonna 2002 tulevan kehityksen selvittämiseksi.

c) Vahvistetaan ja noudatetaan yhteensovitettua työllisyysstrategiaa sekä erityisesti otetaan paremmin huomioon tavoitteet, jotka koskevat työn laatua ja sen tärkeyttä kasvua ajatellen, koska se on merkittävä seikka työn kiinnostavuuden ja houkuttelevuuden kannalta. Komissio laatii vuonna 2001 tiedonannon työllisyyspolitiikan vaikutuksesta työn laatuun sen eri
osa-alueilla (mm. työolot, terveys ja turvallisuus, palkkaus, sukupuolten välinen tasa-arvo, tasapaino joustavuuden ja turvallisuuden välillä, sosiaaliset suhteet). Tältä pohjalta työllisyyskomitea esittää vuoden 2001 lopussa asiasta selvityksen seurannassa tarvittavien indikaattorien määrittelemiseksi.

d) Torjutaan pitkäaikaistyöttömyyttä kehittämällä aktiivisia ennaltaehkäiseviä ja työelämään paluun strategioita, jotka perustuvat yksilön tarpeiden varhaiseen tunnistamiseen ja työllistyvyyden parantamiseen.

e) Tuetaan tässä yhteydessä työllisyysstrategian paikallista ja alueellista ulottuvuutta. Alueellinen ulottuvuus edellyttää strategista lähestymistapaa kaikilla tasoilla Euroopan taso mukaan luettuna ja voi edellyttää erilaisia ja kohdistettuja politiikkoja eri alueiden osalta Lissabonissa päätettyjen tavoitteiden ja suuremman alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi.

f) Parannetaan todellisia mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen erityisesti uuden teknologian alalla osaamisvajeiden välttämiseksi. Tämän alan strategioilla olisi koordinoitava julkisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja yksilöiden jaettua vastuuta sekä kansalaisyhteiskunnan asianmukaista osallistumista. Työmarkkinaosapuolia kehotetaan neuvottelemaan toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on keskiasteen jälkeisen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen parantaminen sopeutumiskyvyn lisäämiseksi. Niitä ja hallituksia kehotetaan myös ilmoittamaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvostolle vuoden 2001 loppuun mennessä kansallisten toimintaohjelmien puitteissa Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla annetut säännökset. Aiheesta järjestetään vuonna 2002 asianomaisten tahojen välinen konferenssi. Aloitetaan eurooppalaisen palkinnon myöntäminen uraa uurtaville yrityksille.

g) Edistetään työllisyyttä koskevien hyvien toimintatapojen tunnistamista ja levittämistä sekä tietoyhteiskunnan sosiaalista ulottuvuutta tiiviissä yhteistyössä tätä kysymystä käsittelevän korkean tason työryhmän kanssa sekä kehitetään edelleen inhimillisiin voimavaroihin liittyviä eEurope-aloitteen näkökohtia.

– kehitetään tiedon Eurooppaa siten, että poistetaan esteet opettajien, tutkijoiden, opiskelijoiden, kouluttajien ja koulutukseen osallistuvien henkilöiden liikkuvuudelta muun muassa liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman ja neuvoston hyväksymien suositusten puitteissa

– edistetään jäsenvaltioissa hankittujen taitojen ja osaamisen tunnustamista Euroopan tasolla perustamissopimuksen määräysten mukaisesti

– helpotetaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta siten, että mukautetaan vuoteen 2003 mennessä oleskeluoikeutta koskevien direktiivien sisältöä ja edistetään työtekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen parantamista

– nykyaikaistetaan ohjelman keston aikana sääntöjä, joilla varmistetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvaoikeuksien säilyttäminen; parannetaan alan lainsäädännön soveltamista erityisesti suosimalla uusien informaatio- ja viestintäteknologioiden käyttöä

– täydentämällä vuoden 2002 loppuun mennessä Euroopan unionin alueella liikkuvien työntekijöiden lisäeläkeoikeuksien turvaamista koskevia järjestelyjä.

i) Aloitetaan sosiaalisen toimintaohjelman keston aikana muuttovirtojen ja työllisyyspolitiikkojen välisten yhteyksien tarkastelu.

j) Kehotetaan komissiota jatkamaan yhteisön kilpailupolitiikan sosiaalisen ulottuvuuden tarkastelua yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa sille perustamissopimuksessa osoitettua toimivaltaa noudattaen. Tarkastellaan komission tiedonannon pohjalta julkisten hankintojen sosiaalisia näkökohtia ottaen huomioon sosiaalisen ja yhteisvastuullisen talouden kehittämisen.

a) Vahvistetaan työtekijöiden mahdollisuutta osallistua muutosten hallintaan parantamalla vuoteen 2002 mennessä yhteisön puitteita työtekijöille tiedottamista, heidän kuulemistaan ja osallistumistaan koskevien oikeuksien alalla (eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin tarkistaminen, tiedottamista ja kuulemista sekä eurooppayhtiön sosiaalista ulottuvuutta koskevien direktiivien viimeistely).

b) Kehitetään erityisesti vuonna 2002 laadittavan komission tiedonannon pohjalta työterveyttä ja -turvallisuutta koskeva yhteisön strategia:

c) Otetaan huomioon Euroopan kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntyessä muutokset työympäristössä ja työsuhteissa:

d) Tuetaan yritysten sosiaaliseen vastuuseen ja muutoksenhallintaan liittyviä aloitteita komission tiedonannon avulla.

e) Tehostetaan Kölnin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaista makrotaloudellista vuoropuhelua, jotta sillä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti edistää talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan myönteistä ja dynaamista vuorovaikutusta. Edistetään yhteisön toimielinten ja työmarkkinaosapuolten välistä tiedonvaihtoa palkkojen määräytymistavoissa ja palkkarakenteessa käynnissä olevista muutoksista.

f) Järjestetään vuoteen 2004 mennessä keskustelu yksittäisistä irtisanomisista ottaen huomioon sosiaaliturvaetuudet ja työmarkkinoiden kansalliset erityispiirteet.

g) Täydennetään vuonna 2001 yhteisön työaikalainsäädäntöä siten, että viimeistellään maantieliikenteen alaa koskevat säännökset. Pyritään edistämään niiden tekstien käsittelyä, jotka koskevat sosiaalisäännösten yhdenmukaistamista meri- ja lentoliikenteen aloilla.

a) Toteutetaan vuoden 2001 kesäkuuhun mennessä Lissabonin Eurooppa-neuvoston määrittämää avointa koordinointimenetelmää soveltaen yhdessä sovittuihin tavoitteisiin perustuva kaksi vuotta kattava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskeva kansallinen toimintasuunnitelma. Tässä suunnitelmassa määritellään kunkin valtion kansallisten politiikkojen tavoitteet ja luetellaan toteutettujen toimien arvioimiseksi käytettävät indikaattorit. Vuodesta 2001 alkaen edetään jäsenvaltioiden kansallisissa toimintasuunnitelmissaan käyttöön ottamien indikaattorien pohjalta näiden indikaattorien johdonmukaisuuden kehittämisessä sekä yhteisesti sovittujen indikaattorien määrittelyssä.

b) Käytetään uusien tieto- ja viestintätekniikoiden tarjoamia mahdollisuuksia sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi edistämällä kaikkien pääsyä tietoyhteiskuntaan; tässä tarkoituksessa pannaan täytäntöön Feiran Eurooppa-neuvoston hyväksymä komission toimintasuunnitelma "eEurope 2002 – Tietoyhteiskunta kaikille".

c) Varmistetaan ensimmäisten kansallisten toimintasuunnitelmien päättyessä sosiaalisen suojelun järjestelmien antamista resurssien vähimmäistakeista vuonna 1992 annetun suosituksen seuranta ja tutkitaan mahdollisia aloitteita asian edistymisen tukemiseksi.

d) Tuetaan kokemuksia vaihtaen jäsenvaltioiden toimia kaupunkipolitiikan alalla yhteiskunnallisen ja alueellisen erottelun torjumiseksi.

e) Arvioidaan Euroopan sosiaalirahaston vaikutusta sosiaalisen osallisuuden edistämisessä, mukaan lukien yhteisön Equal-aloite.

f) Huolehditaan siitä, että kaikenlaisen sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa koskeva yhteisön lainsäädäntö pannaan tehokkaasti täytäntöön. Näiden politiikkojen vahvistamiseksi kehitetään kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa.

g) Ryhdytään Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti unionin alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisessa toteuttamaan kunnianhimoisempaa politiikkaa, jotta heille tarjottaisiin Euroopan unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavat oikeudet ja velvollisuudet. Kehitetään tietojenvaihtoa kansallisella tasolla toteutetusta kotouttamispolitiikasta saaduista kokemuksista.

h) Kehitetään erityisesti vammaisten eurooppalaisen teemavuoden (2003) yhteydessä erilaisia toimia, joiden tavoitteena on varmistaa vammaisten parempi osallisuus kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla.

i) Luodaan edellytykset tehokkaalle kumppanuudelle työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen, paikallisyhteisöjen sekä sosiaalipalveluja hallinnoivien organisaatioiden kanssa. Tähän kumppanuuteen on otettava mukaan yritykset niiden sosiaalisen vastuun lisäämiseksi.

a) Jatketaan valtioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa strategioista, joiden tavoitteena on taata varmat ja toimivat eläkkeet tulevaisuudessa. Jäsenvaltiot toimittavat omat lausuntonsa Tukholman Eurooppa-neuvostolle (maaliskuu 2001). Työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvosto toimittaa Göteborgin Eurooppa-neuvostolle (kesäkuu 2001) tutkimuksen, jossa vahvistetaan etenemisen seuraavat vaiheet.

b) Tutkitaan kunkin jäsenvaltion politiikkojen pohjalta sosiaalisen suojelun järjestelmiin tehtyjä muutoksia ja vielä toteutettavia tavoitteita työnteon kannattavuuden parantamiseksi ja tulojen turvaamiseksi (2002) sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseksi.

c) Saatetaan vuoteen 2003 mennessä päätökseen pohdinta siitä, miten varmistetaan solidaarisuuden vaatimusten mukaisesti korkeatasoinen ja kestävä terveydenhuolto. Tässä on otettava huomioon väestön ikääntymisen vaikutus (pitkäaikaishoidot): työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvoston yhdessä terveysneuvoston kanssa laatima raportti.

d) Tarkastellaan komission teettämien tutkimusten pohjalta, miten mahdollisuus käyttää toisesta valtiosta saatavaa laadukasta terveydenhoitoa ja terveydenhoitotuotteita kehittyy.

e) Varmistetaan sosiaalisen suojelun alan tehostetun yhteistyön seuranta ja arviointi sosiaalisen toimintaohjelman keston aikana ja jatketaan alan indikaattorien kehittämistä.

a) Otetaan sukupuolten tasa-arvon käsite mukaan kaikkiin merkityksellisiin, erityisesti sosiaalisen toimintaohjelman aloihin, politiikkojen suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin ottamalla käyttöön asianmukaiset järjestelyt ja apuvälineet, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin tarvittaessa sekä seurantamenetelmät ja suoritusten arviointiperusteet.

b) Edistetään naisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon määrittämällä kussakin jäsenvaltiossa asianmukaiset tavoitteet tai kehitystavoitteet ja niihin liittyvät määräajat niin julkisella kuin taloudellisella ja sosiaalisella alalla.

c) Pannaan täytäntöön komission tiedonanto sukupuolten tasa-arvoa koskevasta yhteisön strategiasta (2001–2005), tarkasteltava ja mahdollisesti hyväksyttävä tasa-arvoista kohtelua koskevaan vuoden 1976 direktiiviin ehdotetut muutokset ja lujitettava tasa-arvolakeja hyväksymällä vuoteen 2003 mennessä EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuva direktiivi sukupuolten yhtäläisen kohtelun edistämisestä muilla kuin työelämän ja ammatin harjoittamisen aloilla.

d) Kehitetään tuntemusta, voimavarojen käyttöä ja kokemusten jakamista erityisesti perustamalla sukupuolten tasa-arvoa tutkiva eurooppalainen laitos ja asiantuntijaverkosto. Toteutettavuustutkimus on tehtävä vuonna 2001.

e) Laajennetaan ja lujitetaan aloitteita ja toimia, joiden tavoitteena on edistää sukupuolten ammatillista tasa-arvoa erityisesti palkkauksen osalta. Kehitetään nykyistä naisyrittäjiä koskevaa aloitetta.

f) Helpotetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, erityisesti edistämällä korkeatasoisia lasten- ja huollettavien henkilöiden hoitopalveluja.

a) Valmistellaan laajentumista taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi laajentuneessa unionissa:

b) Kehitetään yhteinen näkökanta kansainvälisiin sosiaalisiin aiheisiin monenvälisissä elimissä (Yhdistyneet kansakunnat, Maailman terveysjärjestö, Euroopan neuvosto, Kansainvälinen työjärjestö, ja tarvittaessa WTO, OECD),

c) Vahvistetaan yhteistyöpolitiikan sosiaalista ulottuvuutta, varsinkin köyhyyden torjumista, terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämistä sekä sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista (erityisesti Euro–Välimeri-prosessin puitteissa).

– Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen ala ei saa olla jäykkä, vaan taloudellisen, tieteellisen ja teknologisen ympäristömme nopeat muutokset on otettava huomioon.

– Yhtenäismarkkinoiden yhteydessä tapahtuvalla tiettyjen, yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden markkinoiden avautumisella on ollut myönteinen vaikutus kyseisten palvelujen saatavuuteen, laatuun ja hintaan.

– Euroopan kilpailukykyyn vaikuttavat yleistä taloudellista etua koskevat palvelut vastaavat erityisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi kuluttajan etujen suojelu, käyttäjäturvallisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja yhdyskuntasuunnittelu sekä kestävä kehitys.

– Puolueettomuus-, vapaus- ja suhteellisuusperiaatteiden merkitys vahvistetaan uudelleen. Ne takaavat sen, että jäsenvaltiot voivat vapaasti määritellä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehtävät sekä niiden hallinto- ja rahoitustavat, ja komissio vastaa sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen noudattamisesta.

– Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehtävien suorittamisessa on otettava huomioon kuluttajien ja kansalaisten oikeutetut odotukset kohtuullisista hinnoista avoimessa hintajärjestelmässä ja mahdollisuudestaan käyttää yhdenvertaisesti korkeatasoisia palveluja, jotka ovat välttämättömiä heidän taloudellisen, alueellisen ja sosiaalisen osallisuutensa kannalta.

Lisäksi on korostettu seuraavia asioita:

– Sovellettaessa sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä on yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen voitava suorittaa tehtävänsä oikeusvarmoissa ja elinvoimaisen talouden olosuhteissa, joissa taataan muun muassa näiden palvelujen yhdenvertaisen kohtelun, laadun ja jatkuvuuden periaatteet. Tätä varten on täsmennettävä, kuinka yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen rahoitustavat niveltyvät valtiontukiin liittyvien sääntöjen soveltamiseen. Erityisesti olisi tunnustettava sellaisten tukien hyväksyttävyys, joiden tarkoituksena on korvata yleistä taloudellista etua koskevien tehtävien suorittamisesta aiheutuneet lisäkustannukset 86 artiklan 2 kohtaa täysimääräisesti noudattaen.

– Koska yleistä taloudellista etua koskevat palvelut vaikuttavat talouskasvuun ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, on täysin perusteltua, että niiden toimivuutta arvioidaan säännöllisesti toissijaisuusperiaatteen mukaisesti erityisesti palvelujen laadun, saatavuuden, turvallisuuden sekä kohtuullisen ja avoimen hinnan osalta. Arviointi voitaisiin tehdä esimerkiksi Cardiffin prosessin puitteissa asianmukaisella tasolla hyvien käytäntöjen vaihdon tai vertaisarviointien sekä jäsenvaltioiden osuuksien ja komission selvitysten pohjalta. Kansalaisia ja kuluttajia voidaan kuulla muiden muassa kansalaisia ja yrityksiä varten perustetun sisämarkkinafoorumin tapaisten tahojen välityksellä.

A. katsoo, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen periaatteiden mukaan yhteisön toiminnalla on pyrittävä ihmisten terveyden, kuluttajien ja ympäristön suojelun korkeaan tasoon ja että nämä tavoitteet on sisällytettävä Euroopan unionin politiikkoihin ja toimiin,

B. katsoo, että perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan, että ennalta varautumisen periaate kuuluu niihin periaatteisiin, jotka on otettava huomioon yhteisön ympäristöpolitiikassa; katsoo, että periaatetta voidaan soveltaa myös ihmisten ja eläinten terveyden sekä kasvinsuojelun alalla,

C. katsoo, että aikanaan ja tarkoituksenmukaisissa yhteyksissä olisi syytä tarkastella sitä, onko tarpeen ja voidaanko ennalta varautumisen periaate Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ottaa muodollisesti myös perustamissopimuksen muihin, erityisesti terveyttä ja kuluttajansuojaa koskeviin säännöksiin,

D. muistuttaa, että tämä periaate olisi tunnustettava osana kestävän kehityksen tulevaisuuden näkymiä,

E. muistuttaa, että kyseinen periaate on kirjattu erilaisiin kansainvälisiin teksteihin, muun muassa vuoden 1992 Rion julistukseen, ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1992 puitesopimukseen, biologista monimuotoisuutta koskevaan vuoden 1992 yleissopimukseen ja vuoden 2000 bioturvallisuuspöytäkirjaan ja useisiin meriympäristön suojelua koskeviin yleissopimuksiin,

G. katsoo, että ennalta varautumisen periaatetta ei saa käyttää kauppaa peitellysti rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen,

H. ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen johdanto-osassa olevat yleiset tavoitteet, varsinkin kestävää kehitystä sekä ympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevat periaatteet; ottaa huomioon GATT-sopimuksen XX artiklan ja GATS-sopimuksen XIV artiklan mukaiset yleiset poikkeukset sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SPS) 5 artiklan 7 kohdan, jossa vahvistetaan, miten menetellään tapauksissa, joihin liittyy riski ja joiden osalta ei ole riittävästi tieteellisiä todisteita; ottaa lisäksi huomioon kaupan teknisistä esteistä tehdyn sopimuksen (TBT), jonka nojalla voidaan huomioida riskit, joita toimenpiteiden toteuttamatta jättämisestä voi aiheutua ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, kasvien- tai eläintensuojelulle tai ympäristönsuojelulle,

I. toteaa Euroopan unionin pitävän tärkeänä kehitysmaille annettavaa tukea, jonka avulla nämä voivat osallistua edellisessä kohdassa mainittuihin SPS- ja TBT-sopimuksiin, ottaen huomioon osallistumisesta kehitysmaille aiheutuvat erityisvaikeudet,

J. palauttaa mieliin WTO:n paneelien, varsinkin hormonikysymystä käsittelevän valituselimen antamat suositukset, jotka koskevat WTO:n jäsenten oikeutta "määritellä haluamansa terveydensuojelun taso, joka voi olla korkeampi kuin kansainvälisissä standardeissa, suuntaviivoissa ja suosituksissa vaadittu", sekä ottaa huomioon myös vähemmistönä olevat asiantuntijoiden näkemykset,

K. on tietoinen siitä, että viranomaisten vastuulla on varmistaa terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso ja että niiden on vastattava ihmisten lisääntyneeseen huolestuneisuuteen riskeistä, joille he mahdollisesti ovat alttiina,

1. panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen esittää ennalta varautumisen periaatteeseen turvautumista koskeva tiedonanto, jonka yleislinjoista neuvosto on yhtä mieltä,

2. katsoo, että ennalta varautumisen periaatetta voidaan soveltaa yhteisön ja sen jäsenvaltioiden politiikkoihin ja toimiin ja että se koskee viranomaisten toimia sekä yhteisön toimielinten että jäsenvaltioiden tasolla; kyseisten viranomaisten on pyrittävä siihen, että asianmukaisissa kansainvälisissä yhteyksissä täysin tunnustetaan mainittu periaate,

3. toteaa, että ennalta varautumisen periaate vakiintuu asteittain kansainvälisen oikeuden periaatteeksi terveyden ja ympäristön suojelun aloilla,

4. katsoo, että WTO:n säännöt jo itsessään mahdollistavat ennalta varautumisen periaatteen huomioon ottamisen,

5. katsoo, että kansainvälisen oikeuden suhteen yhteisöllä ja jäsenvaltioilla on oikeus luoda sellainen suojan taso, jonka ne katsovat asianmukaiseksi riskinhallinnan yhteydessä, että ne voivat tämän tavoitteen saavuttamiseksi toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ja että aina ei ole mahdollista määritellä ennalta kaikkiin tilanteisiin sopivaa asianmukaista suojan tasoa,

6. pitää välttämättömänä ennalta varautumisen periaatteeseen turvautumista koskevien yleislinjojen määrittelemistä, jota siitä voitaisiin antaa yksityiskohtaisia sääntöjä,

7. katsoo, että ennalta varautumisen periaatteeseen on turvauduttava heti, kun on todettu, että terveyteen tai ympäristöön voi kohdistua vahingollisia vaikutuksia ja kun riskin tasosta ei käytettävissä olevien tietojen alustavan tieteellisen arvioinnin perusteella voida tehdä varmoja päätelmiä,

8. katsoo, että tieteellisen riskinarvioinnin on edettävä loogisesti pyrkimyksenä vaaran tunnistaminen ja määritteleminen, altistumisen arvioiminen ja riskin määritteleminen käyttäen hyväksi yhteisön ja kansainvälisellä tasolla tunnustettuja olemassa olevia menetelmiä. Näitä vaiheita ei kuitenkaan aina saada järjestelmällisesti vietyä päätökseen tietojen puutteellisuuden, vaaran luonteen tai asian kiireellisyyden vuoksi,

9. katsoo, että riskinarvioinnin toteuttamiseksi viranomaisella on oltava asianmukaiset tiedot alan tutkimuksesta ja sen on käytettävä apunaan erityisesti tieteellisiä komiteoita ja kansallisia ja kansainvälisiä alan tutkimuksia. Viranomainen vastaa riskinarvioinnin organisoinnista, joka on toteutettava monitieteisesti, riippumattomasti, avoimesti sekä kontradiktorista periaatetta noudattaen,

10. katsoo, että riskinarvioinnin on myös tuotava esille mahdolliset vähemmistönä olevat mielipiteet. Ne on voitava tuoda julki, ja ne on saatettava asianosaisten toimijoiden tietoon, etenkin jos niistä käy ilmi, ettei asiasta ole tieteellistä varmuutta,

11. vakuuttaa, että tieteellisestä riskinarvioinnista ja riskinhallinnasta vastaavien tahojen on oltava toiminnallisesti erillisiä, tunnustaen kuitenkin, että niiden välistä jatkuvaa vuoropuhelua on tarpeen kehittää,

12. katsoo, että vastuussa olevien viranomaisten on toteutettava riskinhallintatoimenpiteet tavoitteena olevaa suojelun tasoa koskevan poliittisen arvion perusteella,

13. katsoo, että riskinhallintaa varten toteuttavien toimenpiteiden valinnassa on otettava huomioon kaikki mahdolliset toimenpiteet, joiden avulla tavoitteena oleva suojelun taso voidaan saavuttaa,

14. katsoo, että kaikki vaiheet, erityisesti riskinarviointi ja riskinhallinta sekä päätettyjen toimenpiteiden seuranta, on toteutettava avoimesti,

15. katsoo, että kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien asianomaisten osapuolten kuulemiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa,

16. katsoo, että tieteellisistä lausunnoista ja riskinhallintatoimenpiteistä on tiedotettava asianmukaisesti,

17. katsoo, että toteutetuissa toimenpiteissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta siten, että otetaan huomioon lyhyen ja pitkän aikavälin riskit ja pyritään tavoitteena olevaan suojelun korkeaan tasoon,

18. katsoo, että toimenpiteiden toteuttaminen ei saa johtaa eriarvoiseen kohteluun, joka on mielivaltaista tai perusteetonta; jos samaan terveyden tai ympäristön suojelutavoitteeseen päästään useilla eri tavoilla, on pyrittävä suosimaan kauppaa vähiten rajoittavia toimenpiteitä,

19. katsoo, että toimenpiteiden olisi oltava johdonmukaisia niiden toimenpiteiden kanssa, joita on toteutettu aikaisemmin samanlaisissa tilanteissa tai samanlaisia lähestymistapoja käyttäen, ja niissä on otettava huomioon uusimmat tieteelliset tutkimustulokset sekä tavoitteena olevan suojelun tason kehittyminen,

20. painottaa sitä, että hyväksyttyjen toimenpiteiden ennakkoedellytyksenä on toiminnasta tai toimimattomuudesta aiheutuvien etujen ja haittojen tarkastelu. Tässä tarkastelussa on otettava huomioon sosiaaliset ja ympäristökustannukset sekä se, miten ihmiset hyväksyvät mahdolliset eri vaihtoehdot. Lisäksi siihen on sisällyttävä taloudellinen analyysi, jos se vain on toteutettavissa, edellyttäen että kansanterveyden suojeluun liittyviä vaatimuksia, joihin sisältyy ympäristön vaikutus kansanterveyteen, on käsiteltävä ensisijaisina,

21. katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen nojalla tehtyjä päätöksiä on tarkistettava tieteellisen tiedon kehityksen mukaisesti. Tätä varten on varmistettava, että kyseisten päätösten vaikutuksia seurataan, ja tehtävä lisätutkimuksia epävarmuuden vähentämiseksi,

22. katsoo, että määriteltäessä ennalta varautumisen periaatteen mukaisia toimenpiteitä ja niitä seurattaessa toimivaltaisella viranomaisella on mahdollisuus asianmukaisella tasolla selvästi määriteltyjen sääntöjen perusteella päättää tapauskohtaisesti, minkä tahon on toimitettava tarvittavat tieteelliset tiedot riskin arvioimiseksi kattavammin.

1. Eurooppa-neuvosto panee merkille Euroopan komission Helsingissä joulukuussa 1999 pidetylle Eurooppa-neuvostolle antaman urheilua koskevan selvityksen. Komissio antoi kyseisen selvityksen urheilun nykyisten rakenteiden turvaamisesta ja urheilun yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämisestä Euroopan unionissa. Urheilujärjestöillä ja jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu urheiluun liittyvien asioiden hoidosta. Vaikka yhteisöllä ei ole suoraa toimivaltaa tällä alalla, sen on otettava huomioon urheilun erityispiirteet, joka ovat seurausta sen yhteiskunnallisesta sekä koulutukseen ja kulttuuriin liittyvästä merkityksestä. Tämä on tarpeen, jotta urheilun yhteiskunnallisen merkityksen säilyttämisen kannalta välttämätöntä etiikkaa ja solidaarisuutta voidaan noudattaa ja edistää.

2. Eurooppa-neuvosto toivoo erityisesti, että urheilun harrastamisen kaikki tasot yhdistävä yhteenkuuluvuus ja solidaarisuus, kilpailujen tasapuolisuus, henkiset ja aineelliset edut sekä urheilijoiden ja erityisesti alaikäisten urheilijoiden fyysinen koskemattomuus säilytettäisiin.

3. Urheilu on inhimillistä toimintaa, joka perustuu oleellisiin yhteiskunnallisiin, kasvatuksellisiin ja kulttuuriarvoihin. Se edistää osallisuutta, yhteiskuntaelämään osallistumista, suvaitsevaisuutta, erojen hyväksymistä ja sääntöjen noudattamista.

4. Kaikkien on voitava harrastaa urheilua omien pyrkimystensä ja kykyjensä mukaan kilpailuissa tai vapaa-aikana, yksityisesti tai osallistuen järjestettyyn urheilutoimintaan.

5. Liikunnan ja urheilun harrastaminen tuottaa varsinkin fyysisesti tai psyykkisesti vammaisille henkilökohtaista tyydytystä ja se on keino edistää kuntoutusta, sosiaalista osallisuutta ja solidaarisuutta, ja tämän vuoksi sitä on kannustettava. Tämän osalta Eurooppa-neuvosto toteaa tyytyväisenä, että Sydneyn paralympialaisten järjestäminen edistää asiaa tärkeällä ja esimerkillisellä tavalla.

6. Jäsenvaltiot kannustavat urheiluun liittyvää vapaaehtoistyötä toteuttamalla toimenpiteitä, joilla edistetään vapaaehtoistyöntekijöiden asianmukaista suojaa ja tunnustetaan heidän työnsä taloudellinen ja sosiaalinen merkitys. Tarvittaessa yhteisö tukee kyseisiä toimenpiteitä oman toimivaltansa puitteissa.

7. Eurooppa-neuvosto korostaa pitävänsä tärkeänä urheilujärjestöjen itsenäisyyttä ja niiden oikeutta huolehtia omasta järjestäytymisestään käyttäen hyväksi asianmukaisia järjestörakenteita. Se tunnustaa, että urheilujärjestöjen tehtävänä on kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä noudattaen sekä demokratian ja avoimuuden pohjalta organisoida edustamansa urheilulajin harrastamisen ja edistää sitä sekä muodostaa maajoukkueita tavalla, jonka ne katsovat tavoitteidensa perusteella tarkoituksenmukaisimmaksi.

8. Eurooppa-neuvosto toteaa, että urheiluliitoilla on keskeinen tehtävä huolehdittaessa tarvittavasta solidaarisuudesta urheilun eri tasojen välillä, sillä urheilun harjoittaminen vaihtelee vapaa-ajan harrastuksesta huippu-urheiluun. Urheiluliitot huolehtivat suuren yleisön mahdollisuuksista osallistua urheilutapahtumiin, amatööriurheilijoille annettavasta henkisestä ja taloudellisesta tuesta, naisten ja miesten yhtäläisistä mahdollisuuksista harrastaa urheilua kaikilla tasoilla, nuorten koulutuksesta, urheilijoiden terveyden suojelusta sekä kiellettyjen aineiden käytön, väkivallan ja rasististen tai muukalaisvihaan liittyvien ilmiöiden torjumisesta.

9. Kyseiset sosiaaliset tehtävät merkitsevät urheiluliitoille erityisvastuita ja näihin tehtäviin perustuu urheiluliitoille annettu tunnustus niiden asiantuntemuksesta järjestää urheilukilpailuja.

10. Ottaen huomioon urheiluelämän muutokset urheiluliittojen on edelleen oltava avainasemassa organisoitaessa toimintaa siten, että varmistetaan urheilun harrastamiseen liittyvä yhteenkuuluvuus ja demokraattinen osallistuminen.

11. Nuorten urheilijoiden koulutusta koskevat politiikat ovat välttämättömiä urheilun, maajoukkueiden ja huippu-urheilun elinvoimaisuuden kannalta ja niiden laatimista on kannustettava. Urheiluliittojen on syytä toteuttaa, tarvittaessa yhteistyössä valtiovallan kanssa sekä kansallisen ja yhteisön lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, tarvittavat toimenpiteet, jotta liittoihin kuuluvat urheiluseurat voisivat edelleen huolehtia koulutustehtävästään ja kyseisen koulutuksen laatu voitaisiin varmistaa.

12. Eurooppa-neuvosto korostaa urheilun harrastamisen myönteisiä vaikutuksia nuoriin ja sitä, että erityisesti urheilujärjestöjen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota nuorten huippu-urheilijoiden yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Tämä on toteutettava siten, että nuorten huippu-urheilijoiden urheilu-ura ei vaaranna heidän pääsyään työelämään, heidän psyykkistä tasapainoaan tai perhesuhteitaan eikä myöskään heidän terveyttään, jota on suojeltava erityisesti torjumalla kiellettyjen aineiden käyttö. Eurooppa-neuvosto arvostaa liittojen ja järjestöjen koulutustoimintaa, jonka avulla ne vastaavat kyseisiin vaatimuksiin ja osallistuvat yhteiskunnan toimintaan arvokkaalla tavalla.

13. Eurooppa-neuvosto ilmaisee huolestuneisuutensa alaikäisiin urheilijoihin, myös kolmansien maiden alaikäisiin urheilijoihin, kohdistuvasta kaupankäynnistä siltä osin kuin se ei vastaa olemassa olevaa työlainsäädäntöä tai vaarantaa nuorten urheilijoiden terveyden ja hyvinvoinnin. Eurooppa-neuvosto kehottaa urheilujärjestöjä ja jäsenvaltioita tutkimaan kyseistä kaupankäyntiä ja valvomaan sitä sekä ryhtymään tarvittaessa asian edellyttämiin toimiin.

14. Eurooppa-neuvosto katsoo, että kilpailun tasapuolisuus voi vaarantua, jos sama taloudellinen toimija omistaa useita urheiluseuroja, jotka osallistuvat saman lajin samoihin urheilukilpailuihin, tai sillä on määräysvalta niiden talouteen. Urheiluliittoja kehotetaan tarvittaessa ottamaan käyttöön järjestelyjä urheiluseurojen hallinnon valvomiseksi.

15. Tällä hetkellä televisiointioikeuksien myynti on tiettyjen urheilulajien tärkeimpiä tulonlähteitä. Eurooppa-neuvosto katsoo, että asianmukaisilla tasoilla ja kansalliset käytännöt huomioon ottaen toteutetut aloitteet, joilla edistetään tästä myynnistä saatavien tulojen osittaista jakamista, lisäävät urheilun kaikkien tasojen ja kaikkien urheilulajien välistä solidaarisuutta.

16. Eurooppa-neuvosto tukee voimakkaasti siirtojärjestelmää koskevaa ja urheilun erityispiirteet huomioivaa vuoropuhelua urheiluliikkeen, erityisesti jalkapalloliittojen ja ammattiurheilijoita edustavien järjestöjen, Euroopan komission ja jäsenvaltioiden välillä, jota käydään noudattaen yhteisön lainsäädäntöä.

17. Yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita kehotetaan jatkamaan perustamissopimusta noudattaen ja toimivaltojensa puitteissa politiikkojensa tarkastelua näiden yleisten periaatteiden osalta.

– luodaan portaali, jonka kautta pääsee erilaisiin liikkuvuutta koskeviin eurooppalaisiin tietolähteisiin;

– koulutetaan opettajista ja hallintohenkilöstöstä todellisia liikkuvuuden toimijoita, jotka voivat antaa neuvoja ja ohjausta ja laatia liikkuvuussuunnitelmia;

– määritellään ja hyväksytään laatusopimus, jolla varmistetaan koulutukseen tulevien muiden maiden kansalaisten vastaanotto;

– laaditaan luettelo opiskelijoiden, koulutuksessa olevien henkilöiden ja kouluttajien vaihtomahdollisuuksista ja hyvistä käytännöistä;

– sovitetaan yhteen unionin, jäsenvaltioiden, paikallisten yhteisöjen ja julkisen ja yksityisen sektorin myöntämä liikkuvuuden rahoitus;

Jäsenvaltioiden tärkein tehtävä tässä yhteydessä on sellaisten sotilaallisten voimavarojen kehittäminen, jotka voidaan asettaa EU:n käyttöön kriisinhallinnassa. Tämä edellyttää jäsenvaltioiden aktiivista panosta tällä alalla.

Brysselissä 20 päivänä marraskuuta pidetty sitoumuskonferenssi osoitti, että eurooppalaiset kykenevät tarjouksillaan määrällisesti täysin tyydyttämään Helsingissä vahvistetun yleistavoitteen mukaisille eri tyyppisille kriisinhallintatehtäville määritellyt tarpeet.

Samassa yhteydessä jäsenvaltiot ilmaisivat pyrkivänsä päättäväisesti toteuttamaan tarpeelliset toimet operatiivisten voimavarojen parantamiseksi entisestään voidakseen täyttää täysimääräisesti vaativimpienkin Petersbergin tehtävien tarpeet erityisesti joukkojen saatavuuden, toimintavalmiuteen saattamisen, ylläpidettävyyden ja yhteistoimintakyvyn osalta. Yhteisten voimavaratavoitteidensa osalta jäsenvaltiot sopivat jatkavansa työtä johtamisjärjestelyjen, tiedustelun ja strategisen ilma- ja merikuljetuskyvyn aloilla.

Neuvosto hyväksyi sotilaallisia voimavarasitoumuksia koskevan julkilausuman, joka julkaistiin 20 päivänä marraskuuta 2000 pidetyn neuvoston istunnon jälkeen, sekä sotilaallisten voimavarojen arviointijärjestelmän määritelmän ottamisen käyttöön.

Arviointijärjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa se, että EU voi seurata ja edesauttaa kehitystä kohti yleistavoitteen saavuttamiseen tähtäävien sitoumusten toteuttamista, tarkistaa tavoitteitaan muuttuvien olosuhteiden mukaisesti sekä osaltaan myös parantaa niiden maiden osalta, joita asia koskee, EU:ssa annettujen sitoumusten yhdenmukaisuutta Naton suunnittelujärjestelmässä ja rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arviointiprosessissa hyväksyttyjen tavoitteiden kanssa. Kyseiset asiakirjat ovat tämän selvityksen liitteinä.

Voimavarasitoumuksia käsitelleen konferenssin yhteydessä pidetyissä ministeritapaamisissa EU:n ulkopuolisten Naton eurooppalaisten jäsenten ja Euroopan unionin ehdokasvaltioiden kanssa on lisäksi voitu ottaa vastaan kyseisten valtioiden ilmoittamat tarjoukset, jotka koskevat niiden mahdollista osallistumista EU-johtoisiin operaatioihin. Jäsenvaltiot ovat tyytyväisiä näihin tarjouksiin, jotka laajentavat ja vahvistavat EU-johtoisten kriisinhallintaoperaatioiden käytettävissä olevia voimavaroja.

Euroopan unioni on jatkanut siviilivoimavarojen kehittämistä Feiran Eurooppa-neuvoston vahvistamilla neljällä painopistealueella: poliisi, oikeusvaltion vahvistaminen, siviilihallinnon vahvistaminen ja pelastuspalvelu. Toiminnassa on keskitytty panemaan täytäntöön poliisivoimavaroja koskeva konkreettinen tavoite, jonka mukaan jäsenvaltiot pystyvät vuoteen 2003 mennessä lähettämään kansainvälisiin komennustehtäviin 5 000 poliisia, joista 1 000 voidaan saattaa toimintavalmiuteen 30 päivän kuluessa, sekä määrittelemään konkreettiset tavoitteet oikeusvaltion vahvistamisen alalla. Siviilikriisinhallintakomitean tekemän työn ansiosta on edistytty merkittävästi poliisivoimavaroja koskevan tavoitteen kehittämisessä. On määritelty menettelytapa ja käytön periaatteet. Jäsenvaltioiden sitoumuksille on nyt annettava konkreettinen muoto pyytämällä niiltä vapaaehtoisia tarjouksia. Lisäksi on todettu, että neuvoston pääsihteeristöön on saatava pysyvää poliisialan asiantuntemusta.

Feirassa määritettyä toista painopistealuetta eli oikeusvaltion vahvistamista koskevan työn ansiosta kyseiselle alalle voidaan määritellä konkreettiset tavoitteet, jotka ovat yhdenmukaisia Euroopan unionin poliisivoimavarojen kehittämisen kanssa. Brysselissä 25 päivänä lokakuuta 2000 kyseisestä aiheesta järjestetyssä seminaarissa esitettiin alustavia huomioita ja päästiin yhteisymmärrykseen suuntaviivoista työn jatkamiselle siviilikriisinhallintakomiteassa. Tämän työn yhteydessä neuvoston pääsihteeristöön on perustettu tietokanta, johon on tarkoitus luetteloida jäsenvaltioiden voimavarat, jotka liittyvät oikeuslaitoksen ja vankeinhoitojärjestelmän toiminnan palauttamiseen normaaliksi.

YK:n, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva valmistelutyö on aloitettu. Sitä on jatkettava.

EU:n ulkopuolisten valtioiden osallistumista EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioihin, erityisesti EU:n poliisioperaatioihin, tarkastellaan myönteisessä hengessä myöhemmin määritettävän menettelyn mukaisesti.

Tämän selvityksen liitteenä on asiakirja, jossa esitetään siviilikriisinhallintaa koskevan työn tärkeimmät tulokset.

Kölnin Eurooppa-neuvostosta lähtien käynnissä ollut prosessi tähtää siihen, että Euroopan unioni kykenisi suorittamaan kriisinhallintaa kokonaisvaltaisesti. Voidakseen osallistua täysimittaisesti kansainväliseen toimintaan EU:lla on oltava käytössään kaikki ne välineet, joita tarvitaan kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa, ja erityisesti sen on

Jotta unioni kykenisi täyttämään täysimääräisesti tehtävänsä, Eurooppa-neuvosto päättää perustaa seuraavat pysyvät poliittiset ja sotilaalliset elimet, joiden on oltava valmiit aloittamaan työnsä:

Tämän selvityksen liitteinä ovat asiakirjat, joissa määritellään kyseisten elinten kokoonpano, toimivalta ja toiminta.

Näiden elinten ja erityisesti sotilasesikunnan toimintaan tarvittavia voimavaroja on kasvatettava viipymättä.

Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan tehokkuuden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi on välttämätöntä kehittää järjestelmä, jonka avulla siviili- ja sotilasalan välineet voidaan sovittaa yhteen.

Tähän liittyvä korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin esittelemä puiteasiakirja (asiak. 13957/1/00 REV 1 + COR 1) on pantu kiinnostuksella merkille. Neuvoston pääsihteeristö on myös jakanut toisen asiakirjan, joka käsittelee kriisinhallintamenettelyjä ja sisältää EU:n tilannekeskusta käsittelevän liitteen. Tätä asiakirjaa tarkastellaan perusteellisesti, minkä jälkeen toteutetaan siihen liittyviä kokeiluja ja harjoituksia, jotta sitä voidaan mukauttaa saatujen kokemuksen pohjalta, ja lopuksi hyväksyä.

Tässä kriisinhallintajärjestelmässä poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealla (PKT) on keskeinen asema määriteltäessä EU:n toimintaa kriisitilanteessa ja sen seurannassa. YUTP:n korkeana edustajana toimivalla neuvoston pääsihteerillä, joka voi toimia PTK:n puheenjohtajana, on tärkeä asema sysäyksen antajana. Hän parantaa osaltaan myös Euroopan unionin toiminnan ja politiikan tehokkuutta ja näkyvyyttä.

EU:n hanke on avoin. Tehokkaan kriisinhallinnan varmistamiseksi Euroopan unioni toivoo myös EU:n ulkopuolisten Naton eurooppalaisten jäsenten, ja muiden maiden, jotka ovat EU:n ehdokasvaltioita, osallistuvan siihen. Tämä koskee erityisesti niitä valtioita, jotka ovat valmiita antamaan käyttöön merkittäviä voimavaroja osallistuakseen Petersbergin tehtäviin. Euroopan unionin päätöksenteon riippumattomuuden periaatetta on luonnollisesti kunnioitettava tässä yhteydessä.

Feirassa sovittujen järjestelyjen täytäntöönpanemiseksi puheenjohtajavaltio on aloittanut YTPP:n alalla säännöllisen vuoropuhelun keskeisistä kysymyksistä asianomaisten valtioiden kanssa ja kehittänyt sitä. Voimavarasitoumuksia käsittelevän konferenssin yhteydessä järjestettiin ministeritapaamisia 21. marraskuuta. Tätä vuoropuhelua on kehitetty myös poliittisten ja turvallisuusasioiden väliaikaisen komitean tasolla, joka on pitänyt muiden valtioiden edustajien kanssa kokouksia 27. heinäkuuta, 2. lokakuuta ja 17. marraskuuta, sekä sotilasasiantuntijoiden kokouksissa, joissa valmisteltiin voimavaratavoitteisiin liittyviä kolmansien valtioiden tarjouksia. Näiden neuvonpitojen lisäksi on pidetty unionin kumppaniensa kanssa käymään poliittiseen vuoropuheluun kuuluvia kokouksia.

Tämän selvityksen liitteenä on asiakirja järjestelyistä, jotka koskevat niitä Naton eurooppalaisia jäseniä, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita, ja muita maita, jotka ovat EU:n ehdokasvaltioita. Näiden järjestelyjen avulla kyseisten valtioiden kanssa voidaan muina kuin kriisiaikoina järjestää säännöllistä neuvonpitoa sekä ottaa ne tehtyjen sitoumusten mukaisesti kriisin aikana mahdollisimman laajasti mukaan EU-johtoisiin sotilaallisiin operaatioihin.

Euroopan unioni on Ranskan puheenjohtajakaudella jatkanut työtä EU:n ja Naton välisen pysyvän ja tehokkaan suhteen luomiseksi Feiran Eurooppa-neuvostossa tehtyjen päätösten pohjalta ja tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa. EU esittää osana Naton ja EU:n välisten tulevien järjestelyjen valmistelua oheiset asiakirjat, jotka liittyvät järjestelyihin, jotka koskevat neuvonpitoa, yhteistyötä ja avoimuutta Naton kanssa, sekä EU:n mahdollisuutta käyttää Naton voimavaroja (Berliini plus) koskeviin menettelyihin. EU odottaa Naton ottavan ne myönteisesti vastaan, jotta nämä järjestelyt voidaan toteuttaa molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Näiden kahden organisaation välistä neuvonpitoa ja yhteistyötä kehitetään yhteistä etua koskevissa turvallisuus-, puolustus- ja kriisinhallintakysymyksissä, jotta löydetään tarkoituksenmukaisin sotilaallinen toimintamuoto kriisitilanteessa ja varmistetaan kriisinhallinnan tehokkuus kunnioittaen täysin Naton ja EU:n päätöksenteon riippumattomuutta.

EU muistuttaa pitävänsä tärkeänä Washingtonin huippukokouksen julkilausumaan merkittyjä periaatteita, joiden mukaan se voi tarvittaessa olla varma Naton suunnitteluvoimavarojen käyttömahdollisuudesta sekä olettaa, että Naton voimavarat ovat saatavilla. Euroopan unioni pyytää Natoa osallistumaan sellaisen operaation operatiiviseen suunnitteluun, jossa käytetään Naton voimavaroja. Kun unioni tarkastelee operaatioon liittyviä vaihtoehtoja, sotilaallisten strategiavaihtoehtojen laatiminen saattaa edellyttää Naton suunnitteluvoimavarojen käyttöä.

EU korostaa sellaisten asianmukaisten järjestelyjen merkitystä, joiden avulla ne, jotka sitä haluavat, voivat käyttää Naton rakenteita, jotta voidaan tarpeen mukaan edesauttaa kaikkien jäsenvaltioiden osallistumista EU-johtoisiin operaatioihin, joissa käytetään Naton voimavaroja.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden väliaikaisen komitean ja Pohjois-Atlantin neuvoston tapaamiset 19. syyskuuta ja 9. marraskuuta 2000 olivat ratkaisevia askelia luottamuksellisen suhteen luomisessa EU:n ja Naton välille. Feirassa perustetuissa ad hoc -työryhmissä sekä sotilaallisten voimavarojen asiantuntijoiden erityistyöryhmässä (HTF plus) tehdyn työn ansiosta näiden kahden organisaation välistä avoimuutta ja yhteistyötä on voitu kehittää edelleen. EU:n ja Naton pääsihteerien tekemä väliaikainen turvallisuussopimus on edistänyt näiden suhteiden kehittämistä, sillä se on mahdollistanut ensimmäiset asiakirjavaihdot ja valmistellut maaperää EU:n ja Naton väliselle lopulliselle järjestelylle.

Euroopan unioni on vahvistanut aikeensa ottaa hoidettavakseen WEU:n kriisinhallintatehtävät. Tässä yhteydessä EU on pannut merkille WEU:n ministerineuvoston Marseillessa hyväksymät WEU:ta koskevat toimenpiteet, jotka ovat seurausta EU:ssa tapahtuneesta kehityksestä.

Neuvosto on tehnyt seuraavat periaatepäätökset Petersbergin tehtäviin liittyvien WEU:n asianmukaisten tehtävien sisällyttämisestä EU:hun:

Neuvosto on myös sopinut transatlanttisen vuoropuhelun kehittämisestä siten, että annetaan turvallisuusalan instituutin tehtäväksi kehittää samankaltaista toimintaa kuin transatlanttisen foorumin nykyinen toiminta. Tässä edetään erikseen sovittavalla tavalla, joka mahdollistaa kaikkien asianomaisten valtioiden osallistumisen toimintaan.

Feirassa palautettiin mieliin, että Venäjää, Ukrainaa ja muita Euroopan maita, joiden kanssa unioni käy poliittista vuoropuhelua, sekä muita kiinnostuneita valtioita, kuten Kanadaa, voidaan pyytää osallistumaan EU-johtoisiin operaatioihin.

Näin ollen unioni ehdottaa turvallisuus- ja puolustuskysymyksiä koskevan vuoropuhelun, yhteistyön ja neuvonpidon tehostamista asianomaisten maiden kanssa olemassa olevien sopimusten puitteissa seuraavien periaatteiden pohjalta:

Rutiinivaiheessa unioni varmistaa tietojenvaihdon YTPP:aan ja sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvistä kysymyksistä järjestämällä tietojenvaihtokokouksia, joita pidetään yleensä puolivuosittain poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean troikan tasolla. Ylimääräisiä kokouksia järjestetään tarvittaessa neuvoston päätöksestä. Kun kriisitilanteessa harkitaan mahdollisuutta aloittaa sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio, tämä troikan tai korkeana edustajana toimivan pääsihteerin toimesta järjestetty neuvonpito muodostaa puitteet, joissa voidaan vaihtaa mielipiteitä ja keskustella mahdollisten kumppaneiden mahdollisesta osallistumisesta.

Euroopan unioni on jo ilmaissut tyytyväisyytensä Kanadan ilmaisemaan kiinnostukseen. Kriisitilanteessa Kanadan kanssa järjestetään tehostettua neuvonpitoa. Kanadan osallistuminen on erityisen merkittävää, jos EU:n operaatiossa käytetään Naton voimavaroja. Jos unioni päättää tarkastella perusteellisesti vaihtoehtoa, jossa turvauduttaisiin Naton voimavaroihin, neuvonpitoon Kanadan kanssa kiinnitetään erityistä huomiota.

Operaatioon osallistuvat maat voivat nimetä yhteysupseereja suunnitteluesikuntiin ja operaation päivittäisen toteuttamisen ollessa kyseessä osallistua kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kanssa osallistujien komiteaan samoin oikeuksin ja samoin velvollisuuksin kuin muut osallistuvat valtiot.

Nämä alustavat periaatteet eivät vaikuta erityisiin neuvonpitoa ja/tai osallistumista koskeviin järjestelyihin, joista voidaan sopia tiettyjen asianosaisten maiden kanssa. Esimerkiksi Venäjän kanssa EU on antanut yhteisen julistuksen vuoropuhelun tiivistämisestä poliittisista ja turvallisuuskysymyksistä Euroopassa, jossa mainitaan erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kysymyksiä koskeva erillinen neuvonpito.

Kölnin, Helsingin ja Feiran Eurooppa-neuvostot päättivät, että unionin on suhtauduttava päättäväisesti konfliktinestoon. Tätä varten Feiran Eurooppa-neuvosto kehotti korkeana edustajana toimivaa pääsihteeriä ja komissiota toimittamaan Nizzan Eurooppa-neuvostolle konkreettisia suosituksia siitä, miten Euroopan unionin konfliktineston alalla toteuttamien toimien tehokkuutta ja johdonmukaisuutta voitaisiin parantaa.

Selvitys toimitettiin Eurooppa-neuvostolle, joka pani tyytyväisenä merkille korkeana edustajana toimivan pääsihteerin ja komission esittämät suositukset ja vahvisti työskentelyn jatkamisen olevan tärkeää.

1. Puheenjohtajavaltio Ruotsia pyydetään tämän selvityksen perusteella ja yhteistyössä korkeana edustajana toimivan pääsihteerin kanssa jatkamaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen liittyvää työskentelyä yleisten asioiden neuvostossa sekä panemaan täytäntöön tarvittavat toimet seuraavilla aloilla:

– jatkamaan neuvotteluja Naton kanssa EU:n ja Naton välisistä järjestelyistä

– raportoimaan asiasta Göteborgin Eurooppa-neuvostolle.

2. Puheenjohtajavaltio Ruotsia kehotetaan toimittamaan näistä aiheista selvitys Göteborgin Eurooppa-neuvostolle.

1. Kesäkuussa 1999 kokoontuneesta Kölnin Eurooppa-neuvostosta lähtien ja erityisesti Suomen ja Portugalin puheenjohtajakausien aikana tehdyn työn ansiosta yhtenä unionin painopisteenä on ollut sellaisten siviili- ja sotilaallisten voimavarojen kehittäminen ja perustaminen, joiden avulla unioni voi tehdä kaikkiin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määriteltyihin konfliktinesto- ja kriisinhallintatehtäviin ("Petersbergin tehtävät( 2)") liittyviä päätöksiä ja panna ne täytäntöön. Unioni on painottanut tässä yhteydessä päättäväisyyttään kehittää valmiuttaan tehdä päätöksiä itsenäisesti ja siinä tapauksessa, ettei Nato kokonaisuutena ole mukana, käynnistää ja toteuttaa EU-johtoisia sotilaallisia operaatioita vastauksena kansainvälisiin kriiseihin. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltiot ovat päättäneet kehittää tehokkaampia sotilaallisia voimavaroja. Tämä prosessi, jota viedään eteenpäin ilman tarpeetonta päällekkäisyyttä, ei tarkoita eurooppalaisen armeijan perustamista. Tämä kehitys on olennainen osa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista. Tällä tavoin parannetaan unionin valmiuksia osallistua kansainväliseen turvallisuuteen liittyvään toimintaan YK:n peruskirjan, ETYJ:n peruskirjan ja Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden mukaisesti. Unioni tunnustaa, että ensisijainen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämisestä on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla.

2. Sotilaallisten voimavarojen alalla, joiden tarkoituksena on täydentää muita unionin käytössä olevia välineitä, jäsenvaltiot päättivät Helsingin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1999 asettaa yleistavoitteeksi sen, että unionilla olisi vuoteen 2003 mennessä valmiudet saattaa 60 päivässä toimintavalmiuteen joukot aina armeijakunnan vahvuuteen (60000 miestä) saakka ja ylläpitää niitä vähintään vuoden ajan. Näiden joukkojen olisi oltava sotilaallisesti omavaraisia ja niillä olisi oltava tarpeelliset johtamisjärjestelyt, tiedustelu- ja huolto-osat, muut tukitoiminnot ja lisäksi tarvittaessa ilma- ja merivoimien yksiköitä.

Lisäksi jäsenvaltiot päättivät Helsingissä kehittää nopeasti yhteiset voimavaratavoitteet johtamisjärjestelyjen, tiedustelun ja strategisen kuljetuskyvyn aloilla. Unioni kannusti lisäksi Feiran Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2000 EU:n ehdokasvaltioita ja Naton eurooppalaisia jäsenmaita, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, osallistumaan eurooppalaisten voimavarojen kehittämiseen. Feiran Eurooppa-neuvoston jälkeen tehdyn työn ansiosta unioni on pystynyt määrittelemään ne välineet, joita kaikkien Petersbergin tehtävien suorittaminen, mukaan lukien kaikkein vaativimmat tehtävät, edellyttää. Tämän työn ansiosta on voitu eritellä yksityiskohtaisesti ne sotilaalliset voimavarat ja joukot, joita unioni tarvitsee yleistavoitteen saavuttamiseksi. Nämä tarpeet on kerätty yhteen voimavaraluetteloksi. Feiran Eurooppa-neuvostossa sovitulla tavalla kyseisen luettelon keräämisessä on käytetty hyväksi myös Naton sotilaallista asiantuntemusta.

3. Jäsenvaltiot osallistuivat 20. marraskuuta 2000 Brysselissä järjestettyyn voimavarasitoumuksia käsittelevään konferenssiin, jossa voitiin tehdä Helsingin Eurooppa-neuvostossa asetettuja sotilaallisia voimavaratavoitteita vastaavat konkreettiset kansalliset sitoumukset( 3). Tässä konferenssissa voitiin myös nimetä joukko aloja, joilla tarvitaan olemassa olevien keinojen kohentamista, sijoituksia tai kehittämistä ja koordinointia, jotta unioni saisi valmiudet itsenäiseen toimintaan tai jotta näitä valmiuksia parannettaisiin asteittain. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet tähän liittyvät alustavat sitoumuksensa.

Tämä konferenssi on ensimmäinen vaihe unionin sotilaallisten kriisinhallintavoimavarojen vaativassa vahvistamisprosessissa, jonka tavoitteena on saavuttaa vuodelle 2003 asetettu yleistavoite ja joka jatkuu tuon ajankohdan jälkeenkin yhteisten voimavaratavoitteiden saavuttamiseksi. Helsingin Eurooppa-neuvostossa jäsenvaltiot päättivät nimittäin myös kehittää nopeasti yhteiset voimavaratavoitteet johtamisjärjestelyjen, tiedustelun ja strategisen kuljetuskyvyn aloilla ja ilmaisivat tyytyväisyytensä eräiden jäsenvaltioiden jo tekemiin tämän suuntaisiin päätöksiin:

– tarkkailuun ja varhaisvaroitukseen liittyvien sotilaallisten voimavarojen kehittäminen ja koordinointi,

– nykyisten kansallisten puolustushaarojen yhteisten esikuntien avaaminen muiden jäsenvaltioiden upseereille, Euroopan nykyisten monikansallisten joukkojen nopean toiminnan voimavarojen vahvistaminen, Euroopan ilmakuljetusjohtoportaan perustamisen valmisteleminen, nopeasti toimintavalmiuteen saatettavien joukkojen määrän lisääminen ja strategisen merikuljetuskyvyn parantaminen. Tätä työtä tullaan jatkamaan. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan uskottavuuden ja tehokkuuden kannalta onkin oleellista, että unionin kriisinhallinnan sotilaallisia voimavaroja vahvistetaan siten, että unioni voi toteuttaa operaation joko käyttäen Naton voimavaroja tai ilman niitä.

4. Helsingin ja Feiran Eurooppa-neuvostoissa tehtyjen päätösten mukaisesti jäsenvaltiot sitoutuivat voimavarasitoumuksia käsittelevässä konferenssissa vapaaehtoisuuden pohjalta kansallisiin tarjouksiinsa nopean toiminnan voimavaroista, joita tarvitaan yleistavoitteen saavuttamiseksi. Nämä sitoumukset on kerätty luetteloksi, jota kutsutaan joukkoluetteloksi. Tämän luettelon pohjalta voidaan vahvistaa, että vuoteen 2003 mennessä unioni pystyy Helsingin yleistavoitteen mukaisesti toteuttamaan kaikkia Petersbergin tehtäviä. Tiettyjä voimavaroja on kuitenkin kehitettävä edelleen niin laadullisesti kuin määrällisestikin unionin käytettävissä olevien voimavarojen optimoimiseksi. Tässä yhteydessä ministerit toistivat sitoumuksensa Helsingin Eurooppa-neuvostossa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen kokonaisuudessaan. Tässä tarkoituksessa he pyrkivät määrittelemään mahdollisimman nopeasti kansalliselta pohjalta tai kumppaneiden kanssa yhteistyönä toteutettavia lisäaloitteita, joilla vastataan todettuihin tarpeisiin. Nämä aloitteet täydentävät jo tehtyjä tarjouksia. Niiden valtioiden kohdalla, joita asia koskee, nämä toimet ja ne joita kyseiset jäsenvaltiot ovat toteuttaneet Naton puolustuskykyaloitteen puitteissa, vahvistavat toisiaan.

A) Joukot

B) Strategiset voimavarat

5. Helsingin ja Feiran Eurooppa-neuvostojen yhteisiä voimavaratavoitteita koskevien päätösten mukaisesti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet myös sekä operatiivisten että strategisten voimavarojensa parantamiseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet jatkamaan erityisesti puolustusvoimiensa käynnissä olevien uudistusten puitteissa omien voimavarojensa vahvistamista sekä sellaisia nykyisiä tai valmisteilla olevia hankkeita, joissa käytetään monikansallisia ratkaisuja, mukaan lukien keinojen yhdistäminen.

Kaikissa näissä hankkeissa on kyse:

Eurooppalaisen puolustusteollisuuden rakenneuudistus, joka on meneillään tietyissä jäsenvaltioissa, on tässä suhteessa positiivinen tekijä. Se suosii eurooppalaisten voimavarojen kehittämistä. Asianomaiset jäsenvaltiot muistuttivat esimerkiksi eräistä keskeisistä hankkeista, jotka tulevat osaltaan vahvistamaan unionin käytössä olevia voimavaroja: tuleva kuljetuskone (Airbus A 400M), merikuljetusalukset, joukkojen kuljetushelikopteri (NH 90). Tietyt jäsenvaltiot ilmoittivat lisäksi jatkavansa ponnistelujaan saadakseen käyttöönsä laitteistoa, joka on omiaan vahvistamaan sotilaallisten operaatioiden turvallisuutta ja tehokkuutta. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet myös siihen, että unionilla olisi varmuus satelliittikuvien käyttömahdollisuudesta erityisesti kehittämällä uusia optisia laitteita ja tutkia satelliitteihin (Helios II, SAR Lupe ja Cosmos skymed).

6. Varmistaakseen voimavarojen vahvistamiseen tähtäävän unionin toiminnan jatkuvuuden jäsenvaltiot ovat sopineet, että on tärkeää määritellä arviointijärjestelmä, jonka avulla voidaan seurata ja edesauttaa kehitystä kohti yleistavoitteen saavuttamiseen tähtäävien sitoumusten toteuttamista sekä määrällisesti että laadullisesti.

Kyseinen järjestely, jonka yleiset linjat hyväksytään Nizzan Eurooppa-neuvostossa, pyrkii tarjoamaan unionille valmiudet arvioida ja seurata tavoitteitaan (yleistavoitetta käsittelevän HTF-erityistyöryhmän työn avulla) jäsenvaltioiden välisen kuulemismenettelyn avulla. Tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi järjestely voisi asianomaisten jäsenvaltioiden osalta nojautua Naton nykyisistä järjestelyistä, kuten puolustussuunnittelusta sekä suunnittelu- ja arviointiprosessista (PARP) saataviin teknisiin tietoihin. Tämä toteutetaan EU:n sotilasesikunnan tuella asiantuntijoiden välisenä konsultointina käyttäen apuna työryhmää, joka on muodostettu saman mallin mukaisesti kuin voimavaraluettelon laatimisesta vastaava työryhmä (yleistavoitetta käsittelevä laajennettu erityistyöryhmä eli HTF plus –erityistyöryhmä). Voimavaratyöryhmä huolehtii lisäksi asianmukaisella tavalla EU:n ja Naton välisestä tiedonkulusta ja avoimuudesta. Työryhmä ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen EU:n ja Naton voimavarojen yhdenmukaisen kehityksen siltä osin kuin ne ovat samoja (erityisesti voimavarat, jotka perustuvat Helsingin Eurooppa-neuvoston määrittelemiin tavoitteisiin ja Naton puolustuskykyaloitteeseen).

Järjestelyssä noudatetaan seuraavia periaatteita:

Suhteissa Natoon:

EU:n ja Naton välistä avoimuutta, yhteistyötä ja vuoropuhelua koskevat järjestelyt olisi määriteltävä EU:n ja Naton välisiä pysyviä järjestelyjä koskevassa asiakirjassa. Arviointijärjestelmässä otetaan huomioon seuraavat lisäperiaatteet:

Suhteissa kolmansiin maihin:

EU:n suorittaman työn tarkastelussa käytetään hyväksi EU:n sotilasesikunnan tukea sen toimivallan puitteissa, ja työstä laaditaan selvityksiä neuvostolle.

1. Helsingissä 10. ja 11. joulukuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti jatkaa voimavaratavoitteiden toteuttamista (yleistavoite sekä yhteiset tavoitteet johtamisjärjestelyjen, tiedustelun ja strategisen kuljetuskyvyn alalla) voidakseen toteuttaa kaikki Amsterdamin sopimuksessa mainitut Petersbergin tehtävät, myös kaikkein vaativimmat.

2. Eurooppa-neuvosto myös antoi yleisten asioiden neuvostolle tehtäväksi kehittää yleistavoitetta ja voimavaratavoitteita sekä "neuvonpitomenettelyn, jonka avulla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja niitä voidaan ylläpitää ja jonka välityksellä kukin jäsenvaltio voi määritellä kansallisen panoksensa, joka heijastaa sen poliittista tahtoa ja sitoutumista näiden tavoitteiden saavuttamiseen; edistymistä tässä asiassa tarkastellaan säännöllisesti."

3. Feiran Eurooppa-neuvosto pani merkille saavutetun edistyksen ja vahvisti, että on tärkeää "perustaa arviointijärjestelmä, jolla mitataan edistymistä tavoitteisiin pyrittäessä".

a) jäsenvaltioiden sotilasasiantuntijat ovat laatineet yleistavoitteen. Samalla he ovat tarvittaessa Naton asiantuntijoiden avustamina yksilöineet määrällisesti ja laadullisesti reservin tai "joukkoluettelon", jossa määritellään kaikkien suunniteltujen Petersbergin tehtävien toteuttamisen edellyttämä vahvuus. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet kansalliset tarjouksensa ja määritelleet alat, joilla on vielä tapahduttava edistystä vaativimpien Petersbergin tehtävien tarpeiden tyydyttämiseksi täysin;

b) jäsenvaltiot ovat tehneet sitoumuksia, jotka koskevat sekä olemassa olevia voimavaroja että toimenpiteitä, joilla täytetään 20. marraskuuta 2000 pidetyssä voimavarasitoumuksia käsitelleessä konferenssissa täyttämättä jääneitä tarpeita;

c) EU: ulkopuolisten Naton eurooppalaisten jäsenten ja EU:n jäsenyyttä hakeneiden valtioiden voimavara- ja joukkotarjoukset on otettu huomioon ja pantu tyytyväisinä merkille arvokkaina lisäpanoksina eurooppalaisten sotilaallisten voimavarojen parantamiseen.

5. Kun yleistavoite on laadittu tarvittavien voimavarojen yksityiskohtaisen luettelon muodossa ja kun voimavarojen toimittamista koskevista kansallisista sitoumuksista on ilmoitettu, Helsingissä suunniteltu arviointijärjestelmä on nyt määriteltävä tarkemmin. Sillä on kolme erityistä tavoitetta:

a) antaa EU:lle mahdollisuudet varmistaa seuranta ja edistää yleistavoitteeseen pääsemiseksi tehtyjen sitoumusten täyttämistä sekä määrällisesti että laadullisesti;

b) antaa EU:lle mahdollisuudet arvioida ja tarvittaessa tarkistaa olosuhteissa tapahtuneiden muutosten perusteella voimavaratavoitteitaan, jotka on määritelty kaikkien mahdollisten Petersbergin tehtävien tarpeita varten;

c) vaikuttaa EU:ssa tehtyjen sitoumusten ja asianomaisten maiden osalta Naton tai rauhankumppanuusohjelman suunnittelun (PARP) puitteissa hyväksyttyjen joukkotavoitteiden keskinäiseen yhdenmukaisuuteen.

Kuten Helsingissä sovittiin, asianomaiset jäsenvaltiot käyttävät lisäksi puolustusalalla jo olemassa olevia suunnittelumenettelyjä, mukaan lukien tarpeen mukaan Naton sekä rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arviointiprosessin (PARP) menettelyjä.

6. Helsingissä toimeksi annetuissa kuulemismenettelyssä ja arviointiprosessissa on noudatettava seuraavia periaatteita:

a) EU:n riippumaton päätöksenteko säilytetään, erityisesti voimavaratavoitteiden määrittelyssä, arvioinnissa, valvonnassa ja seurannassa.

b) Sitoumusten poliittinen ja vapaaehtoinen luonne tunnustetaan, mikä tarkoittaa, että toteutetun arvioinnin perusteella mahdollisesti tehtävä sitoumusten mukauttaminen jää jäsenvaltioiden vastuulle.

c) Avoimuutta, yksinkertaisuutta ja selkeyttä tarvitaan, jotta jäsenvaltioiden sitoumuksia voidaan vertailla.

d) Kehitystä on arvioitava jatkuvasti ja säännöllisesti ja sen tulee perustua raportteihin, joiden avulla ministerit voivat tehdä aiheelliset päätökset.

e) Joustavuutta tarvitaan sitoumusten mukauttamiseksi todettuihin uusiin tarpeisiin.

Suhteissa Natoon:

f) Niiden valtioiden osalta, joita asia koskee, on varmistettava EU:ssa annettujen sitoumusten yhdenmukaisuus Naton suunnittelujärjestelmässä tai PARP:ssa hyväksyttyjen joukkotavoitteiden kanssa.

g) EU:n voimavaratavoitteiden ja niiden valtioiden osalta, joita asia koskee, Naton puolustuskykyaloitteeseen (DCI) perustuvien tavoitteiden on syytä vahvistaa toisiaan.

h) Menettelyjen tarpeetonta päällekkäisyyttä on vältettävä, esimerkiksi pyydettävien tietojen osalta.

i) Järjestelmällä varmistetaan, että otetaan huomioon niiden Naton eurooppalaisten jäsenten tarjoukset, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita eivätkä ehdokasvaltioita, jotta voitaisiin arvioida niiden lisäsitoumukset Euroopan unionin voimavarojen parantamiseksi ja jotta helpotettaisiin niiden mahdollista osallistumista EU-johtoisiin operaatioihin Helsingin ja Feiran päätösten mukaisesti.

7. Helsingin huippukokouksen jälkeen tapahtunut edistyminen muodostaa suunnittelun ja arvioinnin ensimmäinen vaiheen. Tätä suunnittelua ja arviointia toteutetaan jatkossa säännöllisesti.

Prosessi perustuu jatkossakin yleistavoitteen alkuperäisessä määrittelyssä hyväksi koettuun menettelyyn, johon sisältyy muun muassa jäsenvaltioiden ja Naton asiantuntijoiden osallistuminen HTF / HTF plus -muotoon (yleistavoitetta käsittelevä erityistyöryhmä / yleistavoitetta käsittelevä laajennettu erityistyöryhmä) perustuvien asiantuntijatyöryhmien kautta. EU:n sotilasesikunta osallistuu prosessissa voimavaratavoitteiden laatimiseen, arviointiin ja tarkistamiseen toimeksiantonsa mukaisesti.

Koko käsittelystä raportoidaan EU:n sotilaskomitealle, joka laatii tarvittaessa suosituksia poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle (PTK).

EU:n järjestelmä muodostuu seuraavista päätehtävistä:

a) EU:n voimavaratavoitteiden määrittely sotilaallista kriisinhallintaa varten. Helsingin Eurooppa-neuvoston määrittelemiä alkuperäisiä tavoitteita arvioidaan ja tarkistetaan tarvittaessa. Eurooppa-neuvosto määrittää uusia voimavaratavoitteita ja tarkoituksenmukaisen aikataulun silloin, kun se katsoo, että EU:n poliittisten päätösten on syytä näkyä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehittämisessä.

b) Tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavia joukkoja ja voimavaroja koskevan luettelon seuranta EU:n sotilaskomitean alaisuudessa. Seuranta toteutetaan siten, että kansallisista asiantuntijoista koostuva erityistyöryhmä valmistelee ja analysoi suunnitteluolettamukset ja -skenaariot EU:n sotilasesikunnan avulla (HTF) sekä hyödyntäen Naton asiantuntemusta HTF plus -muotoisen asiantuntijatyöryhmän avulla.

c) Kansallisten tarjouksien esittäminen ja yhdenmukaistaminen tarvittavien voimavarojen pohjalta. Alunperin tämä tehtävä suoritettiin marraskuussa 2000 voimavarasitoumuksia käsittelevässä ministerikonferenssissa. Sitä edelsi EU:n sotilaskomitean johdolla toteutettu monivaiheinen prosessi, johon sisältyi jäsenvaltioiden alustavien tarjousten luettelointi, tarjousten määrällinen ja laadullinen tarkastelu, puuttuvien voimavarojen toteaminen ja lisätarjousten luettelointi. Kansallisia tarjouksia on arvioitava ja yhdenmukaistettava uudelleen todettujen tarpeiden uudelleentarkastelun pohjalta. Tämä olisi tehtävä asianomaisten valtioiden osalta siten, että varmistetaan yhdenmukaisuus puolustussuunnittelun (DPP) sekä suunnittelu- ja arviointiprosessin kanssa (PARP).

d) Aikaisemmin sovittujen kansallisten sitoumusten toteuttamisessa tapahtuneen edistymisen määrällinen ja laadullinen tarkastelu myös joukkojen yhteentoimivuuteen liittyvien tarpeiden (johtamis- ja viestintäjärjestelyt (C3), harjoitukset, koulutus, laitteisto)( 4) ja joukkojen käyttövalmiutta koskevien sääntöjen osalta. Tämän arvioinnin tekee EU:n sotilaskomitea asiantuntijatyöryhmän (HTF) yksityiskohtaisen käsittelyn pohjalta. Asiantuntijatyöryhmä saa tarvittaessa apua Natolta HTF plus -muotoisen asiantuntijatyöryhmän välityksellä. EU:n sotilaskomitean on todettava mahdolliset puutteet ja annettava PTK:lle suosituksia toimenpiteistä, joilla voidaan varmistaa jäsenvaltioiden sitoumusten yhdenmukaistaminen tarpeiden kanssa.

e) Kansallisten sitoumusten muuttaminen tarvittaessa.

8. Helsingin huippukokouksen jälkeen voimavaratavoitteiden laatimistyöstä saatujen myönteisten kokemusten pohjalta sotilasasiantuntijaryhmien, erityisesti jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmien EU:n sotilasesikunnan avustamana sekä Naton / Naton Euroopan-joukkojen pääesikunnan (SHAPE) ja kansainvälisen sotilasesikunnan (IS) (HTF ja HTF plus -muodoissa), olisi kyettävä jatkamaan toimintaansa säännölliseltä pohjalta, jotta voitaisiin muun muassa

EU:n sotilaskomitea tekee johtopäätökset asiantuntijoiden välisistä tiedonvaihdoista tarpeellisten suositusten esittämiseksi PTK:lle.

9. Feiran Eurooppa-neuvoston perustamaan ad hoc –työryhmään pohjautuva EU:n ja Naton välinen voimavaratyöryhmä toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan EU:n ja Naton voimavarojen yhdenmukainen kehittäminen niiltä osin kuin ne ovat yhteneväiset (erityisesti EU:n yleistavoitteeseen ja Naton DCI:hin( 5) liittyvät voimavarat). Voimavaratyöryhmä huolehtii osaltaan näiden kahden järjestön välisestä avoimuudesta, tiedonvaihdosta ja vuoropuhelusta.

Voimavaratyöryhmä edistää

Asianomaiset jäsenvaltiot sekä EU ja Nato tekevät asianmukaiset johtopäätökset työryhmän työskentelystä.

10. EU:n ulkopuolisten Naton eurooppalaisten jäsenten ja EU:n ehdokasvaltioiden tekemät lisätarjoukset otetaan huomioon. Ne otetaan vastaan arvokkaana lisänä Euroopan sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä. Näitä tarjouksia tarkastellaan asianomaisten valtioiden kanssa käyttäen samoja kriteerejä kuin jäsenvaltioiden tarjousten kohdalla.

Raportteja voidaan tehdä myös yhden kaikenkattavan neuvottelurakenteen puitteissa, jossa ovat mukana EU:n ulkopuoliset maat.

11. Yksityiskohtaisen aikataulun määrittämistä tarkastellaan myöhemmin ja otetaan huomioon, että asianomaisille valtioille on tärkeää, että varmistetaan yhdenmukaisuus Naton suunnitteluoppien kanssa. Periaatteessa edellä kuvattua järjestelmää noudatettaessa neuvostolle toimitetaan vähintään joka kuudes kuukausi raportteja edistymisestä voimavaratavoitteiden saavuttamisessa. Ainakin alkuvaiheessa EU:n järjestelmä edellyttää todennäköisesti, että puolustusministerit valvovat suhteellisen säännöllisesti kollektiivisten ja kansallisten sitoumusten etenemistä, jotta varmistetaan yleistavoitteen toteutuminen vuoteen 2003 mennessä. Sitä vastoin sen ei pitäisi edellyttää yleistavoitetta koskevan prosessin kaikkien osien täydellistä arviointia. Tämän sotilaallisten voimavarojen arviointijärjestelmän yksityiskohtia on täsmennettävä seuraavan puheenjohtajakauden aikana, ja niitä voidaan myös tarkastella uudelleen saatujen kokemusten perusteella.

Voidakseen vastata tehokkaasti kriisinhallinnan haasteisiin Euroopan unioni on sitoutunut Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisen puitteissa vahvistamaan ja parantamaan myös kriisinhallinnan siviilipuolen toimintavalmiuttaan. Tätä varten Santa Maria da Feiran Eurooppa-neuvosto nimesi poliisin, oikeusvaltion vahvistamisen, siviilihallinnon vahvistamisen ja pelastuspalvelun neljäksi painopistealueeksi, joilla unioni aikoo varustautua konkreettisin voimavaroin, joita voidaan käyttää johtavien järjestöjen kuten Yhdistyneiden Kansakuntien tai ETYJ:n suorittamissa operaatioissa tai EU-johtoisissa, itsenäisesti toteutetuissa operaatioissa.

Unionin toiminta näillä aloilla auttaa sitä osallistumaan voimakkaammin konfliktien ehkäisemiseen ja kriisinhallintaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti.

Santa Maria da Feiran Eurooppa-neuvoston suositusten pohjalta 22. toukokuuta 2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä perustettu siviilikriisinhallintakomitea on työskentelyssään pitänyt ensisijaisena poliisia koskevan konkreettisen tavoitteen saavuttamista. Se on käsitellyt oikeusvaltion vahvistamista pyrkimyksenään alaa koskevien konkreettisten tavoitteiden määrittely. Yhdistyneiden Kansakuntien, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston edustajien kanssa on järjestetty tapaaminen, jossa pyrittiin muun muassa määrittelemään yhteistyöalat ja yhteistyötä koskevat periaatteet näiden järjestöjen kanssa.

Tässä asiakirjassa esitetään pääkohdat siviilikriisinhallintakomitean tekemästä työstä.

Jäsenvaltiot sitoutuivat Feirassa tarjoamaan vapaaehtoisen yhteistyön puitteissa vuoteen 2003 mennessä kaikentyyppisiin konfliktinesto- ja kriisinhallintaoperaatioihin liittyviin kansainvälisiin tehtäviin poliiseja aina 5000 poliisin vahvuuteen saakka, joista 1000 olisi kyettävä saattamaan toimintavalmiuteen 30 päivässä.

Tämän konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi siviilikriisinhallintakomitea määritteli "menettelytavan, jonka avulla nämä välitavoitteet voidaan saavuttaa ja ylläpitää vapaaehtoisten tarjousten pohjalta". On sovittu, että tämä menettelytapa toimii työskentelyn pohjana puheenjohtajakaudelta toiselle.

Menettelytapaan liittyy neljä vaihetta:

Pragmaattisen lähestymistapansa ansiosta siviilikriisinhallintakomitea on voinut määritellä paremmin ne periaatteet, joihin unionin lähestymistapa poliisitoimintaan kriisinhallinnassa perustuu, ja tarkastella Euroopan poliisivoimien käytön periaatteita sekä edetä merkittävästi tarvittavien voimavarojen määrittelyssä.

Feiran suositusten mukaisesti on kiinnitetty erityistä huomiota poliisioperaatioiden tehokkuuden lisäämiseen toteuttamalla samanaikaisia toimia, jotka tähtäävät paikallisen oikeuslaitoksen ja vankeinhoitojärjestelmän vahvistamiseen ja niiden toiminnan palauttamiseen normaaliksi.

Tässä yhteydessä on luotu tietokanta, jonka tarkoituksena on ylläpitää luetteloa jäsenvaltioiden valmiudesta tarjota oikeus- ja vankeinhoitoalan asiantuntijoita. Tämä koordinointijärjestelmän avulla säännöllisesti ajan tasalle saatettava tietokanta on ensimmäinen askel kohti tätä alaa koskevien konkreettisten tavoitteiden määrittelyä.

25. lokakuuta 2000 järjestettiin seminaari "Oikeusvaltion lujittaminen kriisinhallinnassa – Euroopan unionin konkreettiset tavoitteet". EU:n, YK:n, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston välinen alustava tiedonvaihto kattoi neljä aihepiiriä: konkreettiset kokemukset, johtopäätökset ja tulevaisuudennäkymät, oikeuspuitteita koskevat näkökohdat, menetelmät ja lisäarvoa koskevat kysymykset. Se, että tähän seminaariin osallistui YK:n, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston edustajia, teki mahdolliseksi Euroopan unionin puitteissa käytyjen keskustelujen avartamisen näkemyksillä, jotka perustuvat näiden kansainvälisten järjestöjen konkreettisiin kokemuksiin.

Keskusteluissa nousivat esiin erityisesti seuraavat lähestymistavat:

Siviilikriisinhallinnan vahvistamiseen liittyvää työskentelyä on jatkettava määrätietoisesti, jotta Euroopan unioni voisi konfliktinestossa ja kriisinhallinnassa tehokkaammin hyödyntää siviilipuolen välineitään.

Poliisivoimavaroja koskeva työskentely on edistynyt siten, että on mahdollista suunnitella konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi valitun menettelytavan kolmatta vaihetta. Jäsenvaltioiden osallistumiselle on nyt annettava konkreettinen muoto ja niille on esitettävä voimavarojen vapaaehtoista tarjoamista koskeva pyyntö. Tarjoukset tehdään lähitulevaisuudessa myöhemmin määriteltäviä menettelyjä noudattaen. Tätä varten työskentelyä olisi jatkettava erityisesti tarvittavien voimavarojen laadulliseksi määrittelemiseksi ja EU:n suorittamien poliisioperaatioiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon liittyvien tarpeiden täsmentämiseksi. Seuraavaa puheenjohtajavaltiota pyydetään esittämään yhteistyössä korkeana edustajana toimivan pääsihteerin kanssa tätä koskevia ehdotuksia.

Oikeusvaltion osalta on sovittu, että tästä lähtien Euroopan unioni voi määritellä tätä alaa koskevat konkreettiset tavoitteet poliisivoimavarojen kehittämisen yhteydessä. Tätä varten voitaisiin tarkastella viimeaikaisiin kokemuksiin perustuvia skenaarioita, ja määritellä siltä pohjalta, minkälaisia jäsenvaltioiden voimavaroja tarvitaan ja toisaalta minkälaista asiantuntemusta tarvitaan Euroopan unionissa. Siviilikriisinhallintakomiteaa on jatkokäsittelyn aikana informoitava muun muassa 25. lokakuuta 2000 pidetyssä seminaarissa esille otetuista aiheista.

Komissio ja neuvoston pääsihteeristöön perustettu koordinointijärjestelmä osallistuvat jatkossakin työskentelyyn näillä kahdella alalla.

Siviilikriisinhallintakomitean tulevassa työskentelyssä on syytä huolehtia siitä, että se on yhdenmukaista ja koordinoitua unionin muissa alaan liittyvissä elimissä käynnissä olevan työskentelyn kanssa.

Siviilihallinnon ja pelastuspalvelun tehostamisen osalta voidaan todeta, että Euroopan unionin on jatkettava työskentelyään Feiran Eurooppa-neuvoston suositusten pohjalta, jotta EU voisi määritellä konkreettiset tavoitteet ja saisi käyttöönsä asianmukaiset keinot vaikeiden poliittisten kriisien käsittelemiseksi tehokkaalla tavalla.

Euroopan unioniin kuulumattomien valtioiden osallistumista siviilikriisinhallintaan, erityisesti EU:n poliisioperaatioihin, on syytä tarkastella myönteisessä hengessä myöhemmin määriteltäviä menettelyjä noudattaen.

Lopuksi voidaan todeta, että Euroopan unionin on kehitettävä edelleen YK:n, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston kanssa tehtävää yhteistyötä erityisesti kyseisten järjestöjen kanssa siviilikriisinhallintakomitean puitteissa järjestetyn tapaamisen sekä oikeusvaltion vahvistamista koskevan seminaarin pohjalta.

1. PTK:n tehtäviin kuuluu muun muassa

2. Lisäksi kriisin vallitessa PTK on se neuvoston yksikkö, jossa käsitellään kriisitilanteita ja tarkastellaan Euroopan unionin toimien kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja yhteisen toimielinjärjestelmän puitteissa ja sanotun rajoittamatta kunkin pilarin päätöksentekomenettelyjä ja täytäntöönpanomenettelyjä. Näin ollen oikeudellisesti sitovien päätösten tekemisessä toimivaltaisia ovat ainoastaan neuvosto, jonka työn valmistelu tapahtuu pysyvien edustajien komiteassa, ja komissio, kumpikin toimivaltuuksiensa rajoissa ja perussopimuksissa määrättyjä menettelyjä noudattaen. Komissio käyttää valtuuksiaan, aloiteoikeus mukaan lukien, perussopimusten mukaisesti. Pysyvien edustajien komitea hoitaa ne tehtävät, jotka sille on annettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 207 artiklassa ja neuvoston työjärjestyksen 19 artiklassa. Tätä varten PTK antaa asiat sen käsiteltäväksi hyvissä ajoin.

Kriisitilanteissa tiivis yhteistyö näiden elinten välillä on erittäin tarpeellista. Se taataan muun muassa seuraavin tavoin:

Kriisiin liittyvien Euroopan unionin toimien valmistelemiseksi PTK:n tehtävänä on ehdottaa neuvostolle ne poliittiset tavoitteet, joihin unionin olisi pyrittävä, ja suositella johdonmukainen vaihtoehtojen kokonaisuus, jolla voidaan edistää kriisin ratkaisemista. Se voi muun muassa laatia lausunnon, jossa se suosittelee neuvostolle yhteisen toiminnan hyväksymistä. Se valvoo päätettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja arvioi niiden vaikutuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission asemaa. Komissio tiedottaa PTK:lle niistä toimenpiteistä, joita se on toteuttanut tai joita se aikoo toteuttaa. Jäsenvaltiot tiedottavat PTK:lle niistä toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet tai joita ne aikovat toteuttaa kansallisella tasolla.

PTK huolehtii kriisiin liittyvien EU:n sotilaallisten toimien poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta. Tätä varten se muun muassa arvioi sotilaskomitean lausuntojen ja suositusten pohjalta neuvostolle esitettävät ensisijaiset tekijät (sotilaalliset strategiavaihtoehdot, mukaan lukien johtamisjärjestelyt, operaation toiminta-ajatus, operaatiosuunnitelma).

PTK:lla on merkittävä asema tehostettaessa neuvotteluja Naton ja asiaan kuuluvien kolmansien maiden kanssa.

Pääsihteeri, korkea edustaja ohjaa tilannekeskuksen toimintaa PTK:n työskentelyn pohjalta. Tilannekeskus avustaa PTK:ta ja antaa tälle tietoja kriisinhallinnalle sopivissa olosuhteissa.

Jotta PTK voisi huolehtia täysimääräisesti sotilaallisen kriisinhallintaoperaation poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta, seuraavat määräykset pannaan täytäntöön:

Eurooppa-neuvosto päätti Helsingissä perustaa neuvostoon uudet pysyvät poliittiset ja sotilaalliset rakenteet, jotta Euroopan unioni voisi vastata kaikista Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määritellyistä konfliktinesto- ja kriisinhallintatehtävistä, Petersbergin tehtävistä.

Kuten Helsingin tilanneselvityksessä todetaan, neuvostoon perustettava Euroopan unionin sotilaskomitea (EUSK) muodostuu puolustusvoimien komentajista, joita heidän sotilasedustajansa edustavat. Puolustusvoimien komentajat kokoontuvat sotilaskomiteaan tarvittaessa. Sotilaskomitea antaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle (PTK) sotilaallisissa kysymyksissä neuvoja ja suosituksia sekä EU:n sotilasesikunnalle (EUSE) ohjeistusta sotilaallisissa kysymyksissä. Sotilaskomitean puheenjohtaja osallistuu neuvoston kokouksiin tehtäessä päätöksiä, joilla on merkitystä puolustuksen alalla.

Sotilaskomitea on korkein sotilasrakenne neuvostossa.

Tässä tarkoituksessa sotilaskomitean tehtävänkuvaus on seuraava:

Sotilaskomitean tehtävänä on antaa PTK:lle neuvoja ja suosituksia kaikissa EU:ta koskevissa sotilaallisissa kysymyksissä. Se ohjeistaa kaikkea EU:n puitteissa toteutettavaa sotilaallista toimintaa.

Sotilaskomitea antaa konsensukseen perustuvia neuvoja sotilaallisissa kysymyksissä.

Se on EU:n jäsenvaltioiden välinen sotilaallinen neuvonpito- ja yhteistyöfoorumi konfliktineston ja kriisinhallinnan alalla.

Se antaa omasta aloitteestaan tai PTK:n pyynnöstä ja tämän määrittelemiä suuntaviivoja noudattaen neuvoja ja suosituksia PTK:lle sotilaallisissa kysymyksissä erityisesti seuraavan osalta:

Sotilaskomitea antaa PTK:n pyynnöstä EUSE:n pääjohtajalle käynnistävän ohjeen sotilaallisten strategiavaihtoehtojen laatimiseksi ja esittämiseksi.

Sotilaskomitea arvioi EUSE:n valmistelemat sotilaalliset strategiavaihtoehdot ja toimittaa ne PTK:lle yhdessä laatimansa arvion ja sotilaallisten neuvojen kanssa.

Neuvoston valitseman sotilaallisen vaihtoehdon perusteella sotilaskomitea vahvistaa alustavan suunnitteluohjeistuksen operaation komentajaa varten.

EUSE:n arvion perusteella sotilaskomitea antaa PTK:lle neuvoja ja suosituksia, jotka koskevat

– operaation komentajan kehittämää operaation toiminta-ajatusta

– operaation komentajan laatimaa ehdotusta operaatiosuunnitelmaksi.

Sotilaskomitea antaa PTK:lle neuvoja operaation päättämiseen liittyvissä kysymyksissä.

EUSK seuraa operaation komentajan johdolla toteutettavia sotilasoperaatioita ja valvoo, että ne pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

EUSK:n jäsenet tai heidän edustajansa ovat mukana osallistujien komiteassa.

EUSK:lla on pysyvä puheenjohtaja, jonka tehtävät esitetään jäljempänä.

EUSK:n puheenjohtajaksi nimitetään kenraali tai amiraali, mielellään jonkun EU:n jäsenvaltion entinen puolustusvoimien komentaja.

Jäsenvaltioiden puolustusvoimien komentajat valitsevat EUSK:n puheenjohtajan sovittujen menettelyjen mukaisesti ja neuvosto nimittää hänet sotilaskomiteaan kokoontuneiden puolustusvoimien komentajien suosituksesta.

EUSK:n puheenjohtajan toimikausi on periaatteessa kolme vuotta, poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

Puheenjohtajan toimivalta on peräisin sotilasesikunnalta, jolle hän vastaa toimistaan. Puheenjohtajalla on kansainvälinen tehtävä edustaa sotilaskomiteaa tarvittaessa poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa ja neuvostossa.

EUSK:n puheenjohtajana hän:

– johtaa sotilaskomitean työtä puolueettomasti ja konsensuksen mukaisesti

– antaa sotilaskomitean puolesta ohjeita ja neuvoja sotilasesikunnan pääjohtajalle

EUSK:n puheenjohtajaa avustaa hänen omat henkilökohtaiset avustajansa ja hallinnollista tukea neuvoston pääsihteeristössä antaa erityisesti sotilasesikunta.

EUSK:n puheenjohtajan sijaisena hänen poissa ollessaan on joku seuraavista henkilöistä:

– pysyvä EUSK:n varapuheenjohtaja, jos toimi päätetään perustaa ja täyttää

– puheenjohtajavaltion edustaja tai

– sotilasedustajien vanhin.

EU:n sotilaskomitean ja Naton sotilasviranomaisten välille luotavat suhteet määritellään EU:n ja Naton välisiä pysyviä järjestelyjä koskevassa asiakirjassa. EU:n sotilaskomitean suhteet EU:n ulkopuolisiin Naton eurooppalaisiin jäseniin ja muihin valtioihin, jotka ovat EU:n jäsenehdokkaita, määritellään EU:n suhteita kolmansiin maihin koskevassa asiakirjassa.

Sotilaskomiteaa avustaa sotilasasiain työryhmä, EU:n sotilasesikunta ja muut osastot ja yksiköt tarpeen mukaan.

EU:n jäsenvaltiot päättivät Helsingissä perustaa neuvostoon uudet pysyvät poliittiset ja sotilaalliset rakenteet, jotta EU voisi vastata kaikista Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määritellyistä konfliktinesto- ja kriisinhallintatehtävistä, ns. Petersbergin tehtävistä. Helsingin raportin mukaisesti EU:n sotilasesikunta (EUSE) "osana neuvoston rakenteita antaa sotilaallista asiantuntemusta ja tukee Euroopan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mukaan lukien EU-johtoisten sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden toteuttaminen."

Tässä tarkoituksessa Euroopan unionin sotilasesikunnan (EUSE) tehtävänkuvaus määritellään seuraavasti:

Sotilasesikunnan tehtäviä ovat "varhaisvaroitus, tilannearviointi ja Petersbergin tehtävien strateginen suunnittelu, mukaan lukien Euroopan kansallisten ja monikansallisten joukkojen saatavuuden kartoittaminen" sekä politiikan ja päätösten täytäntöönpano Euroopan unionin sotilaskomitean (EUSK) ohjeistuksen mukaisesti.

– Se toimii EU:n sotilaallisen asiantuntemuksen lähteenä.

– Se antaa sotilaallisia tietoja tilannekeskukselle ja saa siltä tietoja.

a) Lisätoiminnot kriisinhallintatilanteissa:

b) Lisätoiminnot operaatioiden aikana

Helsingissä sovittiin, että:

Feirassa hyväksyttiin seuraavat pääperiaatteet:

Helsingissä ja Feirassa sovitun perusteella rutiinivaiheen neuvonpitomenettelyt perustuvat seuraavaan:

Kokoustahti ja -menettelyt päätetään tarpeen mukaan siten, että lähtökohtana on pragmaattisuus ja tehokkuus. Jokaisella puheenjohtajakaudella järjestetään kuitenkin vähintään kaksi Euroopan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevaa kokousta, joiden kokoonpano on EU + 15. Mainituissa puitteissa järjestetään jokaisella puheenjohtajakaudella kaksi kokousta kuuden EU:n ulkopuolisen Naton eurooppalaisen jäsenen kanssa (EU + 6 kokoonpanossa).

Jokaisella puheenjohtajakaudella järjestetään asianomaisten 15 ja 6 valtion kanssa yhteinen ministerikokous.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealla (PTK) on johtava asema toteutettaessa näitä järjestelyjä, jotka käsittävät myös vähintään kaksi sotilaskomiteaan kokoontuvien sotilasedustajien kokousta, ja sotilasasiantuntijoiden välisiä keskusteluja (erityisesti voimavaratavoitteiden laadinnasta, joita jatketaan, jotta EU:n ulkopuoliset Naton eurooppalaiset jäsenet ja muut ehdokasvaltiot voisivat osallistua Euroopan sotilaallisten voimavarojen kehittämiseen). Asiantuntijakokouksia voidaan kutsua koolle myös muissa kuin voimavaroja koskevissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi harkittavia strategiavaihtoehtoja koskevista tiedoista kriisitilanteessa.

Nämä kokoukset järjestetään niiden kokousten lisäksi, jotka järjestetään osana YUTP:n alan vahvistettua poliittista vuoropuhelua.

Edellä esitetyt kokousjärjestelyt ovat ohjeellisia. Olosuhteiden niin vaatiessa voidaan järjestää ylimääräisiä kokouksia. Kulloinenkin puheenjohtajavaltio esittää etukäteen puolivuotiskauttansa varten suunnitellun kokousaikataulun ja kokousten esityslistat. Myös kyseiset valtiot voivat tehdä ehdotuksia.

Jokainen kolmas maa voi halutessaan nimetä EU-edustustostaan edustajan, jonka tehtävänä on varmistaa Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan seuranta ja osallistua keskusteluun PTK:ssa.

Jotta kolmannet maat voivat halutessaan helpommin liittyä unionin sotilaallisiin toimiin, ne voivat nimetä EU:n sotilasesikuntaan yhteyshenkilöksi akkreditoidun upseerin. Kullakin puheenjohtajakaudella järjestetään vähintään kaksi tiedotustilaisuutta 15 ja 6 valtion upseereille, ja niiden aiheena voi olla esimerkiksi kriisitilanteiden seurannan järjestäminen. Lisäksi voidaan perustaa erityisiä yhteysmenettelyjä esimerkiksi Naton ja EU:n yhteisten harjoitusten ajaksi. Nämä järjestelyt ovat erityisen tärkeitä 15 ja 6 valtion ryhmien saamiseksi mukaan EU:n käytettävissä olevien sotilasvoimavarojen kehittämiseen EU:n johtamia operaatioita varten.

Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan Euroopan unionin ja Naton välisten suhteiden tavoitteena on varmistaa tehokas neuvonpito, yhteistyö ja avoimuus päätettäessä tarkoituksenmukaisesta sotilaallisesta toimintamuodosta kriisitilanteessa. Feiran Eurooppa-neuvostossa päätettiin ottaa Naton kanssa käytävän neuvonpidon perustaksi seuraavat periaatteet:

Sekä Naton että EU:n päätöksenteon riippumattomuutta kunnioitetaan täysin näiden periaatteiden mukaisesti, jotta niiden välinen neuvonpito ja yhteistyö pohjautuisivat todelliselle kriisinhallinnan strategiselle kumppanuudelle.

Asianomaisten järjestöjen välistä neuvonpitoa ja yhteistyötä kehitetään turvallisuuteen, puolustukseen ja kriisinhallintaan liittyvissä, yhteistä etua koskevissa kysymyksissä tarkoituksenmukaisimman sotilaallisen toimintamuodon löytämiseksi kriisitilanteessa ja tehokkaan kriisinhallinnan varmistamiseksi.

C) Ilman Naton voimavaroja toteutettavan EU:n operaation aikana:

Euroopan unionilla on varmuus Naton suunnitteluvoimavarojen pysyvästä käyttömahdollisuudesta( 12):

– sellaisen operaation, jossa käytetään Naton voimavaroja operatiivisessa suunnittelussa.

Käyttömahdollisuus taataan seuraavien menettelyjen mukaisesti:

Ne Pohjois-Atlantin liiton kollektiiviset voimavarat, jotka ovat käytettävissä EU-johtoisia operaatioita varten, määritetään ennalta EU:n ja Pohjois-Atlantin liiton asiantuntijoiden kesken ja vahvistetaan molempien järjestöjen sotilaskomiteoiden kokouksessa, jotta ne voidaan hyväksyä kummankin järjestön omien menettelyjen mukaisesti.

Jos EU aikoo tutkia perusteellisesti strategiavaihtoehdon, jossa käytetään Naton voimavaroja, poliittisten ja turvallisuusasioidenkomitea ilmoittaa asiasta Pohjois-Atlantin neuvostolle.

Naton voimavaroihin tukeutuvassa EU:n operaatiossa ennalta määritetyt voimavarat asetetaan EU:n käyttöön seuraavaa menettelyä noudattaen:

– Israelin pääministeri ja palestiinalaishallinnon presidentti sitoutuvat henkilökohtaisesti rauhanpyrkimyksiin,

– heidän Sharm el Sheikhissä ja Gazassa antamansa sitoumukset täytetään kokonaan ja välittömästi,

– molemmat osapuolet ryhtyvät käytännön toimiin, joihin kuuluvat muun muassa väkivallasta luopuminen ja Israelin osalta kysymys siirtokunnista,

– tiedonkeruukomissio, jossa Euroopan unionia edustaa YUTP:n korkeana edustajana toimiva neuvoston pääsihteeri Javier Solana, aloittaa työskentelynsä paikan päällä,

= Puheenjohtajavaltion ilmoitus juhlallisesta julistuksesta

= Kooste

= Kokonaisnäkemys laajentumisprosessista (yleisten asioiden neuvoston päätelmät)

(13970/1/00 REV 1)

= Neuvoston (ECOFIN) raportti laajentumiseen liittyvistä valuuttakurssinäkökohdista

(13055/00)

= Laajentumista koskeva strategia, kertomus ehdokasvaltioiden edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa

= Puheenjohtajavaltion selvitys Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta

(14056/2/00 REV2 + REV 3 (de,nl,en))

= Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin kannanotto: kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen kriisinhallinnan viitekehys

(13957/1/00 REV 1+ COR 1)

= Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin ja komission kertomus, jossa annetaan käytännön suosituksia EU:n toiminnan johdonmukaisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi konfliktineston alalla

= Yhteinen työllisyysraportti 2000

= Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2001

= Komission suositus neuvoston suosituksiksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan täytäntöönpanosta

= Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma

= Komission tiedonanto "Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma"

= Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta – tavoitteiden määrittely

= Sosiaalista suojelua käsittelevän korkean tason työryhmän tilanneselvitys komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle sosiaalisen suojelun kehityksestä pitkällä aikavälillä: turvatut ja kestävät eläkkeet

= Neuvoston (ECOFIN) selvitys yrityksille tarkoitettujen yhteisön rahoitusvälineiden tarkastelusta

= Neuvoston (ECOFIN) raportti rakenteellisista indikaattoreista tehokkaamman rakennepolitiikan välineenä

= Komission ehdotus

= Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "eEurope 2002"

= Komission ja neuvoston kertomukset eEurope -toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta

= Neuvoston päätöslauselma liikkuvuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta

= Ennalta varautumisen periaatetta koskevan neuvoston päätöslauselman saate

= Neuvoston (ECOFIN) raportti ympäristöstä ja kestävästä kehityksestä

(13054/1/00 REV 1)

= Turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden korkean tason työryhmän raportti

(13993/00 + ADD 1, 13994/00)

= Neuvoston selvitys Ukrainaa koskevan yhteisen strategian toteuttamisesta

(14202/00)

= Julistus yleistä taloudellista etua koskevista palveluista

= Julkilausuma yhteisten politiikkojen täytäntöönpanossa huomioon otettavista eurooppalaisen urheilun erityispiirteistä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä

= Säädöskäytännön parantaminen 2000 (komission kertomus)

= Puheenjohtajavaltion ja neuvoston pääsihteeristön selvitys yhteispäätösmenettelyn tehostamisesta

(13316/1/00 REV 1, 14144/00)

= Neuvoston päätöslauselma kirjojen kansallisten kiinteähintajärjestelmien soveltamisesta

= Neuvoston päätöslauselma elokuva- ja audiovisuaalisen alan kansallisista tuista

= Komission valmisteluasiakirja 299 artiklan 2 kohdasta, kestävän kehityksen strategia syrjäisimmille alueille

( 6) Alustavat määritelmät: