Yksimielisyys

Neuvoston päätösten on oltava yksimielisiä useissa jäsenvaltioiden arkaluonteisina pitämissä asioissa. Näitä ovat esimerkiksi

• yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (lukuun ottamatta tiettyjä selvästi määriteltyjä tapauksia, joissa voidaan tehdä määräenemmistöpäätöksiä, kuten erityisedustajien nimittämiset)
• kansalaisuus (uusien oikeuksien myöntäminen EU:n kansalaisille)
• EU-jäsenyys
• välillistä verotusta koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen
• EU:n rahoitus (omat varat, monivuotinen rahoituskehys)
• tietyt määräykset oikeus- ja sisäasioiden alalla (Euroopan syyttäjä, perheoikeus, operatiivinen poliisiyhteistyö yms.)
• sosiaaliturvaa ja sosiaalista suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen

Lisäksi neuvoston ratkaisun on oltava yksimielinen, jos se eroaa komission ehdotuksesta eikä komissio voi hyväksyä ehdotukseensa tehtyjä muutoksia. Tämä sääntö ei koske säädöksiä, jotka neuvosto hyväksyy komission suosituksesta, kuten talouden koordinointiin liittyviä säädöksiä.

Kun päätös on tehtävä yksimielisesti, äänestämästä pidättyminen ei estä neuvostoa tekemästä päätöstä.