Skip to content

Talous- ja rahaliitto

Talous- ja rahaliitto pitää sisällään jäsenmaiden talous- ja finanssipolitiikan koordinoinnin sekä euroalueen maiden yhteisen rahapolitiikan. Se edistää talouden vakautta ja kasvua.

Miten talous- ja rahaliitto toimii?

Talous- ja rahaliitto (EMU) on yksi Euroopan unionin kulmakivistä. Se tukee talouden vakautta ja kasvua jäsenmaiden korkean työllisyysasteen ja julkisen talouden kestävyyden avulla.

Käytännössä EMUn muodostavat

  • talousunioni: kansallisten finanssi- ja talouspolitiikkojen koordinointi yhteisten sääntöjen ja suositusten perusteella, pääosin eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa
  • rahaliitto: riippumattoman Euroopan keskuspankin (EKP) vahvistama euroalueen yhteinen rahapolitiikka

EMUa täydentävät

  • pankkiunioni: yhtenäisemmät säännöt Euroopan finanssialalle, euroalueen pankkien keskitetty valvonta ja kriisinratkaisu
  • pääomamarkkinaunioni: säännöt, joilla edistetään riskinjakoa yksityissektorin kanssa, sekä rahoituksen parempi saatavuus

Kuka osallistuu talous- ja rahaliittoon?

Kaikki EU-maat osallistuvat talous- ja rahaliittoon ja muodostavat yhdessä sisämarkkinat. Ne vastaavat edelleen omasta talouspolitiikastaan, lukuun ottamatta euroalueen maiden rahapolitiikkaa. Ne koordinoivat päätöksentekoaan EU:n sääntöjen ja suositusten pohjalta.

Tavarat, palvelut, ihmiset ja pääoma liikkuvat vapaasti sisämarkkinoilla, jotka täydentävät EMUa.

Euroopan rahaliiton muodostavat ne 21 jäsenmaata, jotka ovat ottaneet käyttöön yhteisen valuutan euron.

Euroalueeseen liittyviin maihin sovelletaan EU:ssa niin kutsuttuja lähentymisperusteita. Voidakseen liittyä euroalueeseen mailla on oltava

  • alhainen inflaatio
  • kestävä julkinen talous
  • vakaa vaihtokurssi
  • kestävä korkokanta

Talous- ja rahaliiton historia

Talous- ja rahaliitto kehittyy jatkuvasti, ja se onkin tulosta yhä jatkuvasta talouden yhdentymisprosessista EU:ssa.

Jäsenmaat päättivät sisämarkkinoiden luomisesta vuonna 1957. Ajan myötä kävi selväksi, että läheisempi taloudellinen ja rahapoliittinen yhteistyö oli toivottavaa, jotta sisämarkkinat voisivat edelleen kehittyä ja kukoistaa.

Päätöksen perustaa EU:n talous- ja rahaliitto, jonka yhteisenä rahana on euro, teki virallisesti Eurooppa-neuvosto Maastrichtissa (Alankomaat) joulukuussa 1991. EMUn periaatteista säädetään Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, joka tunnetaan myös Maastrichtin sopimuksena.

EMU toteutettiin kolmessa vaiheessa, joista viimeinen päättyi yhteisen valuutan euron käyttöönottoon tammikuussa 1999. Ensimmäisten kolmen vuoden aikana euro oli käytössä ainoastaan laskentayksikkönä ja sähköisissä maksuissa. Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002.

Talous- ja rahaliiton syventäminen

Finanssikriisin jälkimainingeissa Euroopassa koettiin valtionvelkakriisi vuosina 2009–2010. Kriisi paljasti euroalueen ohjausjärjestelmän puutteet, ja EU ryhtyi vahvistamaan talous- ja rahaliittoa.

Tuolloin päätettiin

  • perustaa Euroopan vakausmekanismi
  • parantaa talouden ohjausjärjestelmää
  • luoda pankkiunioni

Valtionvelkakriisin aikana osa euroalueen maista sai rahoitusapulainoja osana sopeutusohjelmaa. Lainat myönnettiin aluksi väliaikaisten välineiden kautta. Vuonna 2012 perustettiin kuitenkin pysyvä väline, Euroopan vakausmekanismi (EVM). Välineestä voidaan myöntää rahoitusapua euroalueen maille, joiden rahoitusvaikeudet voivat olla riski muille jäsenmaille tai koko euroalueelle.

EU uudisti talouden ohjausjärjestelmäänsä vuosina 2011 ja 2013 voidakseen ehkäistä ja tarvittaessa korjata finanssipolitiikan ja makrotalouden epätasapainotiloja. Uudet säännöt tunnettiin nimillä ”six‐pack‐lainsäädäntö” ja ”two-pack-asetukset” kullakin kerralla hyväksyttyjen säädösten lukumäärän mukaan. Myös vakaus- ja kasvusopimuksen yhteisiä finanssipoliittisia sääntöjä vahvistettiin.

Pankkiunionin luominen

Kesäkuussa 2012 pidetyssä eurohuippukokouksessa todettiin, että erityisesti euroalueella on oltava toimiva ja vakaa pankkisektori. EU-johtajat hyväksyivät päätöksen pankkiunionin luomisesta. Pankkiunionilla edistetään finanssimarkkinoiden yhdentymistä ja varmistetaan, etteivät veronmaksajat joudu pelastamaan kannattamattomia pankkeja.

Pankkiunioni aloitti keskittämällä suurten pankkien valvonnan Euroopan keskuspankkiin perustamalla yhteisen valvontamekanismin (YVM). Myöhemmin lisättiin toinen pilari, yhteinen kriisinratkaisumekanismi, jolla keskitettiin pankkien kriisinratkaisu.

Viiden puheenjohtajan kertomus

Eurooppa-neuvoston, komission, Euroopan parlamentin ja euroryhmän puheenjohtajat ja EKP:n pääjohtaja julkaisivat vuonna  2015 kertomuksen, jossa esitettiin EMUa koskeva etenemissuunnitelma ja joka tunnetaan viiden puheenjohtajan kertomuksena.

Kertomuksen julkaisua seuranneiden kuukausien aikana EU:ssa toteutettiin joukko siinä esitettyjä suosituksia. Näitä olivat

  • Euroopan finanssipoliittisen komitean perustaminen
  • keskustelun aloittaminen pankkiunionin viimeistelystä, mukaan lukien eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä
  • pääomamarkkinaunionia koskeva toimintasuunnitelma

Joulukuussa 2017 johtajat totesivat, että pankkiunionin loppuun saattaminen ja EVM:n kehittäminen edelleen ovat prioriteettialoja. Joulukuussa 2018 johtajat käsittelivät euroalueen lähentymistä ja kilpailukykyä edistävää budjettivälinettä.

EVM:n jatkokehittäminen

Euroalueen johtajat antoivat joulukuussa 2018 järjestetyssä eurohuippukokouksessa euroryhmälle tehtäväksi valmistella EVM-sopimuksen tarkistamista kesäkuuhun 2019 mennessä. Muutosten ansiosta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käyttö on tehokkaampaa ja joustavampaa muun muassa seuraavasti:

  • helpommin saatavilla oleva EVM:n ennalta varautuva luotto mahdollista rahoitustukea tarvitseville jäsenmaille
  • EVM:n vahvempi rooli talouskriisien torjunnassa ja hallinnassa euroalueella
  • avoimempi lähestymistapa jäsenmaiden julkisen velan kestävyyden arviointiin
  • luottolimiitti eli yhteinen varautumisjärjestely pankkiunionin yhteiselle kriisinratkaisurahastolle

Kansalliset ratifiointiprosessit käynnistettiin marraskuussa 2020. Tarkistettu EVM-sopimus tulee voimaan, kun kaikki euromaat ovat ratifioineet sen.

Yhteinen budjettiväline

Euroryhmä pääsi kesäkuussa 2019 sopimukseen euroalueen ja vapaaehtoisten ERM II ‑valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenmaiden lähentymistä ja kilpailukykyä edistävän budjettivälineen pääpiirteistä. EU perusti uuden valuuttakurssimekanismin (ERM II) 1. tammikuuta 1999 ERM:n seuraajaksi. ERM II:lla varmistetaan, että euron ja muiden EU-valuuttojen väliset valuuttakurssivaihtelut eivät häiritse talouden vakautta sisämarkkinoilla. Lisäksi sillä autetaan maita valmistautumaan euroalueeseen liittymiseen.

Budjettivälineen tarkoituksena oli tarjota taloudellisia kannustimia rakenneuudistuksiin ja julkisiin investointeihin. Näin vahvistettaisiin euroalueen talouksien kasvumahdollisuuksia ja lujitettaisiin yhteisvaluutan palautumiskykyä talouden häiriöiden varalta.

Budjettivälineen käsittely keskeytettiin, kun koronaviruspandemia puhkesi vuonna 2020. Sen pohjalta luotiin kuitenkin elpymis- ja palautumistukiväline, joka on keskeinen osa väliaikaista Next Generation EU -elpymissuunnitelmaa.

Sen puitteissa jäsenmailla on mahdollisuus saada merkittäviä EU:n avustuksia ja lainoja niiden investointien ja uudistusten tukemiseksi, joita niiden taloudet tarvitsevat pandemian jälkeen, ja vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttamiseksi. Kaiken kaikkiaan talous- ja rahaliiton häiriönsietokyky osoittautui paremmaksi kuin edellisellä vuosikymmenellä.

Pankkiunionin toteuttaminen

Euroryhmä jatkoi vuosina 2021 ja 2022 keskusteluja pankkiunionin viimeistelystä. Ministerit käsittelivät muun muassa kriisinhallintaa, talletussuojaa, rajatylittävää yhdentymistä ja finanssivakausvaatimuksia.

Euroryhmä antoi kesäkuussa 2022 lausunnon pankkiunionin tulevaisuudesta. Ministerit sopivat, että työssä olisi aluksi keskityttävä vahvistamaan yhteistä kriisinhallinta- ja talletussuojakehystä.

Tämän mukaisesti komissio toimitti huhtikuussa 2023 lainsäädäntöehdotuksen EU:n kriisinhallinta- ja talletussuojakehyksen vahvistamiseksi erityisesti keskisuurten ja pienempien pankkien osalta.

Talouden ohjausjärjestelmän kattava uudistus

Toipuminen koronapandemiasta ja Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan seuraukset ovat synnyttäneet uusia haasteita EU:n taloudelle samalla, kun velka- ja korkotasot ovat nousseet ja on syntynyt uusia investointi- ja uudistuskohteita. Sen vuoksi EU on jatkanut talouden ohjausjärjestelmän päivittämistä mukauttaakseen sitä tulevaisuuden vaatimuksiin.

Uudistuksen päätavoitteena on varmistaa vakaa ja kestävä julkinen talous ja edistää samalla kestävää ja osallistavaa kasvua kaikissa jäsenmaissa uudistusten ja investointien avulla.

Neuvosto hyväksyi 29. huhtikuuta 2024 lainsäädäntöpaketin, jolla uudistetaan EU:n talouden ja finanssipolitiikan ohjausjärjestelmää. Uudet säännöt tulivat voimaan 30. huhtikuuta 2024.

Tulevaisuudennäkymät

EU:n toimielimet ja jäsenmaat jatkavat työskentelyä talous- ja rahaliiton mukauttamiseksi muuttuvaan maailmaan ja muuttuviin tarpeisiin.

Parhaillaan valmistellaan myös digitaalisen euron mahdollista käyttöönottoa.

Katso myös

Teemat

Päivitetty viimeksi: 1. tammikuuta 2026