Uudet säännöt digitaalisen sisällön toimitussopimuksille – neuvoston kanta vahvistettu

Neuvosto vahvisti 8. kesäkuuta kantansa direktiiviin, jossa vahvistetaan uudet säännöt yritysten ja kuluttajien välisille sopimuksille digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamisesta.

Uusien sääntöjen tavoitteena on tarjota korkeatasoinen suoja ja oikeusvarmuus eurooppalaisille kuluttajille, erityisesti heidän tehdessään ostoksia yli rajojen, sekä tehdä yrityksille ja varsinkin pk-yrityksille helpommaksi myydä tuotteitaan EU:n laajuisesti.

"Oli sitten kyse internetin musiikki- ja elokuvatarjonnasta, sovelluksista tai Facebookin tai YouTuben kaltaisista palveluista, nämä uudet säännöt tarjoavat kuluttajille ja palvelujen toimittajille lisää varmuutta rajatylittävässä kaupassa. Tämä kunnianhimoinen ja kuitenkin harkittu ja tasapainoinen kompromissi takaa eurooppalaisten kuluttajien oikeudet ja avaa samalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia EU:n yrityksille edistämällä innovointia ja kilpailua."

Puheenjohtajamaa Malta

Neuvoston kannan pääkohdat

Neuvoston pääsi kompromissiratkaisuun seuraavista keskeisistä elementeistä:

• direktiivin soveltamisala, erityisesti tavaroihin sisällytetty digitaalinen sisältö, avoimen internetin kautta tapahtuva henkilöiden välisten viestintä- ja viestipalvelujen jakelu (OTT), sopimuspaketit ja henkilötietojen käsittely. Viimeksi mainitusta tekstissä säädetään, että kuluttajilla pitäisi olla sopimusperusteisia oikeussuojakeinoja silloin, kun sopimus velvoittaa kuluttajan maksamaan digitaalisesta sisällöstä tai palvelusta, mutta myös silloin, kun kuluttaja vain antaa henkilötietojaan käsiteltäväksi. Direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun toimittaja käsittelee henkilötietoja ainoastaan digitaalisen sisällön tai digitaalisten palveluiden toimittamiseksi tai täyttääkseen itseään koskevat lakisääteiset vaatimukset.
• oikeussuojakeinot toimituksen laiminlyönnin tai sopimuksen rikkomisen tapauksessa. Niin toimittajien kuin kuluttajienkin etujen turvaamiseksi tekstissä esitetään, että jos palvelua ei ole toimitettu, toimittajille olisi annettava "toinen mahdollisuus" ennen kuin sopimus voidaan irtisanoa. Sopimuksen rikkomisen tapauksessa tekstissä lisättäisiin joustavuutta kansallisen tason soveltamisessa niin, että määritellään ehdot erilaisten oikeussuojakeinojen käyttämiselle pikemminkin kuin säädetään oikeussuojakeinojen välisestä tiukasta hierarkiasta.
• toimittajan vahingonkorvausvelvollisuudelle asetetut määräajat. Kansallisten erojen huomioon ottamiseksi kompromissitekstissä ei täysin yhdenmukaisteta toimittajan vahingonkorvausvelvollisuudelle sopimuksen rikkomisen yhteydessä säädettyjä vanhentumis- tai takuuaikoja, vaan säädetään, ettei määräaika voi olla lyhyempi kuin kaksi vuotta.
• käänteistä todistustaakkaa koskeva määräaika. Sopimuksen rikkomista koskeva todistustaakka on toimittajalla yhden vuoden ajan.

Taustatietoa

Direktiivi koskee yritysten ja kuluttajien välisiä sopimuksia digitaalisen sisällön toimittamisesta. Sitä sovelletaan digitaalisessa muodossa tuotettuun ja toimitettuun dataan (esim. musiikki, internetvideot jne.), palveluihin, joiden avulla voidaan luoda, käsitellä tai tallentaa digitaalisessa muodossa olevaa dataa (esim. pilvitallennuspalvelut), palveluihin, jotka mahdollistavat tietojen jakamisen (esim. Facebook, YouTube jne.), ja kaikkiin pysyviin välineisiin, joita käytetään ainoastaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä (esim. DVD:t).

Komissio esitti tiettyjä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyviä seikkoja koskevan direktiiviehdotuksen 9. joulukuuta 2015 yhdessä tiettyjä tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyviä seikkoja koskevan direktiiviehdotuksen kanssa.

Seuraavat vaiheet

Neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa aloitetaan heti kun parlamentti on vahvistanut kantansa, mitä todennäköisimmin syksyllä.

• Direktiivi digitaalisen sisällön tai palvelujen toimittamisesta – yleisnäkemys
• Euroopan digitaaliset sisämarkkinat