Skip to content

Jätekauppa

Jäte voi olla resurssi. Uusilla jätteiden siirtoja koskevilla EU-säännöillä pyritään vauhdittamaan kiertotaloutta ja varmistamaan, että jätteiden vienti ei aiheuta saastumista.

Mitä jätekaupalla tarkoitetaan?

Yhdessä maassa tuotettua jätettä ei aina hävitetä tai kierrätetä samassa maassa. Jätteillä voidaan käydä kauppaa maiden välillä. Tämä tapahtuu eri tarkoituksia varten, joihin kuuluvat

  • jätteenkäsittely (mukaan lukien jätteeseen sisältyvien raaka-aineiden talteenotto)
  • loppukäsittely

EU:n kaikesta taloudellisesta toiminnasta ja kotitalouksista syntyy vuosittain yli 2 000 miljoonaa tonnia jätettä. Tämä on 4,8 tonnia jätettä henkeä kohti, mikä vastaa suunnilleen afrikannorsun painoa.

Vaikka suurin osa EU:ssa syntyvästä jätteestä käsitellään kotimaassa, merkittäviä määriä viedään muihin maihin. Noin 32,7 miljoonaa tonnia menee vientiin, mikä on 75% enemmän kuin vuonna 2004, ja EU:ssa käydään kauppaa 70 miljoonalla tonnilla.

Turkki on ylivoimaisesti suurin EU:n jäteviennin kohde (13,7 miljoonaa tonnia). Seuraavina ovat Intia ja Iso-Britannia (Euroopan komission tiedot, 2020).

Rauta- ja teräsjätteellä käydään eniten kauppaa EU:ssa

Tekstiversio

Horisontaalinen pylväskaavio, josta käy ilmi jätteiden vienti EU:sta ja tuonti EU:hun vuonna 2021 jätetyypeittäin. Yli puolet EU:n jäteviennistä on rautametalleja eli rautaa ja terästä (59% eli 19,48 miljoonaa tonnia vuonna 2021). EU myös tuo rautametallijätettä, 5,5 miljoonaa tonnia vuonna 2021.

Muun jätteen vienti ja tuonti vuonna 2021 (miljoonaa tonnia):

  • paperi ja kartonki: vienti 4,37; tuonti 2,41
  • muut kuin rautametallit: vienti 2,12; tuonti 1,44
  • tekstiilit: vienti 1,52; tuonti 0,41
  • mineraalit: vienti 1,47; tuonti 1,42
  • muovit: vienti 1,14; tuonti 0,74
  • kumi: vienti 0,94; tuonti 0,11
  • puu: vienti 0,72; tuonti 2,38
  • luokittelematon: vienti 0,46; tuonti 3,58
  • orgaaninen: vienti 0,40; tuonti 1,06
  • lasi: vienti 0,37; tuonti 0,71

Lähde: Eurostat.

Miksi jätekaupan sääntely on tarpeen?

Jos jätekauppaa ei säännellä ja valvota, se voi olla haitallista ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

Vaarallisia aineita sisältävä jäte voi aiheuttaa maaperän ja valtamerten saastumista, ja sillä voi olla tuhoisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi muovijäte ei yleensä ole biohajoavaa, ja se säilyy ympäristössä hyvin pitkään.

Ympäristöriskejä voidaan rajoittaa tai välttää rajoittamalla jätteiden vientiä ja ottamalla käyttöön seurantatoimia.

Saastumisen ehkäisemisen lisäksi jätekauppaa koskevien sääntöjen vahvistamisella voidaan varmistaa, että jätteen sisältämät raaka-aineet voidaan käyttää uudelleen tai kierrättää, mikä voi auttaa kehittämään kestävää kiertotaloutta.

Tällä hetkellä EU:ssa kierrätetään vain 46% kaikesta jätteestä (Euroopan ympäristökeskuksen tiedot, 2020). Maailmanlaajuisesti arvioidaan, että alle 20% jätteestä kierrätetään. Tämä osoittaa, että kierrätysasteen nostamiseen on suuret mahdollisuudet.

Mitä jätettä EU:ssa kierrätetään eniten?

Tekstiversio

Viivadiagrammi, josta käy ilmi EU:n kokonaiskierrätysaste sekä pakkausjätteen, yhdyskuntajätteen ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätysasteet.

Kokonaiskierrätysaste nousi EU:ssa 42,9 prosentista (2010) 46,1 prosenttiin (2020).

Pakkausjätteen kierrätysaste nousi 54,7 prosentista (2005) 67,6 prosenttiin vuonna (2016) ja laski hieman 64,3 prosenttiin (2020).

Yhdyskuntajätteen osuus on kasvanut jatkuvasti 32 prosentista (2004) 48,6 prosenttiin (2020).

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätysaste nousi 27,9 prosentista (2010) 39,5 prosenttiin (2016 ja 2017) ja laski hieman 38,9 prosenttiin (2018).

Lähde: Euroopan ympäristökeskus

Toinen näkökohta on laiton jätekauppa.

Nykyisin 15–30% jätteiden siirroista saattaa olla laittomia. Jos jätteiden siirtoja ei seurata, niitä ei myöskään valvota ja on todennäköisempää, että jätteet hävitetään tai että ne käsitellään epäasianmukaisesti, mikä lisää ympäristöriskejä. Laiton jätekauppa vie myös mahdollisuuden materiaalien uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen.

Miten EU sääntelee jätteiden siirtoja?

Jätteiden siirtoja koskevat EU:n säännöt, jotka hyväksyttiin ensimmäisen kerran vuonna 2006, koskevat

  • jätteiden vientiä ja tuontia EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä
  • jätteiden siirtoja EU:n jäsenmaiden välillä

Säännöt koskevat kaikkia jätelajeja.

Sekä vaarallisten että vaarattomien jätteiden siirrot ovat sallittuja ja säänneltyjä EU:ssa. Toisaalta EU:n ulkopuolelle tapahtuvien siirtojen osalta säännöissä kielletään vaarallisen jätteen vienti EU-maista EU:n ja OECD:n ulkopuolisiin maihin. Jätteiden siirtoja koskevat ilmoitus- ja hyväksyntämenettelyt vahvistetaan säännöissä.

Rajojen yli ulottuvat säännöt

EU:n jätteensiirtoasetus perustuu vuonna 1989 tehtyyn Baselin yleissopimukseen, joka on kattavin maailmanlaajuinen ympäristösopimus vaarallisista jätteistä ja muista jätteistä. EU on ollut tämän YK:n sopimuksen osapuoli vuodesta 1994.

Lisäksi jätteiden siirtoja koskevat EU:n säännöt perustuvat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), jonka jäseniä useimmat EU-maat ovat, vuonna 2001 tekemään päätökseen, jolla perustettiin jätteiden hyödyntämisen valvontajärjestelmä OECD-maissa.

Jätteiden siirtoja koskevien EU-sääntöjen päivittäminen

EU päivitti sääntöjään vuonna 2024, jotta EU:n sisällä ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävää jätekauppaa voitaisiin säännellä paremmin. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti tarkistetun EU:n jätteensiirtoasetuksen tavoitteena on

  • edistää kiertotaloutta EU:ssa
  • varmistaa, että jätteiden vienti ei vahingoita ympäristöä eikä ihmisten terveyttä
  • puuttua laittomiin siirtoihin

Päivitetyt säännöt sisältävät

  • tiukemmat säännöt jätteiden viennistä EU:n ulkopuolisiin maihin
  • parannetut säännöt EU:n sisäisistä siirroista
  • toimia laittomien siirtojen torjumiseksi

Vienti EU:n ulkopuolisiin maihin

Uusiin sääntöihin sisältyy tiukempia säännöksiä jätteiden viennistä EU:n ulkopuolisiin maihin.

Tavoitteena on varmistaa, että jätettä viedään EU:sta sen ulkopuolisiin maihin vain, jos on olemassa takeet siitä, että vastaanottajamaalla on käytössä ympäristöä säästävät jätehuoltokäytännöt ja että se pystyy käsittelemään jätteet kestävällä tavalla.

Päivitettyjen sääntöjen nojalla pidetään voimassa asetettu kielto viedä

  • jätteitä EU:n ulkopuolisiin maihin
  • hyödynnettäviksi tarkoitettuja vaarallisia jätteitä OECD:n ulkopuolisiin maihin

Lisäksi käyttöön otetaan tiukempia sääntöjä, jotka koskevat muovijätteiden vientiä EU:n ulkopuolisiin maihin. Näihin sisältyy kielto viedä vaaratonta muovijätettä OECD:n ulkopuolisiin maihin, kun taas vaarattoman muovijätteen vienti OECD-maihin sallitaan, mutta siihen sovelletaan tiukempaa ennakkosuostumusmenettelyä.

Päivitetyt säännöt sisältävät

  • luettelon maista, joilla on lupa tuoda jätettä EU:sta jätteenkäsittelyvalmiuksiensa perusteella
  • Euroopan komission suorittama OECD-maihin suuntautuvan jäteviennin seurannan ja valvonnan
  • EU:n vientiyritysten velvollisuuden tehdä riippumattomia tarkastuksia jätehuoltolaitoksissa
  • sitovat kriteerit käytetyille tuotteille, kuten autoille ja akuille

EU:n sisäiset siirrot

Jätteiden siirtämistä EU-maiden välillä koskevien uusien sääntöjen tavoitteena on vauhdittaa kiertotaloutta.

Säännöillä parannetaan menettelyjä, jotta voidaan edistää kestävämpää jätehuoltoa ja lisätä raaka-aineiden kierrätysastetta.

Toimia ovat muun muassa seuraavat:

  • kaikkien loppusijoitusta varten tehtävien siirtojen kieltäminen, paitsi jos ne on sallittu ennakkosuostumusmenettelyssä
  • väljemmät menettelyt hyödynnettäväksi tarkoitettujen vihreän jäteluettelon jätteiden siirtoihin
  • menettelyjen digitalisointi
  • hyödynnettävää jätettä koskevien menettelyjen nopeuttaminen
  • jäteluokituksen yhdenmukaistaminen EU:ssa

Laittomat siirrot

Jätteiden laittoman kaupan torjumiseksi päivitetyillä säännöillä pyritään

  • tukemaan jätteiden laitonta kauppaa koskevaa kansainvälistä tutkintaa
  • perustamaan EU:n täytäntöönpanoryhmä lisäämään koordinointia mm. kansainvälisten kumppaneiden kanssa
  • parantamaan seuraamuksia koskevia sääntöjä ja täytäntöönpanon valvontaa

Käsittely neuvostossa

EU:n jätteiden siirtoja koskeva asetus hyväksytään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Neuvosto ja Euroopan parlamentti toimivat lainsäätäjinä, ja niiden on hyväksyttävä päivitettyjen sääntöjen lopullinen teksti.

Euroopan komissio toimitti marraskuussa 2021 ehdotuksen sääntöjen tarkistamisesta, minkä jälkeen jäsenmaiden edustajat ovat käyneet teknisen tason keskusteluja neuvoston ympäristötyöryhmässä.

Toukokuussa 2023 EU:n jäsenmaat hyväksyivät neuvostossa neuvotteluvaltuudet Euroopan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja varten. Neuvosto ja Euroopan parlamentti pääsivät yhteisymmärrykseen marraskuussa 2023.

Neuvosto hyväksyi säännöt maaliskuussa 2024 päättäen näin lainsäädäntöprosessin.

Mistä EU:n jäte on peräisin?

Rakennusala tuottaa yli 35% EU:n jätteestä. Kaivostoiminta ja louhinta tuottavat toiseksi eniten jätettä.

Tekstiversio

Pylväskaavio, josta käy ilmi EU:n jätteiden syntyminen aloittain vuonna 2020. Suurin osa jätteestä oli peräisin rakentamisesta (37,5%), kaivostoiminnasta ja louhinnasta (23,4%), jäte- ja vesihuollosta (10,8%), valmistusteollisuudesta (10,7%) ja kotitalousjätteestä (9,4%). Loput 8,2% oli peräisin muusta taloudellisesta toiminnasta: palvelut (4,4%), energia (2,3%), maatalous, metsätalous ja kalatalous (1%) sekä jätteiden ja romun tukkukauppa (0,5%).

Lähde: Eurostat.

Päivitetty viimeksi: 11. tammikuuta 2024