EU:n pankkien kriisinratkaisu

Mitä on pankkien kriisinratkaisu?

Pankkien kriisinratkaisu on järjestelmällinen menettely, jonka mukaisesti kaatuvia pankkeja käsitellään. Sitä sovelletaan, kun viranomaiset päättävät, että kriisinratkaisu on parempi keino säilyttää rahoitusvakaus, suojella tallettajia ja minimoida julkisiin varoihin turvautumisen riski kuin pankin asettaminen tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn.

Pankin varojen ja velkojen hallinnoimiseksi kriisinratkaisussa käytetään erityisiä välineitä ja mekanismeja, joita ovat velkakirjojen arvon alaskirjaus (bail-in), liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitoyhtiön käyttö tai varojen erottelu.

Menettelyä säännellään pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivillä ja pankkiunionin merkittävien pankkien osalta yhteisellä kriisinratkaisumekanismilla.

Mihin tarvitaan kaatuvien pankkien kriisinratkaisumekanismia?

EU:n pankkien kriisinratkaisukehyksellä voidaan välttää veronmaksajille pelastustoimista aiheutuva rasite ja varmistaa, että pankkien kaatumisesta aiheutuvat kustannukset tulevat pankkien osakkeenomistajien ja velkojien maksettaviksi.

Globaalin finanssikriisin aikana hallitukset joutuivat pelastamaan pankkeja estääkseen sen, että kiinteistövakuudellisten arvopapereiden arvon ja asuntomarkkinoiden romahtaminen johtaisi rahoitusjärjestelmän täydelliseen luhistumiseen.

Pelastustoimien rahoittajiksi joutuivat veronmaksajat, koska kriisin laajuus edellytti välittömiä ja mittavia toimia rahoitusalan luottamuksen ja vakauden palauttamiseksi.

Kriisinratkaisukehyksen tavoitteena on estää tämän toistuminen tarjoamalla selkeä ja yhtenäinen tapa hallinnoida pankkien kaatumista julkisiin varoihin turvautumatta.

Mikä on yhteinen kriisinratkaisumekanismi?

Yhteisellä kriisinratkaisumekanismilla varmistetaan pankkiunioniin kuuluvien merkittävien pankkien ja rajatylittävien pankkikonsernien keskitetty kriisinratkaisu.

Mekanismilla

estetään kriisien leviäminen mekanismin ulkopuolisiin jäsenmaihin

eliminoidaan riski siitä, että jäsenmaat tekevät erillisiä ja jopa ristiriitaisia päätöksiä rajatylittävien pankkikonsernien kriisinratkaisusta

estetään pankkien riippuvuus valtiorahoitteisesta tuesta ja turvautuminen jäsenmaiden erilaisiin toimintatapoihin

täydennetään pankkiunionin valvontajärjestelmää eli yhteistä valvontamekanismia

Yhteistä kriisinratkaisumekanismia sovelletaan pankkiunioniin osallistuviin maihin eli euroalueen 20 maahan ja Bulgariaan.

• Pankkiunioni
• Miten EU valvoo pankkialaa?
• Euro

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin rakenne

Kriisinratkaisumekanismin toimintaan osallistuvat

• yhteinen kriisinratkaisuneuvosto
• yhteinen kriisinratkaisurahasto

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on itsenäinen EU-virasto, joka toimii kriisinratkaisumekanismin tärkeimpänä päätöksentekoelimenä.

Kriisinratkaisuneuvoston toimeksianto käsittää yhteisen valvontamekanismin alaiset merkittävät pankit sekä rajatylittävät konsernit. Kriisinratkaisuneuvoston tehtävänä on

• kriisinratkaisusuunnittelu: se tarkistaa ja hyväksyy pankkien laatimat kriisinratkaisusuunnitelmat varmistaakseen, että pankit ovat varautuneet mahdollisiin kriiseihin
• täytäntöönpano: se toteuttaa kriisinratkaisumääräykset yhdessä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa
• päätöksenteko: sillä on valtuudet päättää kriisinratkaisutoimista ja kriisinratkaisurahaston käytöstä
• valvonta: se suorittaa täydentävää valvontaa varmistaakseen kriisinratkaisun yhdenmukaisuuden ja tuloksellisuuden kaikissa jäsenmaissa

Kriisinratkaisuneuvosto tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan keskuspankin, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja EU:n toimielinten kanssa toimeksiantonsa täyttämiseksi.

• Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Yhteinen kriisinratkaisurahasto

Yhteinen kriisinratkaisurahasto on ylikansallisella tasolla perustettu hätärahasto, jota voidaan käyttää kriisiaikoina.

Kriisinratkaisurahastolla

• varmistetaan kaatuvien pankkien hallittu kriisinratkaisu sen jälkeen, kun ei enää ole käytettävissä muita vaihtoehtoja, kuten velkakirjojen arvon alaskirjaus
• estetään veronmaksajien varoihin turvautuminen kriisinhallinnassa

Kriisinratkaisurahasto muodostuu pankkiunioniin kuuluvien 21 EU-maan 2 777 luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen vakausmaksuista.

Yhteistä kriisinratkaisurahastoa rahoittaa pankkiala. Kaikkien EU:n pankkiunioniin kuuluvien 21 maan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten on maksettava rahastoon vuosimaksu (ns. vakausmaksu). Kukin pankki maksaa summan, joka määräytyy sen koon ja liiketoimintariskien mukaan. Vuonna 2023 kriisinratkaisurahastoon oli maksettu 77,6 mrd. €.

• Yhteinen kriisinratkaisurahasto

Miten kriisinratkaisu toimii?

Mekanismi käsittää seuraavat vaiheet:

1. Euroopan keskuspankki arvioi, onko pankki kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa. Arvioinnissa otetaan huomioon mm. pääoman määrä, likviditeettitaso ja operatiiviset haasteet.
2. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto arvioi, onko pankin kriisinratkaisu yleisen edun mukaista. Se tarkastelee pankin kaatumisen mahdollisia vaikutuksia rahoitusvakauteen, tallettajien suojaan ja kriittisten pankkitoimintojen jatkuvuuteen.
3. Jos kriisinratkaisu on tarpeen, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto laatii kriisinratkaisumääräyksen. Siinä hahmotellaan käytettävät välineet ja toteutettavat toimenpiteet, kuten velkakirjojen arvon alaskirjaus (bail-in), liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitoyhtiön käyttö tai varojen erottelu.
4. Jos kriisinratkaisun edellytykset eivät täyty, pankki likvidoidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
5. Jos kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät, kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy kriisinratkaisumääräyksen. Tästä alkaa 24 tunnin jakso, jonka kuluessa komissio voi joko hyväksyä määräyksen tai vastustaa sitä. Jos ehdotettu kriisinratkaisumääräys käsittää kriisinratkaisurahaston käytön, komissio voi lisäksi ehdottaa, että neuvosto vastustaa sitä tai hyväksyy olennaisen muutoksen rahaston määrään. Jos komissio tai neuvosto ei vastusta kriisinratkaisumääräystä, se tulee voimaan 24 tuntia sen jälkeen, kun kriisinratkaisuneuvosto on hyväksynyt määräyksen.
6. Kriisinratkaisuneuvosto seuraa määräyksen täytäntöönpanoa tarkkaan varmistaakseen kriisinratkaisun sujuvuuden ja tuloksellisuuden ja tekee tarvittaessa mukautuksia rahoitusvakauden suojaamiseksi.

Kriisinratkaisuvälineet

• velkakirjojen arvon alaskirjaus: velka muunnetaan pääomaksi, ja tappion kattavat osakkaat ja velkojat. Tavoitteena on vahvistaa kaatuvan pankin pääomapohjaa ja palauttaa sen elinkelpoisuus turvautumatta veronmaksajien varoihin.
• liiketoiminnan myynti: kaatuvan pankin elinkelpoisten osien siirto muille laitoksille. Tavoitteena on varmistaa pankin kriittisten toimintojen ja palvelujen jatkuvuus.
• omaisuudenhoitoyhtiön käyttö: perustetaan väliaikainen pankki kriittisten toimintojen säilyttämiseksi. Omaisuudenhoitoyhtiö voi olla toiminnassa rajoitetun ajan, joka on yleensä enintään kaksi vuotta mutta jota voidaan jatkaa vielä vuodella.
• varojen erottelu: järjestämättömät lainat ja arvoltaan alentuneet omaisuuserät erotetaan omaksi kokonaisuudekseen, josta käytetään usein nimitystä roskapankki tai erillinen varainhoitoyhtiö. Näin kaatuvan pankin tase siivotaan, ja se voi jatkaa toimintaansa.

Rahoitustuki

Yhteisen kriisinratkaisurahaston varoista voidaan tarjota rahoitustukea ja varmistaa näin keskeisten pankkipalvelujen vakaus ja jatkuvuus. Komission on hyväksyttävä kriisinratkaisurahaston käyttö valtiontukisääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Neuvosto voi vastustaa kriisinratkaisurahaston käyttöä, suorittaa täydentävää valvontaa ja antaa strategista ohjausta.

Mikä on neuvoston rooli?

Neuvosto

• nimittää yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäsenet
• määrittää, miten pankkiala maksaa ennakolliset vakausmaksut yhteiseen kriisinratkaisurahastoon (hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksen)
• voi tietyissä tapauksissa vastustaa kriisinratkaisumääräystä, jos se käsittää kriisinratkaisurahaston käytön