EU:n kauppapolitiikka
EU säätää kauppaa koskevia lakeja sekä neuvottelee ja tekee kansainvälisiä kauppasopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa kauppapolitiikkansa kautta.
Mistä EU:n kauppapolitiikassa on kyse?
Kauppapolitiikka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Tämä tarkoittaa, että on EU:n eikä jäsenmaiden tehtävä antaa kauppaa koskevaa lainsäädäntöä ja tehdä kansainvälisiä kauppasopimuksia.
EU:lla on vahvempi asema maailmankaupassa, kun se esiintyy maailmalla yhdellä äänellä sen sijaan, että ajaisi monia erillisiä kauppastrategioita.
EU hoitaa kauppasuhteita kolmansiin maihin kauppasopimuksilla. Niillä on tarkoitus luoda parempia mahdollisuuksia kaupankäyntiin ja poistaa kaupan esteitä.
Tavaroiden ja palvelujen kaupalla on keskeinen rooli kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisessa. EU:n ulkopuolelle suuntautuva vienti työllistää yli 30 miljoonaa ihmistä EU:ssa. Tulevaisuudessa 90% globaalista kasvusta tapahtuu EU:n ulkopuolella. Kauppa luo kasvua ja on siis EU:lle keskeinen prioriteetti.
Neuvosto on sitoutunut vahvaan, sääntöihin perustuvaan monenväliseen kauppajärjestelmään. Vastuullinen EU:n kauppapolitiikka on erittäin avointa ja kansalaisille tiedotetaan tehokkaasti avointen markkinoiden kaupankäynnin hyödyistä ja haasteista.
Oikeudenmukainen ja tasapuolinen kauppa
Euroopan unioni pyrkii varmistamaan oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kaupan kolmansien maiden kanssa.
Tämän vuoksi EU on viime vuosina uudistanut perusteellisesti keskeisiä kauppaan liittyviä sääntöjä. Uudistuksen tärkeimmät osa-alueet ovat seuraavat:
- pakottamiselta suojelu
- ulkomaiset suorat sijoitukset
- kahdenväliset suojatoimenpiteet
- polkumyynti
- kaupan suojatoimet
EU:n lainsäädäntöaloitteilla pyritään suojaamaan eurooppalaisia tuottajia ja yrityksiä vahingoilta, joita ulkomaisten yhteisöjen tietyt kaupalliset käytännöt voivat aiheuttaa.
Pakottamistoimien vastaiset toimenpiteet
Neuvosto hyväksyi 23. lokakuuta 2023 uuden pakottamistoimien vastaisen välineen. Välineen tarkoituksena on suojella EU:ta ja sen jäsenmaita kolmansien maiden pakottamistoimilta, jotka vaikuttavat talouteen tai investointeihin.
Kolmansiin maihin voitaisiin taloudellisen pakottamisen seurauksena soveltaa muun muassa kauppaa koskevia vastatoimia, esimerkiksi
- korotettuja tulleja
- tuonti- tai vientilisenssejä
- palvelujen, ulkomaisten suorien sijoitusten saatavuuden tai julkisten hankintojen rajoituksia
Pakottamistoimien vastaisen välineen tarkoituksena on lieventää pakottamistoimia ja saada ne loppumaan vuoropuhelun avulla. Vasta viimeisenä keinona sovelletaan EU:n mahdollisia vastatoimia.
Ulkomaisten suorien sijoitusten seuranta
Neuvosto hyväksyi 5. maaliskuuta 2019 asetuksen EU:hun tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta. Se tuli voimaan lokakuussa 2020.
Koska EU on pitkälti yhdentynyt, ulkomainen suora sijoitus yhdessä jäsenmaassa voi aiheuttaa riskejä turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle toisessa jäsenmaassa tai koko EU:ssa.
Suoria ulkomaisia sijoituksia koskevien uusien sääntöjen ansiosta EU voi tunnistaa uusia haasteita ja reagoida niihin asiaankuuluvalla tavalla. Tätä varten uusilla puitteilla
- luodaan yhteistyöjärjestelmä, jossa jäsenmaat ja Euroopan komissio voivat vaihtaa tietoja ja tuoda esiin tiettyihin sijoituksiin liittyviä huolia
- annetaan Euroopan komissiolle mahdollisuus antaa lausuntoja, jos sijoitus uhkaa useamman kuin yhden jäsenmaan turvallisuutta tai yleistä järjestystä
- kannustetaan kansainväliseen yhteistyöhön sijoitusten seurannassa, mukaan lukien kokemusten, parhaiden käytäntöjen ja tietojen jakaminen yhteistä etua koskevista kysymyksistä
- asetetaan tiettyjä vaatimuksia jäsenmaille, jotka haluavat säilyttää tai ottaa käyttöön seurantamekanismin kansallisella tasolla
Komissio ehdotti tammikuussa 2024 ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevan asetuksen uudelleentarkastelua, jotta voidaan korjata olemassa olevia puutteita ja parantaa välineen tehokkuutta.
Tämä tarkistusehdotus perustuu komission ja EU:n jäsenmaiden kokemuksiin, kun ne kolmen viime vuoden aikana arvioivat yli 1 200 ulkomaista suoraa sijoitusta voimassa olevan ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevan asetuksen mukaisesti.
Horisontaaliset kahdenväliset suojatoimenpiteet
Neuvosto hyväksyi 28. tammikuuta 2019 asetuksen, jonka ansiosta kauppasopimuksiin voidaan soveltaa suojatoimenpiteitä.
Asetus kattaa EU:n ja Japanin, EU:n ja Singaporen sekä EU:n ja Vietnamin vapaakauppasopimukset. Vastaisuudessa se voi kattaa myös muita kauppasopimuksia.
Kauppasopimukseen liitetään kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä, jotta tullietuudet voidaan väliaikaisesti peruuttaa.
Ennen tätä aloitetta kyseistä mekanismia ehdotettiin erikseen kussakin kauppasopimuksessa.
Aloitteen myötä näillä toimenpiteillä on johdonmukainen ”horisontaalinen kehys”, joka on sisällytetty uusiin kauppasopimuksiin.
Polkumyynti
Neuvosto hyväksyi 4. joulukuuta 2017 uudet EU-säännöt, joilla EU:ta suojataan epäterveiltä kaupan käytännöiltä. Ne tulivat voimaan 20. joulukuuta 2017.
Päivitettyjä polkumyynnin vastaisia EU-sääntöjä sovelletaan tapauksissa, joissa tuontituotteiden hintoja alennetaan keinotekoisesti valtion toimenpiteillä.
Uuden oikeudellisen kehyksen mukaan polkumyynnin laskennassa ei enää tehdä eroa markkinatalousmaiden ja muiden kuin markkinatalousmaiden välillä.
Lisäksi Euroopan komission on todistettava, että tuotteen myyntihinnan ja tuotantokustannusten välillä on "merkittävä markkinoiden vääristymä".
Kaupan suojatoimet
EU:n kaupan suojatoimia uudistava asetus tuli voimaan 8. kesäkuuta 2018.
Asetuksen tavoitteena on suojella EU:n tuottajia epäreilun kilpailun aiheuttamilta vahingoilta sekä varmistaa vapaa ja oikeudenmukainen kauppa. Se tekee kaupan suojatoimista entistä ennakoitavampia, läpinäkyvämpiä ja saavutettavampia varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten kannalta.
EU:n tavoitteena on tehostaa polkumyynnin ja tukien vastaisia toimia, jotta niillä voidaan suojella paremmin EU:n tuottajia ulkomaisten yritysten epäterveiltä kauppatavoilta ja vastatoimien riskiltä.
Samalla maahantuojien olisi pystyttävä paremmin ennakoimaan tullien vaihteluja, mikä helpottaa liiketoiminnan suunnittelua. Koko järjestelmän olisi oltava avoimempi ja käyttäjäystävällisempi.