Liittyminen euroalueeseen

Euroalueeseen liittyminen tarkoittaa liittymistä maailman toiseksi suurimpaan varantovaluuttaan ja valuuttaan, jolla käydään toiseksi eniten kauppaa.

Euron käyttöönottamiseksi maiden on täytettävä vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksessa vahvistetut kriteerit, joita kutsutaan myös Maastrichtin kriteereiksi.

Nämä taloudelliset ja oikeudelliset vaatimukset asetettiin sen varmistamiseksi, että jäsenmaat ovat valmiita ottamaan euron käyttöön ja toimimaan moitteettomasti euroalueella.

Viimeisimpänä euroalueeseen liittyi Bulgaria, joka ottaa yhteisen valuutan käyttöön 1. tammikuuta 2026.

Euron kansainvälinen asema

Jättäytyminen euroalueen ulkopuolelle

Kaikki EU:n jäsenmaat ovat periaatteessa velvollisia ottamaan euron käyttöön, kun ne täyttävät lähentymiskriteerit. Ainoa poikkeus on Tanska, jolla on EU:n perussopimuksissa vahvistettu oikeus olla ottamatta euroa käyttöön.

Tanska voi kuitenkin hakea euroalueen jäsenyyttä, jos se joskus niin päättää.

_{Liittymisehdot}

Jotta EU-maat voivat liittyä euroalueeseen, niiden on täytettävä tietyt edellytykset:

taloudelliset lähentymiskriteerit
lainsäädännön lähentyminen

Taloudelliset lähentymiskriteerit

Hintavakaus

Kestävä korkokanta

Julkisen talouden kestävyys

Vakaa vaihtokurssi

Hintavakaus

Maan hintavakauden on osoitetusti oltava kestävällä pohjalla, ja keskimääräinen inflaatio (vuoden aikana) saa olla enintään 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kolmessa parhaiten suoriutuneessa jäsenmaassa.

Terve ja kestävä julkinen talous

ennakoitu tai toteutunut julkistalouden alijäämä ei saisi olla yli 3% suhteessa BKT:hen
julkisen talouden velkasuhde ei saisi olla yli 60% suhteessa BKT:hen

Pitkät korot lähentymisen kestävyyden arvioimisessa

Maan pitkän aikavälin korkokantojen nimellistaso saisi olla enintään 2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kolmessa parhaiten suoriutuneessa jäsenmaassa.

Valuuttakurssien vakaus osoittaa, että talous kestää valuuttakurssivaihteluja

Maan on osallistuttava valuuttakurssimekanismiin (ERM II) vähintään kahden vuoden ajan

poikkeamatta merkittävästi ERM II:n keskuskurssista
devalvoimatta valuuttansa kahdenvälistä keskuskurssia euroon nähden

Valuuttakurssimekanismin (ERM II) tarkoituksena on osoittaa, että maan talous voi toimia moitteettomasti ilman liiallisia valuuttakurssivaihteluita.

Kun euroalueen ulkopuolinen maa liittyy ERM II -mekanismiin, sen kansallinen valuutta sidotaan euroon keskusvaihtokurssilla, josta sovitaan euroalueen jäsenmaiden, ERM II -mekanismiin osallistuvien euroalueen ulkopuolisten maiden ja Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa. Komissio on myös osallisena. Tämän jälkeen valuutta saa vaihdella 15%:n vakiorajan puitteissa yli tai alle tämän sovitun keskusvaihtokurssin.

Koska ERM II -mekanismi on ennakkoedellytys euron käyttöönotolle, kaikkien euroalueen ulkopuolisten jäsenmaiden, Tanskaa lukuun ottamatta, odotetaan liittyvän mekanismiin jossakin vaiheessa.

Vuodesta 2018 lähtien mailta, jotka ovat halukkaita liittymään ERM II -mekanismiin, edellytetään myös läheistä yhteistyötä EKP:n yhteisen valvontamekanismin kanssa sekä erityisten toimintapoliittisten sitoumusten toteuttamista.

Lainsäädännön lähentyminen

Euroalueen jäsenehdokkaiden on myös varmistettava, että kansallinen lainsäädäntö on sopusoinnussa perussopimuksen ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännön kanssa.

Perussopimuksessa ja perussäännössä määrätään keskuspankkien riippumattomuudesta.

Arviointi maan valmiudesta liittyä euroalueeseen: lähentymisraportit

Euroopan keskuspankki (EKP) ja Euroopan komissio tarkastelevat vähintään kahden vuoden välein, täyttävätkö euroalueen ulkopuoliset jäsenmaat (jäsenmaat, joita koskee poikkeus) lähentymiskriteerit ja ovatko ne siis valmiita ottamaan euron käyttöön. Kumpikin toimielin esittää havainnoistaan lähentymisraportin.

Raportit toimitetaan EU:n neuvostolle tarkastelua ja mahdollisten myöhempien päätösten laatimista varten.

EKP ja komissio voivat myös laatia raportin milloin tahansa sellaisen euroalueeseen kuulumattoman maan pyynnöstä, joka haluaa liittyä euroalueeseen.

Päätös euron käyttöönotosta

EU:n neuvosto päättää, onko tietty maa valmis ottamaan euron käyttöön.

Neuvosto tekee tällaisen päätöksen sen jälkeen, kun

se on saanut komissiolta ehdotuksen
se on saanut euroalueen jäsenmailta suosituksen
se on kuullut Euroopan parlamenttia
Eurooppa-neuvostossa on keskusteltu asiasta

Lopullisen päätöksen tekevät kaikki EU:n jäsenmaat. EU-lainsäädännössä tätä kutsutaan poikkeuksen kumoamiseksi.

Vaihtokurssin vahvistaminen

Lisäksi EU:n neuvosto vahvistaa peruuttamattomasti kurssin, jolla euro korvaa kyseisen jäsenmaan valuutan.

Neuvosto tekee tämän päätöksen komission ehdotuksesta ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan.

Päätöksen tekevät euroalueen jäsenmaat ja euron käyttöön ottava maa, jotka päättävät asiasta yksimielisesti neuvostossa.

Euroalueen jäsenmaiden rooli

Euroalueen maat antavat EU:n neuvostolle suosituksen siitä, onko tietty maa valmis ottamaan euron käyttöön.

Euroalueen jäsenmaiden on annettava suositus kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on saanut euron käyttöönottoa jäsenmaassa koskevan komission ehdotuksen.

Suositus on annettava euroalueen jäsenmaiden määräenemmistöllä.

Liittymiseen liittyvät velvollisuudet

Euron käyttöönotto edellyttää

kansallisen valuutan ja euron välisen vaihtokurssin pysyvää vahvistamista
rahapolitiikan vastuun siirtämistä Euroopan keskuspankille
sitä, että jäsenmaiden odotetaan osallistuvan koordinoituun kriisinhallintaan, mukaan lukien rahoitustuen antaminen tarvittaessa muille euroalueen maille vakauden varmistamiseksi
sitä, että hallitukset tiedottavat kansalaisilleen ja valistavat heitä euroalueeseen liittymiseen liittyvistä muutoksista, mukaan lukien vaikutukset jokapäiväiseen elämään ja siihen liittyvät hyödyt ja haasteet
kansallisten budjettipolitiikkojen koordinointia tiiviimmin Euroalueen jäsenmaat toimittavat vuosittain lokakuussa seuraavan vuoden alustavat budjettisuunnitelmansa komission arvioitavaksi. Euroalueen jäsenmaille voidaan määrätä seuraamuksia, jos ne eivät täytä terveeseen ja kestävään julkiseen talouteen liittyviä kriteerejä.

Liittyminen euroalueeseen