Basel III: pankkien kansainvälinen sääntelykehys

Mikä on Basel III?

Baselin sopimuksilla tarkoitetaan kolmea peräkkäistä pankkisääntelysopimusta (Basel I, II ja III), jotka Baselin pankkivalvontakomitea on tehnyt.

Baselin komitea on laatinut standardeja sen varmistamiseksi, että pankeilla ja muilla luottolaitoksilla on riittävästi pääomaa ja likviditeettiä täyttääkseen velvoitteensa ja kattaakseen odottamattomat tappiot.

Viimeisimmällä kansainvälisellä Baselin sopimuksella, Basel III -sopimuksella, puututtiin vuosien 2007–2008 maailmanlaajuiseen finanssikriisiin ja siitä selviytymiseen.

Jotta pankeilla on aikaa mukautua uusiin standardeihin ja lainkäyttöalueilla on aikaa panna ne täytäntöön oikeudellisissa kehyksissään, Basel III -sopimus on otettu käyttöön vaiheittain useiden vuosien aikana, ja suuri osa sopimuksesta on nyt voimassa EU:ssa.

Neuvosto hyväksyi 30. toukokuuta 2024 uudet säännöt, joilla pyritään saattamaan kansainväliset Basel III -sopimukset osaksi EU:n lainsäädäntöä. Käytännössä uusilla säännöillä muutetaan vakavaraisuusasetusta ja vakavaraisuusdirektiiviä.

• Basel III -uudistukset: uusilla EU-säännöillä vahvistetaan pankkien kykyä sietää talouden häiriöitä (lehdistötiedote 30.5.2024)
• Baselin komitea (kansainvälinen järjestelypankki)

Basel III -sopimuksen viimeistely lyhyesti

Baselin kehyksessä edellytetään, että pankit täyttävät riskiperusteiset pääomasuhteet, ja keskitytään pankin riskipainotettuihin vastuueriin. Pankeilla on oltava tietty määrä lakisääteistä pääomaa riskipainotettuja vastuueriään vastaan:

Basel III -sopimuksen viimeiset osat, joita parhaillaan pannaan täytäntöön, ovat seuraavat:

• muutokset riskipainotettujen vastuuerien määrittämiseen sovellettavaan standardimenetelmään: pääomasääntöjen parametrit, jotka on selkeästi määritelty ja kalibroitu
• muutokset sisäisten luottoluokitusten menetelmään, jonka avulla pankit voivat itse arvioida riskipainotettujen vastuuerien laskennassa käytettävät parametrit (eli sisäisten luottoluokitusten menetelmän riskiparametrilattioiden käyttöönotto)
• mahdollisuus käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää on poistettu tiettyjen vastuutyyppien osalta
• pankkien sisäisten malliensa avulla laskema kokonaisriskipainolattia (toimenpide, jolla asetetaan riskipainotetuille vastuuerille alaraja eli lattia), joka asetetaan 72,5%:iin standardimenetelmästä
• uusi operatiivisten riskien kehys, joka koskee riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä menettelyistä, henkilöistä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista johtuvaa tappioiden riskiä

Mistä muusta on sovittu?

Basel III -sopimuksen viimeisen osan täytäntöönpanon lisäksi on sovittu muista asetukseen (EU) N:o 575/2013 (vakavaraisuusasetus) ja direktiiviin 2013/36/EU (vakavaraisuusdirektiivi) tehtävistä muutoksista, joilla

vahvistetaan pankkien kykyä sietää ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä (ESG-riskejä)

varmistetaan pankkien tehokkaampi ja yhdenmukaisempi valvonta ja riskienhallinta kaikkialla EU:ssa, erityisesti EU:ssa toimiluvan saaneiden kolmansien maiden pankkien sivuliikkeiden osalta

suojellaan pankkivalvontaviranomaisten riippumattomuutta

Miten EU varmistaa pankkialan vakauden ja käytännönläheisyyden?

EU pyrkii tasapainottamaan sääntelyä ja innovointia ja puuttumaan samalla uusiin häiriötekijöihin, kuten ilmastokriisiin ja kryptovaluuttoihin.

Sääntelyä ilman tukahduttamista

Maailmanlaajuiset standardit on pantava täytäntöön varmistaen samalla, että EU:n pankkijärjestelmän erityispiirteitä kunnioitetaan. Sääntelyn ja innovoinnin on elettävä rinnakkain, jotta vältetään tukahduttamasta pankkialaa.

Tämän saavuttamiseksi EU ottaa asteittain käyttöön useita poikkeuksia Basel III -järjestelmän kokonaisriskipainolattiaa koskevaan vaatimukseen. Poikkeukset koskevat muun muassa seuraavia:

• tiettyjen ”vähäriskisten” kiinteistölainojen kohtelu
• lainat luokittelemattomille yrityksille
• kohteiden rahoitus

EU on myös päättänyt varmistaa, että kokonaisriskipainolattiaa sovelletaan yksittäisen yhteisön tasolla. Pääomaa on oltava konsernin kaikilla tasoilla (sekä emo- että tytäryhtiöillä) eikä vain emoyhtiötasolla (ryhmähakemus).

Näin suojellaan jäsenmaita, joissa on ulkomaisia operaatioita pankkikonsernien tytäryhtiöiden kautta, sillä tällä tavoin tytäryhtiöiden ei tarvitse turvautua emoyhtiöpankkinsa tukeen kriisin ratkaisemiseksi.

Yleiskatsaus pankkialaan

Vuonna 2020 EU:ssa oli 5 441 pankkia. Eniten pankkeja oli Saksassa (28% EU:n kokonaismäärästä), sen jälkeen Puolassa (11%) ja Itävallassa ja Italiassa (molemmat 9%). Yli puolet kaikista EU:n pankeista sijaitsi siis näissä neljässä jäsenmaassa.

Rajatylittävän pankkitoiminnan hallinta: kolmansien maiden sivuliikkeet

EU on myös sopinut vähimmäistason yhdenmukaistuksen kehyksestä, joka koskee kolmansissa maissa perustettujen pankkien jäsenmaihin perustamien sivuliikkeiden (kolmansien maiden sivuliikkeet) toimilupien myöntämistä ja valvontaa.

Tämä EU:n yhteinen kehys edellyttää herkkää tasapainoa tarvittavien lupavaatimusten ja sen välillä, miten merkittävää EU:n yhdentyminen maailmanmarkkinoilla, rahoituslähteissä ja pankkituotteissa on EU:n kansalaisille ja yrityksille.

Kehys sisältää

• tiukat mutta oikeasuhteiset lupa- ja valvontavaatimukset
• tietyntyyppisille yrityksille ja liiketoimille myönnettävät rajoitetut vapautukset
• riittävän pitkä siirtymäaika, jotta toimiala voi mukautua uuteen kehykseen ja jatkaa olemassa olevia sopimussuhteita

Hillitään ennakoimattomia riskejä

EU ottaa huomioon maailmanlaajuiset uudet haasteet, kuten ilmastoon liittyvät taloudelliset riskit, kyberriskit ja operatiivisen häiriönsietokyvyn. Sopimuksessa on tärkeitä määräyksiä ympäristö- ja kryptoriskeistä.

Pankeilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. EU edellyttää pankkeja sisällyttämään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit (ESG-riskit) hallintorakenteisiinsa, riskienhallintakehyksiinsä ja strategisiin suunnitteluprosesseihinsa. Tähän kuuluu ESG-riskien tunnistaminen, arvioiminen, seuraaminen ja hallinta osana yleisiä riskienhallintakäytänteitä.

Pankkeja kannustetaan ottamaan huomioon lainananto- ja investointitoimintansa vaikutukset ympäristöön liittyviin ja sosiaalisiin tekijöihin sekä hallintotapakysymyksiin. Lisäksi pankkien on

• otettava huomioon EU:n tavoite saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä ja asiaankuuluvat sovitut EU:n kestävyystavoitteet, kun ne suorittavat sisäistä riskinhallintaa ja vaatimusten noudattamista koskevia tehtäviä
• madallettava EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvien vastuiden riskipainoa (40%) ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja pankkien roolin tukemiseksi vihreän siirtymän rahoittamisessa

Samanaikaisesti on otettu käyttöön pääomavaatimuksia pankkien kryptovaroihin tekemille sijoituksille, jotta voidaan suojautua mahdolliselta kryptovaluutan epävakaudelta. Vaatimukset ovat yhdenmukaisia EU:n kryptovarojen markkinoita koskevan asetuksen (MiCA) kanssa, ja niitä sovelletaan siirtymäkauden ajan, kunnes kryptovarojen vakavaraisuuskohtelua koskevat kansainväliset standardit – joita parhaillaan viimeistellään Basel-kehyksessä – on määrä panna täytäntöön EU:ssa.

• Kryptovarat: kuinka EU sääntelee markkinoita? (taustatietoa)

Pankkijohtajien avoimuus

Sopimukseen sisältyy myös määräyksiä, joilla vältetään epäsopivien henkilöiden nimittäminen pankkien johtokuntiin ja edistetään samalla monimuotoisuutta ja sukupuolten tasapuolista edustusta.

Suurten pankkiyhteisöjen on jaettava valvontaviranomaisensa kanssa tietoja, jotka koskevat niiden hallituksen jäsenen tai puheenjohtajan tehtävään valittujen ehdokkaiden sopivuuden arviointia, vähintään 30 päivää ennen kuin nimitetty henkilö ryhtyy hoitamaan tehtäväänsä.

Jos johtokunnan jäsenet eivät täytä sopivuusvaatimuksia, jäsenmaiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet estää heidän nimittämisensä tai erottaa tällaiset jäsenet johtokunnasta.

Mitä etuja siitä on EU:n kansalaisille?

Uusi pankkisopimus paitsi vakauttaa pankkialaa myös vaikuttaa merkittävästi kansalaisiin.