Parempaa metsänhoitoa ja maankäytön suunnittelua: EU haluaa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja täyttää Pariisin sopimuksen sitoumukset

Ympäristöneuvosto pääsi 13. lokakuuta yhteisymmärrykseen neuvottelukannastaan (yleisnäkemys) asetukseen, jossa säädetään uusista jäsenmaita koskevista tilinpitosäännöistä ja sitoumuksista sen varmistamiseksi, että maan ja metsien käytöstä tulee koko EU:ssa kestävämpää ja ilmastoystävällisempää kaudella 2021–2030. Näin voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja suojella ilmastoa paremmin.

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) alaan kuuluu maaperän, puiden, kasvien, biomassan ja puutavaran käyttö. Sektorin erikoisuutena on, että kasvihuonekaasujen päästämisen lisäksi se voi myös auttaa sitomaan ilmakehän hiilidioksidia.

Uudella asetuksella varmistetaan, että kaikki LULUCF-sektorilla syntyvät päästöt ja sen kasvihuonekaasuja sitova vaikutus otetaan huomioon EU:n kokonaistavoitteessa vähentää päästöjä vähintään 40% vuoteen 2030 mennessä EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden 2030 ja Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisesti.

LULUCF-sektorin ja muiden EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen on osaltaan edistettävä tavoitteen saavuttamista vähentämällä päästöjään vuoteen 2030 mennessä 30% vuoden 2005 tasoista.

Yleisnäkemyksen myötä neuvosto on valmis aloittamaan Euroopan parlamentin kanssa neuvottelut, joiden tavoitteena on sopia lopullisesta tekstistä.

Metsissämme ja maissamme on valtavasti potentiaalia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen. Meidän on käytettävä niitä fiksusti ja ilmastoystävällisesti. Tämän asetuksen avulla voimme suojella metsiämme ja hoitaa uusiutuvan energian varantojamme paremmin. Se on planeettamme kannalta aivan olennaista, ja sen avulla pääsemme lähemmäksi Pariisin ilmastositoumuksiamme. Olemme valmiit aloittamaan neuvottelut parlamentin kanssa.

Siim Kiisler, Viron ympäristöministeri

Neuvoston kanta tukee komission ehdotuksen kahta pääkohtaa. Ne ovat uudet tilinpitosäännöt, joilla varmistetaan, että kaikki kauden aikana syntyneet päästöt ja päästöjä sitovat vaikutukset kirjataan, ja jäsenmaiden sitoutuminen siihen, että päästöt eivät ole poistumia suuremmat ("ei debetsaldoa -sääntö").

Neuvosto katsoo komission tavoin tärkeäksi varmistaa, että jokainen EU-maa pitää tämän sektorin kokonaispäästöt ja hiilidioksidia sitovat vaikutukset tasapainossa esimerkiksi uusilla istutuksilla tai parantamalla kansallisen metsä-, niitty- ja viljelymaan valvontaa. Neuvosto on myös lisännyt yleisnäkemykseensä ehdotuksen joustomahdollisuuksista, jotka auttavat jäsenmaita noudattamaan sääntöä.

Neuvosto haluaa kuitenkin, että kansalliset metsäalan vertailutasot määritellään historiallisen viiteajanjakson 2000–2009 perusteella eikä komission alun perin ehdottaman jakson 1990–2009 perusteella.

Lisäksi neuvosto sopi uudesta metsämaata koskevasta joustomahdollisuudesta, joka toteutetaan 10 vuoden ajalla enintään 360 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin kompensaatiojärjestelmänä. Määrä vastaa keskimääräistä vuotuista nielua kaudella 2000–2009. Päätavoitteena on auttaa jäsenmaita, joille "ei debetsaldoa -säännön" noudattamisesta todennäköisesti tulee vaikeaa siitä huolimatta, että ne ovat ryhtyneet varhaisiin toimiin metsiensä nielujen säilyttämiseksi tai lisäämiseksi.

Kaikki EU-maat voivat käyttää kompensaatiota kaudella 2021–2030. Tämä edellyttää kuitenkin tiukkojen ehtojen noudattamista. Esimerkiksi "ei debetsaldoa -sääntöä" on noudatettava koko EU:n tasolla, jotta kompensaatiota voidaan käyttää. Näin EU:n ilmastopoliittiset tavoitteet voivat täyttyä kokonaisuudessaan.

EU-maat voivat saada kompensaatiota, jos niiden metsät toimivat edelleen nieluna. Kompensaatiolle määritellään ennalta enimmäismäärä, joka lasketaan kullekin jäsenmaalle erikseen niiden kauden 2000–2009 keskimääräisen nielun perusteella. Tällä ehdolla varmistetaan, että kompensaatiojärjestelmän ympäristötavoitteet ovat tinkimättömiä.

Neuvosto otti Suomen erityisolosuhteet huomioon myöntämällä sille 10 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia lisäkompensaatiota kaudelle 2021–2030.

Aikataulu ja seuraavat vaiheet

Eurooppa-neuvosto hyväksyi lokakuun 2014 päätelmissään EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030, joissa annetaan selvät ohjeet päästöjen vähentämiseksi. Euroopan komissio esitti niiden pohjalta kaksi asetusehdotusta, jotka koskevat päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia aloja: LULUCF ja taakanjako.

Neuvostossa päästökauppajärjestelmän ulkopuolisista sektoreista on keskusteltu yhdessä, koska ehdotukset ovat monilta osin yhteydessä toisiinsa. Periaatekeskustelu käytiin ympäristöneuvoston istunnossa 17. lokakuuta 2016, ja EU:n ympäristöministereille annettiin tilannekatsaus 19. joulukuuta 2016. Ympäristöneuvosto keskusteli kesäkuussa 2017 asian käsittelyssä siihen mennessä saavutetuista tuloksista.

Euroopan parlamentti vahvisti LULUCF-asetusta koskevan kantansa täysistunnossa 13. syyskuuta 2017.

Kun neuvoston yleisnäkemys on nyt hyväksytty, neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa voidaan aloittaa.

• Yleisnäkemys maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevasta asetuksesta (LULUCF-asetus)
• Komission LULUCF-ehdotus – alkuperäinen asiakirja
• Voimassa oleva päätös LULUCF:n tilinpitosäännöistä