Ilmastonmuutoksen torjunta EU:ssa

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toteutettavat toimet kuuluvat näin ollen EU:n prioriteetteihin. EU-johtajat ovat erityisesti sitoutuneet muuttamaan Euroopan erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi taloudeksi. EU on myös asettanut itselleen tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95%:lla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

EU:n ensimmäinen ilmasto- ja energiapaketti hyväksyttiin vuonna 2008, ja siinä asetettiin tavoitteet vuodelle 2020. EU etenee hyvin tavoitteiden saavuttamisessa, mutta paremman varmuuden tarjoamiseksi sijoittajille tarvitaan vuoteen 2030 ulottuvia yhtenäisiä puitteita. EU onkin hyväksynyt vuoden 2030 ilmasto- ja energiapuitteet, joissa esitetään joukko keskeisiä tavoitteita ja toimintapolitiikkoja kaudelle 2020–2030.

EU ja sen 28 jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet sekä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) että Kioton pöytäkirjan ja uuden Pariisin ilmastosopimuksen. 

Neuvoston rooli

Neuvostolla on tärkeä rooli useissa parhaillaan käsiteltävinä olevissa ilmastonmuutoskysymyksissä.

1. Ilmasto- ja energiapuitteet 2030

Vuoden 2030 ilmasto- ja energiapuitteissa esitetään EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkojen puitteet kaudelle 2020–2030. Puitteisiin kuuluu toimenpiteitä ja tavoitteita, joiden avulla EU:n talous- ja energiajärjestelmästä tehdään kilpailukykyisempi, turvallisempi ja kestävämpi. Puitteilla pyritään myös edistämään investointeja vihreisiin teknologioihin, jotka auttavat luomaan työpaikkoja ja lisäämään Euroopan kilpailukykyä. 

2. EU:n päästökauppajärjestelmä ja sen uudistus

EU:n päästökauppajärjestelmä perustettiin edistämään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaalla ja taloudellisella tavalla. Siinä rajoitetaan niiden kasvihuonekaasujen määrää, joita tietyt teollisuudenalat voivat päästää ilmaan. Päästöoikeudet rajoitetaan EU:n vahvistamalle enimmäistasolle, ja yritykset joko saavat tai ostavat yksittäisiä oikeuksia. 

Talouskriisi on vähentänyt näiden oikeuksien kysyntää, mikä on osaltaan vaikuttanut suuren ylijäämän muodostumiseen markkinoilla. Ongelman ratkaisemiseksi neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät äskettäin päätöksen markkinavakausvarannon luomisesta EU:n päästökauppajärjestelmälle. Markkinavakausvarannolla pyritään siihen, että järjestelmä kestäisi paremmin päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välisiä epäsuhtia. Se luodaan vuonna 2018 ja otetaan käyttöön 1. tammikuuta 2019.

Komissio on toimittanut myös EU:n päästökauppajärjestelmän laajaa uudelleentarkastelua koskevan ehdotuksen. Tavoitteena on, että järjestelmä on ensi vuosikymmenelläkin tuloksellisin ja kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä EU:ssa. Ehdotus on myös ensimmäinen konkreettinen lainsäädäntötoimi, jolla EU pyrkii vähentämään unionin kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40%:lla vuoteen 2030 mennessä.

3. Ilmastonmuutosta koskevat kansainväliset sopimukset

Ilmastonmuutoksen globaali luonne tarkoittaa sitä, että on tärkeää tehdä yhteistyötä ja toteuttaa toimia kansainvälisellä tasolla. Siksi EU on auttanut edistämään kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja. Se oli keskeinen toimija sekä YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (UNFCCC) että Kioton pöytäkirjan ja viimeksi Pariisin ilmastosopimuksen laatimisessa.