EU:n pankkisektorin rakenneuudistus: luottolaitosten häiriönsietokyky paremmaksi

Neuvosto käsittelee parhaillaan asetusehdotusta rakennetoimenpiteistä, joilla parannetaan EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä. Asetuksella pyritään estämään EU:n rahoitusjärjestelmää uhkaavat systeemiriskit, joita voisivat aiheuttaa suurten, hyvin monimutkaisten ja toisiinsa kytköksissä olevien luottolaitosten häiriötilanteet.

Uusilla säännöillä vähennettäisiin kyseisiä riskejä siten, että otettaisiin käyttöön vaatimus, jonka mukaan pankin suuririskiset toiminnot, pääasiassa omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti, olisi pidettävä erillään sen ydinliiketoiminnasta, kuten talletusten vastaanotosta tai vähittäiskaupan maksupalveluista. "Ydinpankkitoiminnot" ovat olennaisen tärkeitä reaalitaloudelle, minkä vuoksi ne ansaitsevat erityistä suojelua.

Odotetut hyödyt

entistä vakaammat rahoitusmarkkinat
veronmaksajien rahat ovat aikaisempaa paremmassa turvassa, koska pienempien pankkien kriisit voidaan ratkaista julkisiin varoihin turvautumatta
moraalikato vähenee, koska suuret pankkikonsernit eivät enää voisi laskea valtion implisiittisten tukien varaan
luottolaitoksia koskevat säännöt yhdenmukaistuvat entisestään EU:n jäsenvaltioissa, mikä varmistaisi tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja vähentäisi mahdollisuuksia kiertää sääntelyä (tai käyttää hyväksi sen katvealueita)
kilpailun vääristyminen vähenee pankkien keskuudessa

Käsittely neuvostossa

Kesäkuu 2015: neuvosto hyväksyi säädösehdotusta koskevan ensimmäisen käsittelyn kantansa ("yleisnäkemyksen"). Tämä asiakirja toimii neuvoston puheenjohtajavaltion neuvotteluvaltuutuksena neuvoteltaessa säädöksen lopullisesta versiosta Euroopan parlamentin kanssa.

Vuoden 2014 jälkipuolisko: ehdotusta käsiteltiin neuvoston finanssipalvelutyöryhmässä.

Tammikuu 2014: neuvosto vastaanotti Euroopan komission ehdotuksen asetukseksi EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä.

Neuvoston kanta: pääkohdat

Omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin erillisyyden velvoite

Omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti on suuririskistä toimintaa, kun pankki käy kauppaa erilaisilla rahoitusvälineillä omia eikä tallettajien varoja käyttäen saadakseen voittoa itselleen. Jos tällainen toiminta muodostaa suuren osan pankin toiminnasta, tappioista koituisi vahinkoa pankin ydinliiketoiminnalle, esimerkiksi talletusten vastaanotolle. Tämä on erityisen merkittävää, jos on kyse pankeista, jotka ovat liian suuria, jotta niiden voitaisiin antaa kaatua, ja jotka voivat harjoittaa tällaista suuririskistä toimintaa sen oletuksen perusteella, että niiden koko ja merkitys varmistaisivat niille valtion tuen kriisitilanteissa.

Komission ehdotuksessa aiottiin kieltää omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti. Neuvosto katsoi, että olisi parempi säännellä omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä tiukemmin kuin kieltää se, koska kielto voisi haitata liikaa pankin tulolähteiden monipuolistamista ja sitä voitaisiin lisäksi kiertää siten, että vähemmän säännellyt tai sääntelemättömät yhteisöt hoitaisivat tiettyjä toimintoja. Sen vuoksi neuvosto ehdottaa, että omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti olisi pidettävä erillään luottolaitoksen ydintoiminnoista.

Päätöksen erilläänpidosta tekisivät jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset (esim. pankkivalvontaviranomaiset) vahvistettujen kriteerien mukaisesti suoritetun perusteellisen riskianalyysin perusteella. Pankeilla, joihin tällaisia päätöksiä sovellettaisiin, olisi riittävästi aikaa järjestellä uudelleen toimintojaan.

Jos pankki pystyisi kuitenkin osoittamaan valvojalleen, että sen ottamia riskejä on pienennetty muilla keinoin, erilläänpitovaatimus ei koskisi sitä.

Muiden suuririskisten kaupankäyntitoimintojen erilläänpito

Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekisivät riskiarvioinnin myös suurten pankkien muista kaupankäyntitoiminnoista kuin omaan lukuun tapahtuvasta kaupankäynnistä, kuten markkinatakaustoiminnasta, riskialttiista johdannaisista ja monimutkaisesta arvopaperistamisesta. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että riskit ovat liian suuria, se voisi

vaatia, että kyseiset kaupankäyntitoiminnot pidetään erillään perusluottolaitoksesta
vaatia, että perusluottolaitoksen omia varoja on lisättävä, tai
määrätä muita vakauden turvaavia toimenpiteitä

Erillisten kaupankäyntiyhteisöjen ei sallittaisi ottaa vastaan vähittäistalletuksia, jotka kuuluvat talletussuojajärjestelmien piiriin, eikä tarjota niihin liittyviä vähittäiskaupan maksupalveluja.

Voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukauttaminen

Viimeaikaisen finanssikriisin seurauksena jäsenvaltiot ovat toteuttaneet omassa kansallisessa lainsäädännössään monia toimenpiteitä, joilla on puututtu niiden pankkijärjestelmissä esiin tulleisiin heikkouksiin.

Jotta voitaisiin mukauttaa nämä voimassa olevat kansalliset säännöt ja välttää tarpeeton päällekkäisyys, neuvosto ehdottaa, että jäsenvaltiot puuttuisivat pankkien kaupankäyntitoiminnoissa ilmenevään liialliseen riskinottoon jommallakummalla seuraavista tavoista:

1) joko kansallisella lainsäädännöllä, jonka mukaan suurien pankkien olisi pidettävä ydintoimintonsa erillään, tai

2) toimivaltaisen viranomaisten asetuksen mukaisesti määräämillä toimenpiteillä

Asetuksen soveltamisala

Komission ehdotuksen arvioituaan neuvosto ehdotti, että asetusta sovellettaisiin

maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittäviin laitoksiin
luottolaitoksiin, joiden kokonaisvarat ovat olleet ainakin 30 mrd. € kolmen peräkkäisen vuoden ajan ja kaupankäyntitoiminnot vähintään 70 mrd. € tai 10% niiden kokonaisvaroista

Maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittävät laitokset määritellään vakavaraisuusdirektiivin (direktiivi 2013/36/EU) 131 artiklassa ja yksilöidään Euroopan pankkiviranomaisen määrittelemää erityistä menetelmää noudattaen. Kriteereihin kuuluvat muun muassa pankin koko, rajatylittävät toiminnot ja keskinäiset kytkökset.

Jäsenvaltiot voisivat halutessaan päättää, että edellä mainittuja sääntöjä sovelletaan pienempiin luottolaitoksiin.

EBA technical standards on the methodology for the identification of global systemically important institutions

Sääntöjen maantieteelliseen soveltamisalaan kuuluisivat

kaikki EU:hun sijoittautuneet pankit ja niiden sivuliikkeet niiden sijaintipaikasta riippumatta
luottolaitosryhmät, jos ainakin jokin niiden yhteisöistä on sijoittautunut EU:hun
unioniin sijoittautuneet sivuliikkeet ja tytäryritykset, joiden emoyritykset ovat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle

Laajan maantieteellisen soveltamisalan olisi tarkoitus taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja estää pankkeja kiertämästä sääntöjä esimerkiksi siirtämällä vaikutusalaan mahdollisesti kuuluvia toimintoja EU:n ulkopuolelle.

Valvontaviranomaiset voisivat vapauttaa erilläänpitovaatimuksista sellaisten pankkikonsernien ulkomaiset tytäryhtiöt, joilla on maantieteelliset hajautetut rakenteet, jotka toimivat niiden itsenäisten yhteisöjen verkkona, joiden kriisinratkaisu voidaan helposti hoitaa häiriötilanteissa.

Poikkeukset

Neuvosto ehdottaa, että asetusta ei sovellettaisi luottolaitoksiin, joiden

talletusten vakuusjärjestelmiä koskevan EU:n direktiivin tarjoaman suojan piiriin kuuluvien talletusten kokonaismäärä on alle 3% niiden varojen kokonaismäärästä
suojakelpoisten vähittäistalletusten kokonaismäärä on alle 35 mrd. €

Komissio ehdotti, että säädöstä ei sovellettaisi valtion lainainstrumentteihin Neuvosto ehdottaa lauseketta, joka antaisi komissiolle mahdollisuuden tarkastella uudelleen tätä poikkeusta ottaen huomioon Euroopassa ja kansainvälisesti tapahtuneen kehityksen.

Muut säännöt

Asetusehdotuksessa säädetään lisäksi koordinointisäännöistä, joita sovelletaan eri jäsenvaltioiden pankkivalvontaviranomaisten päätöksiin suuririskisten pankkitoimintojen erilläänpidosta, varsinkin kun kyseessä ovat rajatylittävät pankkikonsernit.

Mihin pankkisektorin rakenneuudistusasetusta tarvitaan?

Riskien vähentäminen

EU on hiljattain toteuttanut monia uudistuksia, joilla parannetaan sen pankkijärjestelmien häiriönsietokykyä ja suojellaan veronmaksajien rahoja pankkien kriisitilanteissa.

EU:n pankkisektorilla esiintyy edelleen eräitä merkittäviä riskejä, jotka pääasiassa johtuvat EU:n eräiden luottolaitosten suuresta koosta ja monimutkaisuudesta ja liiallisesta riskinotosta, etenkin hyvin monimutkaisilla rahoitusinstrumenteilla tapahtuvassa kaupankäynnissä. Nämä laitokset ovat edelleen liian suuria, jotta niiden voitaisiin antaa kaatua, ja liian monimutkaisia, jotta niiden kriisinratkaisu voitaisiin hoitaa häiriötilanteissa.

Veronmaksajien rahojen suojelu

Koska kyseiset laitokset ovat niin tärkeitä rahoitusjärjestelmän kannalta, ne yleensä tukeutuvat niille luonnostaan kuuluviin valtioiden takauksiin. Valtiot taas joutuisivat suurten pankkien häiriötilanteissa käyttämään laitosten tukemiseen julkisia varoja. Euroopan komission mukaan pankkien pääomittamiseen, takauksiin, omaisuuseriin kohdistuviin tukitoimiin ja vastaaviin ratkaisuihin tarkoitettu veronmaksajien tuki oli vuonna 2014 noin 1,6 biljoonaa euroa eli 13% EU:n bruttokansantuotteesta (BKT).

Eräiden EU:n suurimpien pankkien varallisuus on lähes yhtä suuri kuin niiden kotimaiden BKT, ja kunkin 10 suurimman pankkikonsernin kokonaisvarallisuus on 1 000 mrd. € – 2 000 mrd. €.

Johdannaisten nimellisarvo, joka vuonna 1998 oli 3,5 kertaa maailman BKT, oli 12 kertaa maailman BKT vuonna 2014.

Euroopan komission mukaan Euroopan unionin pankkisektorin arvo oli vuonna 2014 noin 42,9 biljoonaa euroa ja melkein 350% EU:n BKT:stä.

Taustatietoa

Liikasen raportti

Euroopan komissio perusti vuonna 2011 korkean tason asiantuntijaryhmän arvioimaan EU:n pankkisektorin tilannetta ja määrittämään rakenneuudistuksia kaipaavat alat. Euroopan komission perustaman ryhmän puheenjohtajana toimi Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Asiantuntijaryhmä kävi laajoja keskusteluja pankkisektorin ja yleisön kanssa. Ryhmän raportissa suositettiin, että riskien pienentämiseksi erilliset oikeushenkilöt pankkikonsernin sisällä hoitaisivat omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä ja muita suurten pankkien harjoittamia suuririskisiä toimintoja. Tarkasteltuaan raporttia ja siinä esitettyjä ehdotuksia komissio antoi nyt käsiteltävän ehdotuksen asetukseksi pankkisektorin rakenneuudistuksesta.

Seuraavat vaiheet

Asetusehdotuksesta käytävien neuvoston ja Euroopan parlamentin välisten neuvottelujen odotetaan alkavan heti, kun EP on määritellyt kantansa.