Muuttovirrat läntisillä reiteillä

Muuttajat lähtevät vaarallisille matkoille Länsi-Afrikan rannikkoa pitkin päästäkseen Kanariansaarille. Etäisyys on lyhimmillään alle 100 kilometriä Afrikan rannikon lähimmästä pisteestä ja enimmillään yli 1600 kilometriä Gambiasta.

Muuttajat myös kulkevat Marokon ja Algerian kautta päästäkseen Espanjaan.

Tällä sivulla on lisätietoa seuraavista aiheista:

• tilanne läntisen Välimeren ja läntisen Afrikan reiteillä
• EU:n toimet kauttakulkumaissa
• EU:n toimet muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi Afrikassa

Läntisen Välimeren reitti

Läntisen Välimeren reitillä tarkoitetaan Espanjaan tapahtuvaa laitonta maahantuloa, sekä meritse Välimereltä Manner-Espanjaan että maitse Pohjois-Afrikassa sijaitseville Ceutan ja Melillan erillisalueille.

Muuttajat kulkevat Marokon ja Algerian kautta päästäkseen Espanjaan. Vuonna 2018 läntisen Välimeren reitistä tuli useimmin käytetty reitti Eurooppaan. Tulijoiden määrä saavutti huippunsa vuonna 2018, ja sen jälkeen tulijat vähenivät tasaisesti vuodesta 2019 lähtien eri syistä. Ennen kaikkea siihen vaikuttivat:

• Marokon tehostetut toimet laittoman muuton torjumiseksi
• Marokon, Espanjan ja EU:n tiivis yhteistyö
• koronapandemia

Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) tukee Espanjaa sen ulkorajojen valvonnassa mantereella toteuttamalla yhteisiä merioperaatioita, kuten Indalo-operaatiota.

Frontexin lähettämät virkailijat, alukset ja muut valvontaresurssit auttavat kansallisia viranomaisia rajavalvonnassa sekä etsintä- ja pelastustoimissa.

Joulukuussa 2022 EU ja afrikkalaiset kumppanit käynnistivät Team Europe -aloitteita, joissa keskitytään muun muassa läntisen Välimeren ja läntisen Afrikan reitteihin, jotta voidaan varmistaa jäsenmaiden ja EU:n yhteiset toimet muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi. Tähän sisältyy erityisaloite, jolla otetaan käyttöön 950 milj.€ asiaankuuluvien afrikkalaisten kumppaneiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

• Indalo-operaatio (Frontex)

Läntisen Afrikan reitti

Läntisen Afrikan reitillä tarkoitetaan laitonta maahantuloa Kanariansaarille Atlantin valtamerellä. Muuttajat lähtevät pääasiassa Marokosta, Länsi-Saharasta, Mauritaniasta, Senegalista ja Gambiasta vaaralliselle matkalle Länsi-Afrikan rannikkoa pitkin päästäkseen Kanariansaarille. Etäisyys on lyhimmillään alle 100 kilometriä Afrikan rannikon lähimmästä pisteestä ja enimmillään yli 1 600 kilometriä Gambiasta.

Vuonna 2006 Kanariansaarille saapui yli 31 000 laitonta muuttajaa. Tätä kutsuttiin cayucos-kriisiksi Senegalin ja Mauritanian suosittujen kalastusalusten mukaan.

Laittomien tulijoiden määrä väheni seuraavina vuosina alle 1 500 tulijaan vuodessa. Laittomien tulijoiden määrä kasvoi merkittävästi vuosina 2020 ja 2021, mutta väheni jälleen vuonna 2022.

• EU:n muuttoliikealan tuki Marokolle (Euroopan komissio)

EU:n toimet kauttakulkumaissa

Tulijoiden määrän lisäännyttyä läntisen Välimeren reitillä huomattavasti vuonna 2018 EU käynnisti kumppanimaiden kanssa useita uusia aloitteita, muun muassa tehostetun yhteistyön EU:n ja Marokon kumppanuuden puitteissa.

Yhteistyö Marokon kanssa kattaa muun muassa seuraavat alat:

• rajaturvallisuus
• sosioekonominen integraatio
• institutionaalinen tuki ja valmiuksien kehittäminen
• muuttajien suojelu ja oikeudet

EU on tiiviissä yhteydessä muiden kauttakulkumaiden viranomaisiin tehostaakseen muuttoliikkeen hallitsemiseksi käynnissä olevaa yhteistyötä.

EU:n toimet muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi Afrikassa

Vallettan prosessi

Vallettan muuttoliikehuippukokous marraskuussa 2015 toi yhteen Euroopan ja Afrikan valtioiden ja hallitusten johtajat. Tarkoituksena oli lujittaa yhteistyötä ja käsitellä nykyisiä haasteita ja myös muuttoliikkeen tuomia mahdollisuuksia.

Huippukokoukseen osallistuneet johtajat hyväksyivät poliittisen julkilausuman ja toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on

• puuttua laittoman muuttoliikkeen ja väestön pakkosiirtojen perimmäisiin syihin
• tehostaa laillista muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevaa yhteistyötä
• tehostaa muuttajien ja turvapaikanhakijoiden suojelua
• estää ja torjua laitonta maahanmuuttoa, muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa
• toimia tiiviimmin palauttamista, takaisinottoa ja uudelleenkotouttamista koskevan yhteistyön tehostamiseksi

• Vallettan muuttoliikehuippukokous 11.–12.11.2015

EU:n Afrikka-hätärahasto

Eurooppalaiset ja afrikkalaiset kumppanit perustivat EU:n Afrikka-hätärahaston marraskuussa 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä Vallettan huippukokouksessa. Sen toiminta keskittyy neljään strategiseen tavoitteeseen:

• taloudellisten ja työllistymismahdollisuuksien parantaminen
• yhteisöjen selviytymiskyvyn vahvistaminen
• muuttoliikkeen hallinnan parantaminen
• hallintotavan parantaminen ja konfliktinesto

Tähän mennessä on hyväksytty 248 toimea kolmella EU:n Afrikka-hätärahastoon kuuluvalla alueella, jotka ovat Pohjois-Afrikka, Sahel ja Tšad-järvi sekä Afrikan sarvi; toimien kokonaisrahoitus on noin 4,9 mrd. €. EU:n Afrikka-hätärahaston erityisvaroilla tuetaan hankkeita ja toimia, joilla puututaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja parannetaan muuttoliikkeen hallintaa tärkeimmissä alkuperä-, lähtö- ja kauttakulkumaissa.
Hätärahaston tulokset ovat tähän mennessä hyviä, mistä on osoituksena, että

• 127 800 työpaikkaa on luotu
• 668 500 ihmistä on osallistunut tuloja tuottavien toimien kehittämiseen
• 9,5 miljoonaa ihmistä saa perussosiaalipalveluja
• 4,4 miljoonaa ihmistä saa elintarvikeapua
• 509 000 kauttakulkumuuttajaa ja kotiseudultaan siirtymään joutunutta henkilöä on saanut suojaa
• muuttoliikkeeseen liittyviä riskejä koskeva tiedotuskampanja on tavoittanut 2 miljoonaa ihmistä
• 2 100 ihmiskaupan uhria on saanut apua
• 1,9 miljoonaa ihmistä on osallistunut konfliktinestoon ja rauhanrakentamiseen

• EU:n Afrikka-hätärahasto (Euroopan komissio)

  Saatavilla toistaiseksi vain seuraavilla kielillä:

  EN FR

Euroopan unionin ja Afrikan unionin huippukokous

Afrikan unionin (AU) ja Euroopan unionin (EU) jäsenmaiden valtion- tai hallitusten johtajat tapasivat Euroopan unionin ja Afrikan unionin kuudennessa huippukokouksessa Brysselissä 17.–18. helmikuuta 2022. EU:n ja AU:n johtajat sopivat vahvistetusta ja vastavuoroisesta kumppanuudesta muuttoliikkeen ja liikkuvuuden alalla.

EU ja AU jatkavat kaikkien muuttoliikkeen ja liikkuvuuden osa-alueiden käsittelemistä kansallisen toimivallan mukaisesti yhdennetyllä, kokonaisvaltaisella ja tasapainoisella tavalla.