Schumanin julistus
EU:n alkulähteillä
Nykymuotoisen Euroopan unionin juuret ovat 9. toukokuuta 1950 annetussa ainutlaatuisessa julistuksessa, jonka kaksi perusperiaatetta ovat rauha ja solidaarisuus.
Eurooppa sodan jälkeen
Vuonna 1950 Euroopan maat olivat hitaasti toipumassa toisen maailmansodan aiheuttamasta inhimillisestä ja taloudellisesta tuhosta. Samalla sitä varjostivat kylmän sodan aiheuttamat uudet maailmanlaajuiset jännitteet.
Lapsi Pyhän Kasimirin kirkon raunioilla Varsovassa, 1945.
Lapsi Pyhän Kasimirin kirkon raunioilla Varsovassa, 1945.
Joukko eurooppalaisia poliitikkoja, joista suurin osa oli kokenut kahden maailmansodan hävityksen, jakoi näkemyksen yhtenäisestä Euroopasta, joka estäisi maiden väliset konfliktit tulevaisuudessa. Nämä poliitikot tulivat myöhemmin tunnetuiksi Euroopan unionin perustajina.
Heidän visionaan oli, että Euroopan maat yhdistäisivät strategiset resurssit, jotta sota historiallisten kilpailijoiden, kuten Ranskan ja Saksan, välillä ei olisi enää ”ajateltavissa eikä käytännössä mahdollinen”.
”Yhdistämällä hiilen ja teräksen tuotannon valvonta (...) muutetaan tulevaisuuden suuntaa näillä alueilla, jotka ovat kauan keskittyneet takomaan aseita sotiin, joiden uhreiksi ne ovat ennen muita päätyneet itse.”
Rauha ja solidaarisuus
Hiili- ja teräsunioni oli tämän yhtenäisen Euroopan vision keskeinen sisältö. Hiileen ja teräkseen perustuva raskas teollisuus oli aiemmin ollut suvereenien valtioiden etuoikeus ja keskeinen sodankäynnin edellytys.
Ranskan, Länsi-Saksan, Italian, Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin hallitukset uskoivat taloudellisten etujensa yhdistämisen torjuvan kartelleja ja monopoleja ja parantavan elintasoa ja ottivat näin historiallisen askeleen kohti yhtenäistä Eurooppaa.
EU:n perustajat olivat entisiä vastarintataistelijoita, lakimiehiä ja parlamentaarikkoja, joukko eri taustoista olevia ihmisiä, joilla oli samat ihanteet: yhdistynyt ja vauras Eurooppa, jossa vallitsee rauha.
Euroopan unionin perustajien muistomerkki Robert Schumanin talon edessä. Siinä on kuvattuina neljä Euroopan unionin perustajaa: Alcide de Gasperi, Robert Schuman, Jean Monnet ja Konrad Adenauer.
Euroopan unionin perustajien muistomerkki Robert Schumanin talon edessä. Siinä on kuvattuina neljä Euroopan unionin perustajaa: Alcide de Gasperi, Robert Schuman, Jean Monnet ja Konrad Adenauer.
Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ilmoitti 9. toukokuuta 1950 yhteisen korkean viranomaisen valvonnassa toimivan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta. Ilmoitusta alettiin kutsua Schumanin julistukseksi.
”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin.”
Yhtenäinen Eurooppa
Schumanin julistuksen jälkeen Pariisissa allekirjoitettiin 18. huhtikuuta 1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus. Sopimus tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952 Belgian, Saksan liittotasavallan, Ranskan, Italian, Luxemburgin ja Alankomaiden ratifioitua sopimuksen.
Siinä määrättiin ensimmäisen ylikansallisen eurooppalaisen järjestön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, perustamisesta. Vaikka tämän ensimmäisen sopimuksen välittömänä tavoitteena oli hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden luominen, päämääränä oli myös luoda perusta talousyhteisölle, josta tulisi asteittain poliittinen unioni.
Sopimuksella luotiin korkea viranomainen, yhteinen edustajakokous, erityinen ministerineuvosto ja tuomioistuin. Niistä syntyivät myöhemmin nykyisen Euroopan unionin toimielimet: komissio, parlamentti, neuvosto ja unionin tuomioistuin.
Messinan konferenssi, johon osallistuivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kuuden jäsenmaan ulkoministerit.
Messinan konferenssi, johon osallistuivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kuuden jäsenmaan ulkoministerit.
Messinassa Italiassa 1.–2. kesäkuuta 1955 pidetyssä konferenssissa hahmoteltiin ajatusta eurooppalaisista yhteismarkkinoista.
Kaksi vuotta myöhemmin ajatus sisällytettiin Rooman sopimuksiin, jotka Euroopan hiili- ja teräsyhteisön jäsenmaat allekirjoittivat Roomassa 25. maaliskuuta 1957. Sopimukset tulivat voimaan 1. tammikuuta 1958.
Rooman sopimusten allekirjoitustilaisuus Palazzo dei Conservatorissa Capitolium-kukkulalla.
Rooman sopimusten allekirjoitustilaisuus Palazzo dei Conservatorissa Capitolium-kukkulalla.
”Euroopan yhdistyminen epäonnistui, ja sota syttyi. Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus.”
Robert Schuman: Euroopan isä
Julistuksen takana ollut Robert Schuman oli syntyperältään saksalainen, mutta hänestä tuli Ranskan kansalainen vuonna 1919, kun Elsass-Lothringen palautettiin Ranskalle.
Toisen maailmansodan alkaessa Schuman oli apulaisministeri Ranskan hallituksessa.
Hän toimi sodan aikana aktiivisesti Ranskan vastarintaliikkeessä ja joutui vankeuteen. Vältettyään täpärästi joutumisen Dachaun keskitysleirille hän piileskeli kolmen vuoden ajan Ranskassa.
Sodan jälkeen hän palasi Ranskan politiikkaan ja toimi useissa korkean tason tehtävissä, ensin valtiovarainministerinä, sitten pääministerinä vuonna 1947, ulkoministerinä vuosina 1948–1952 ja oikeusministerinä vuosina 1955–1956.
Ranskan ulkoministerinä hän valvoi ministeriönsä nimissä Paul Reuterin, Bernard Clappierin, Jean Monnet’n, Pierre Urin ja Etienne Hirschin laatiman julistuksen valmistelua.
Robert Schumanin toimet yhtenäisen Euroopan luomiseksi eivät päättyneet Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön.
Vuonna 1958 hänestä tuli nykyisen Euroopan parlamentin edeltäjän ensimmäinen puhemies.
Hänen jättäessään tehtävänsä parlamentti antoi hänelle nimityksen ”Euroopan isä”.
Kuvalähteet
Saksalainen kaupunki, toinen maailmansota: tuntematon kuvaaja
Lapsi Pyhän Kasimirin kirkon raunioilla: Wikimedia, tuntematon kuvaaja, tekijänoikeuksista vapaa
Muut kuvat: tekijänoikeudet Euroopan unioni
Päivitetty viimeksi 24 huhtikuuta 2025
Built with Shorthand