Kalastus

Kalavarojen suojelemiseksi EU asettaa rajoituksia sille, miten paljon kalaa voidaan pyytää. Tämä on ratkaisevan tärkeää EU:n kalastusalan elinkelpoisuuden kannalta. Vuosittain määritetään yli 200:a kaupallista lajia koskevat saalisrajoitukset riippumattomien tieteellisten lausuntojen mukaisesti.

Lisäksi EU hyväksyy tietyille merialueille monivuotisia suunnitelmia varmistaakseen kalavarojen säilyttämisen pitkällä aikavälillä. Laittoman kalastuksen torjuntatoimet auttavat myös rajoittamaan meriekosysteemeille aiheutuvia vahinkoja.

Kalastuskiintiöiden vahvistaminen EU-maiden kesken

Neuvostolla on tärkeä rooli saalisrajoitusten (suurimmat sallitut saaliit eli TACit) ja kansallisten kiintiöiden asettamisessa EU:n kalakannoille, koska se on tällä alalla yksin vastuussa lainsäädännön hyväksymisestä.

1. Kuuleminen ja ehdotus: Komissio esittää saalisrajoituksia koskevan ehdotuksen tieteellisten lausuntojen perusteella.
2. Neuvottelut: EU-maiden edustajat analysoivat ehdotusta ja keskustelevat siitä neuvoston kalastuspolitiikan työryhmässä.
3. Yhteisymmärrys: EU-maiden ministerit sopivat saalisrajoituksista ja kiintiöistä maatalous- ja kalastusneuvostossa.
4. Hyväksyminen: yhteisymmärrys hyväksytään virallisesti neuvostossa, ja siitä tulee lainsäädäntöä.

• Miten saalisrajoitukset ja kiintiöt asetetaan?

Liikakalastus vähentynyt 20 vuodessa

Kalakannat elpyvät kalastuspolitiikan ja sen puitteissa toteutettavien, kalastuksen kestävyyden parantamiseen tähtäävien toimien ansiosta. Vuonna 2003 seitsemän kantaa kymmenestä oli liikakalastettuja, kun taas vuonna 2022 vastaava määrä oli vain kolme kantaa kymmenestä. Tämä tarkoittaa, että liikakalastus on noin 20 vuodessa vähentynyt 40%:lla.

Vaikka EU:n säännöillä on näiden tietojen mukaan myönteinen vaikutus kalakantojen terveyteen, liikakalastus on edelleen ongelma. Kalakantojen tila on erityisesti Välimerellä, Mustallamerellä ja Itämerellä edelleen kriittinen ja edellyttää lisätoimia.