Ilmanlaatu

Ilmansaasteet EU:ssa

Ilman saastuminen on merkittävä sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja Euroopassa. Erityisesti pienhiukkaset (PM_2,5) pääsevät syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon. Ne aiheuttavat myös eniten ennenaikaisia kuolemia Euroopassa.

Vuonna 2022 ilmansaasteet aiheuttivat noin 350 000 ennenaikaista kuolemaa Euroopassa. Näistä 239 000 johtui PM_2,5-hiukkasista. Määrä on yli 11 kertaa niin suuri kuin tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä (20 634 vuonna 2022).

Ilman epäpuhtauksien päästöt ovat vähentyneet EU:ssa vuodesta 1990 lähtien, mutta saastetasot ovat edelleenkin yli suositeltujen normien. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan 94% EU:n kaupungeissa asuvista ihmisistä altistui vuonna 2023 WHO:n viimeisimmät ilmanlaatua koskevat ohjearvot ylittäville PM_2,5-pitoisuuksille.

Miten EU torjuu ilmansaasteita?

EU on 1980-luvulta lähtien toteuttanut tiukkoja toimenpiteitä ilmansaasteiden vähentämiseksi.

Keskeisillä säädöksillä asetetaan

• ilmanlaatunormit ulkoilmalle
• kansalliset tavoitteet tärkeimpien ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentämiseksi

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät lokakuussa 2024 direktiivin, jossa asetetaan päivitetyt ilmanlaatunormit kaikkialle EU:ssa. Uusissa säännöissä asetetaan sitovat raja-arvot vuodelle 2030. Tällä välivaiheen toimella pyritään saavuttamaan saasteettomuustavoite ja edistämään myrkytöntä ympäristöä EU:ssa vuoteen 2050 mennessä.

Myös monilla muilla säädöksillä pyritään parantamaan ilmanlaatua EU:ssa. Näistä voidaan mainita eri taloudenalojen kasvihuonekaasupäästöjä koskevat säännöt, Euro 7 ‑päästönormit ja teollisuuspäästöjä koskevat säännöt.

Ilmanlaatua koskevat EU:n uudet säännöt

EU:n uudella ilmanlaatudirektiivillä ((EU) 2024/2881) yhdistettiin ja korvattiin aiemmat ilmanlaatudirektiivit (2004/107/EY ja 2008/50/EY).

Sillä tuetaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita vähentää ilman, veden ja maaperän saastuminen vuoteen 2050 mennessä tasolle, joka ei ole enää haitallinen.

EU:n jäsenmaiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 11. joulukuuta 2026.

Keskeisiä muutoksia:

• tiukemmat EU:n ilmanlaatunormit vuodelle 2030. Ne ovat lähempänä WHO:n vuoden 2021 ohjearvoja, joissa otetaan huomioon uusin tutkimustieto siitä, miten ilman saastuminen vaikuttaa terveyteen

• uusi oikeus hakea korvausta, jos henkilön terveys on heikentynyt sääntöjen rikkomisen vuoksi

• Ilmanlaatu: neuvostolta lopullinen hyväksyntä EU:n normien tiukentamiselle (lehdistötiedote 14.10.2024)

Tiukemmat ilmanlaatunormit

Uudessa direktiivissä asetetaan tiukemmat ilmanlaatunormit 13:lle ilman epäpuhtaudelle vuodeksi 2030, mukaan lukien PM_2,5- ja PM₁₀-hiukkaset, typpioksidi ja otsoni. Normit kattavat muun muassa päästöraja-arvot, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ja varoituskynnykset.

Pienhiukkasten (PM_2,5) vuosittaista raja-arvoa alennetaan yli puolella vuoteen 2030 mennessä:

• aiempi EU:n normi: 25 µg/m³
• uusi EU:n normi: 10 µg/m³
• WHO:n ohjearvo: 5 µg/m³

Tiukempien raja-arvojen odotetaan vähentävän PM_2,5-pienhiukkasiin liittyviä ennenaikaisia kuolemia 75%:lla 10 vuoden kuluessa.

Komission on tarkasteltava säännöllisesti tieteellistä näyttöä sen todentamiseksi, ovatko tarkistetut ilmanlaatunormit tehokkaita terveyden suojelemiseksi.

Jäsenmaat voivat tietyin edellytyksin pyytää ilmanlaadun raja-arvojen saavuttamiselle asetetun määräajan lykkäämistä.

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ja oikeus korvaukseen

Uusilla säännöillä vahvistetaan oikeutta puhtaaseen ilmaan ja oikeussuojaa. Ihmiset ja järjestöt, myös kansalaisjärjestöt, joiden etua asia riittävästi koskee, voivat riitauttaa direktiivin täytäntöönpanon.

Jäsenmaiden on ensimmäistä kertaa varmistettava, että ihmiset voivat vaatia ja saada korvausta, kun heidän terveytensä on heikentynyt kansallisten sääntöjen, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tahallisen tai tuottamuksellisen rikkomisen johdosta.

Parempi suunnittelu ja seuranta

Direktiivissä jäsenmaat velvoitetaan laatimaan ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia ja muita suunnitelmia, jos epäpuhtaustasot ylittävät raja- ja tavoitearvot. Niiden on toteutettava asianmukaisia toimia epäpuhtauksien vähentämiseksi ja ylitysten kestojen pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.

Lisäksi direktiivillä vahvistetaan ilmanlaadun seurannan ja mallintamisen vaatimuksia. Paremmat tiedot auttavat viranomaisia hallitsemaan ilmanlaatua, suunnittelemaan ennaltaehkäiseviä toimia ja valvomaan sääntöjen noudattamista tehokkaammin.

Rajatylittävä saastuminen ja väestölle tiedottaminen

Ilman saastuminen ei katso rajoja, joten jäsenmaiden on tehtävä yhteistyötä yksilöidäkseen ilman epäpuhtauksien lähteet ja toimenpiteet niihin puuttumiseksi. Lisäksi niiden on suunniteltava koordinoituja toimia.

Niiden on myös tehostettava väestölle suunnattua tiedottamista ilmanlaadusta.