Miksi EU hyväksyy pakotteita?
Pakotteet ovat väline, jolla ehkäistään konflikteja tai vastataan uusiin tai nykyisiin kriiseihin ja edistetään rauhaa, demokratiaa, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta.
Diplomatian väline
Rajoittavat toimenpiteet eli pakotteet ovat keskeinen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisväline. Niiden avulla EU voi vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin ja tapahtumiin, jotka ovat sen tavoitteiden ja arvojen vastaisia.
Euroopan unionin neuvosto tekee pakotteita koskevat päätökset yksimielisesti.
EU:n pakotteet kohdennetaan niihin, jotka ovat vastuussa politiikoista tai toimista, joihin EU haluaa vaikuttaa. Ne eivät kohdistu tiettyyn maahan tai väestöön.
Pakotteet eivät ole rangaistuksia, vaan niillä pyritään saamaan aikaan muutos niiden kohteiden politiikassa tai toiminnassa ja siten edistämään EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteita.
Tavoitteina on
suojella EU:n arvoja, olennaisia intressejä ja turvallisuutta
tukea demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta
ylläpitää rauhaa, ehkäistä konflikteja ja vahvistaa kansainvälistä turvallisuutta
Pakotteet voivat kohdistua EU:n ulkopuolisten maiden hallituksiin, muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin, ryhmiin ja henkilöihin, ja ne voivat koostua varojen jäädyttämisestä ja matkustuskielloista. EU voi myös hyväksyä talouspakotteita ja diplomaattisia toimia.
Kaikki EU:n hyväksymät rajoittavat toimenpiteet ovat täysin kansainvälisen oikeuden sekä humanitaarista apua, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien velvoitteiden mukaisia.
Rajoittavia toimenpiteitä koskevat suuntaviivat
Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi vuonna 2004 tietyt perusperiaatteet, jotka koskevat
- pakotteiden käyttöä
- niiden täytäntöönpanoa
- niiden vaikutuksen mittaamista ja valvontaa
Rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytänteitä päivitettiin viimeksi vuonna 2022. Rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja arviointia koskevia suuntaviivoja päivitettiin viimeksi vuonna 2018.
Humanitaarinen vapautus
EU:n pakotteet ovat täysin kansainvälisen oikeuden, myös kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, mukaisia.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 9. joulukuuta 2022 päätöslauselman 2664 (2022). Siinä määrätään pysyvästä humanitaarisesta vapautuksesta, joka mahdollistaa poikkeamisen YK:n pakotejärjestelmissä määrätyistä varojen jäädyttämistoimenpiteistä humanitaarisista syistä.
Neuvosto päätti 14. helmikuuta 2023 ottaa käyttöön päätöslauselman 2664 mukaisen humanitaarisen vapautuksen YK:n pakotejärjestelmissä EU:n tasolla. Lisäksi se otti 31. maaliskuuta 2023 käyttöön humanitaarisen vapautuksen niin kutsutuissa YK:n ja EU:n sekamuotoisissa pakotetoimissa, joissa EU:n toimenpiteillä täydennetään YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä pakotteita.
Vuosina 2023–2024 neuvosto lisäsi humanitaarisen vapautuksen tiettyihin rajoittavia toimenpiteitä koskeviin järjestelmiin, mukaan lukien Bosnia ja Hertsegovinan, Burundin, Guinean, Libanonin, Myanmarin, Nicaraguan, Tunisian, Venezuelan ja Zimbabwen tilanteiden sekä kyberhyökkäysten ja terrorismin johdosta perustetut järjestelmät.
Nämä päätökset ovat osoitus EU:n vakaasta pyrkimyksestä välttää pakotteiden tahattomia kielteisiä vaikutuksia humanitaariseen toimintaan. Se myös todistaa, että kansainvälisen oikeuden täysimääräistä noudattamista pidetään tärkeänä.
Pakotteiden rikkominen on rikos
Neuvosto hyväksyi 28. marraskuuta 2022 päätöksen lisätä rajoittavien toimenpiteiden rikkominen Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen sisältyvään EU-rikosten luetteloon. Näin vältetään sitä, että pakotteita pantaisiin täytäntöön eri jäsenmaissa eriasteisesti, ja riskiä näiden toimenpiteiden kiertämisestä.
Neuvosto myös hyväksyi 12. huhtikuuta 2024 uusia sääntöjä varmistaakseen rajoittavien toimenpiteiden rikkomisen kriminalisoinnin.
Uusien sääntöjen nojalla tietyt toimet katsotaan rikoksiksi kaikissa jäsenmaissa. Niitä ovat esimerkiksi matkustuskiellon ohittaminen, kaupankäynti pakotteiden kohteena olevilla tavaroilla tai kielletyn taloudellisen toiminnan harjoittaminen. Näihin rikoksiin yllyttäminen ja avunanto niissä ovat myös rangaistavia tekoja.
Jäsenmaiden on varmistettava, että EU:n pakotteiden rikkomisesta voidaan määrätä tehokkaita ja oikeasuhteisia rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka vaihtelevat rikoksen mukaan. Pakotteiden tahallisen rikkomisen täytyy kuitenkin johtaa enimmäisrangaistuksena vankeusrangaistukseen.
- Neuvosto ja parlamentti poliittiseen yhteisymmärrykseen EU:n pakotteiden rikkomisen kriminalisoinnista (lehdistötiedote 12.12.2023)
- Pakotteet: neuvosto lisäsi rajoittavien toimenpiteiden rikkomisen EU-rikosten luetteloon (lehdistötiedote 28.11.2022)
- Neuvostolta lopullinen hyväksyntä EU:n pakotteiden rikkomiseen liittyvien rikosten määrittelylle ja seuraamuksille (lehdistötiedote 12.4.2024)
Katso myös
EU:n käyttämät pakotetyypit
Miten EU hyväksyy ja tarkistaa pakotteita?
Pakotteet
Päivitetty viimeksi: 12. huhtikuuta 2024