Skip to content

EU-säännöt sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta

EU-maiden välisellä yhteensovittamisella varmistetaan, että EU-kansalaiset voivat siirtää sosiaaliturvaoikeutensa muuttaessaan ja työskennellessään Euroopassa.

Rajatylittävä sosiaaliturva

EU haluaa tehdä Euroopan sisällä muuttamisen ja toisessa EU-maassa työskentelemisen helpommaksi EU-kansalaisille ja varmistaa kansalaisten sosiaaliturvaoikeuksien suojaamisen näissä tilanteissa.

Muuttaminen toiseen EU-maahan ja työskenteleminen siellä on jokaisen EU-kansalaisen perusoikeus ja sisämarkkinoiden kulmakivi. Vapaa liikkuvuus ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman EU-sääntöjä sosiaaliturvan yhteensovittamisesta.

Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia. Jokaisella unionin kansalaisella on vapaus hakea työtä, tehdä työtä, sijoittautua tai tarjota palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa. Kolmansien maiden kansalaisilla, joilla on lupa tehdä työtä jäsenvaltioiden alueella, on oikeus samanlaisiin työehtoihin kuin unionin kansalaisilla. Euroopan unionin perusoikeuskirja, artikla 15

Sosiaaliturvaoikeuksien yhteensovittamista koskevilla säännöillä ei korvata kansallisia järjestelmiä yhdellä eurooppalaisella järjestelmällä, vaan pyritään sovittamaan kansallisia järjestelmiä yhteen. Sosiaaliturvajärjestelmät ovat yksin jäsenmaiden vastuulla eikä niitä yhdenmukaisteta EU:ssa.

Missä sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevia sääntöjä sovelletaan?

Säännöillä taataan sosiaaliturva muutettaessa ja työskenneltäessä Euroopassa (EU27, Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi).

EU-kansalaisilla on oikeus

  • etsiä työpaikkaa toisesta EU-maasta
  • työskennellä toisessa EU-maassa ilman työlupaa
  • asua siinä EU-maassa, jossa he työskentelevät
  • jäädä maahan työsuhteen päätyttyä
  • yhtäläiseen kohteluun maan kansalaisten kanssa työpaikan saamisessa

Sosiaaliturvaoikeuksien yhteensovittaminen EU:n ja Ison-Britannian välillä

Ison-Britannian erottua EU:sta erityiset yhteensovittamissäännöt ovat olleet voimassa 1. tammikuuta 2021 alkaen. EU:n ja Ison-Britannian erosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksia suojellaan edelleen.

Niiden henkilöiden osalta, joita erosopimus ei koske, EU:n ja Ison-Britannian välistä sosiaaliturvan yhteensovittamista säännellään kauppa- ja yhteistyösopimuksen asiaa koskevalla pöytäkirjalla. Vaikka pöytäkirja vastaa EU:n sääntöjä ja on kattava, siinä ei määrätä täysin samanlaisesta suojan tasosta kuin EU:n asetuksissa.

Prioriteetit ja periaatteet

Sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevilla säännöillä on tarkoitus varmistaa, että kansalaisten asema ei heikkene, jos he työskentelevät tai asuvat toisessa jäsenmaassa.

Sosiaaliturvan yhteensovittamisen EU-säännöt koskevat näitä etuuksia:

  • sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet
  • vanhuuseläkkeet, varhaiseläkkeet ja työkyvyttömyysetuudet
  • perhe-eläkkeet ja kuolemantapauskorvaukset
  • työttömyysetuudet
  • perhe-etuudet
  • työtapaturma- ja ammattitautietuudet

EU:lla on sääntöjä, joilla koordinoidaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteentoimivuutta. Kaikki maat voivat vapaasti päättää, ketkä niiden lainsäädännön mukaan kuuluvat pakollisen vakuutuksen piiriin, mitä etuuksia myönnetään ja millä ehdoilla.

Sosiaaliturvan yhteensovittamissäännöillä estetään henkilön jääminen ilman suojaa tai kaksinkertaisen suojan mahdollisuus rajatylittävissä tilanteissa.

Tärkeimpinä prioriteetteina on

  • edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä syvempiä ja oikeudenmukaisempia sisämarkkinoita
  • helpottaa työvoiman liikkuvuutta selkeillä, oikeudenmukaisilla ja valvottavissa olevilla säännöillä
  • helpottaa yhtä sisämarkkinoiden keskeistä pilaria – työntekijöiden vapaata liikkuvuutta – ja vahvistaa kansallisten viranomaisten välineitä torjua väärinkäytöksiä tai petoksia

EU:n sosiaaliturvasäännöt perustuvat neljään periaatteeseen:

  • vain yksi maa: kansalaisiin sovelletaan vain yhden maan lainsäädäntöä kerrallaan, jolloin maksuja suoritetaan vain yhdessä maassa
  • yhdenvertainen kohtelu: kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin sen maan kansalaisilla, jonka sosiaaliturvan piiriin he kuuluvat
  • yhteenlaskeminen: kun kansalaiset hakevat etuutta, heidän aikaisemmat vakuutus-, työskentely- tai asumisjaksonsa muissa maissa otetaan tarvittaessa huomioon
  • siirrettävyys: jos kansalaisilla on oikeus rahaetuuteen yhdestä maasta, he voivat yleensä saada sen, vaikka asuisivat toisessa maassa

Tärkeimmät ehdotetut mukautukset

Nykyiset sosiaaliturvan yhteensovittamisen EU-säännöt ovat olleet voimassa 1. toukokuuta 2010 alkaen. Työmarkkinat ja yhteiskunnat kehittyvät kuitenkin koko ajan, ja sama koskee kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Tämän vuoksi on tehtävä kohdennettuja mukautuksia, joilla varmistetaan, että säännöt ovat oikeudenmukaisia, helpommin sovellettavia ja paremmin valvottavissa.

Euroopan komissio esitti joulukuussa 2016 yhteensovittamissääntöjen tarkistamista koskevan ehdotuksen. Sen tavoitteena on nykyisten sääntöjen uudistaminen ja yksinkertaistaminen sekä sosiaaliturvakustannusten oikeudenmukainen jakautuminen jäsenmaiden välillä.

Tarkistuksen tärkein tavoite on jatkaa sosiaaliturvan yhdenmukaistamisen EU-sääntöjen uudistamista

  • helpottamalla kansalaisten oikeuksien käyttämistä entisestään
  • takaamalla oikeusvarmuus
  • varmistamalla taloudellisen taakan oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakautuminen
  • edistämällä hallinnollista yksinkertaistamista ja sääntöjen valvottavuutta

Asetuksessa käsitellään useita tärkeitä aloja, joilla otettaisiin käyttöön seuraavat säännöt:

Työttömyysetuudet

EU-kansalaiset voisivat siirtää työttömyysetuutensa asuinmaansa ulkopuoliseen maahan vähintään 6 kuukaudeksi.

Rajatyöntekijöitä koskee erityissääntö, jonka mukaan he voivat siirtää työttömyysetuutensa jopa 15 kuukaudeksi, ellei etuuksiin oikeuttava aika ole lyhyempi.

Maa, jossa henkilö on harjoittanut ammattitoimintaa, toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana tai ollut vakuutettuna yli 6 kuukautta, katsotaan näiden työntekijöiden sosiaaliturvan alalla toimivaltaiseksi maaksi.

Lähetettyihin työntekijöihin sovellettava lainsäädäntö

Työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien olisi kuuluttava 3 kuukauden ajan lähtömaansa sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ennen kuin heidät voidaan lähettää töihin toiseen jäsenmaahan.

Maksimiaika, jonka voi kuulua lähettävän jäsenmaan sosiaaliturvajärjestelmään, on edelleen 24 kuukautta. Sekä työntekijöitä että itsenäisiä ammatinharjoittajia koskeva keskeytymisaika on vähintään 2 kuukautta kunkin 24 kuukauden jakson välillä.

Perhe-etuudet

Ehdotuksessa kodifioidaan Wiering-tuomio (C-347/12) ja selvennetään, miten rahamääräiset perhe-etuudet, joilla on ensisijaisesti tarkoitus korvata tuloja lastenhoitokausilta, poikkeavat kaikista muista perhe-etuuksista.

Työvoiman ulkopuolella olevien liikkuvuutta harjoittavien kansalaisten oikeus tiettyihin sosiaalietuuksiin

Oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi ehdotuksessa esitetään luettelo tuomioistuimen asiaan liittyvästä oikeuskäytännöstä ja todetaan, että kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti liikkuvuutta harjoittavilta kansalaisilta ei tulisi evätä sairausvakuutusjärjestelmään kuulumista.

Pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet

Asetuksessa otettaisiin käyttöön pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien määritelmä, ja sen sairautta koskevassa luvussa selvennetään asiaan liittyvien prosessien osatekijöitä.

Nykyisten sääntöjen tarkistaminen

Neuvosto pääsi 22. huhtikuuta 2026 Euroopan parlamentin kanssa alustavaan yhteisymmärrykseen kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevista päivitetyistä säännöistä. Tarkistuksella pyritään nykyaikaistamaan sääntöjä ja tekemään niistä selkeämpiä, oikeudenmukaisempia ja yksinkertaisempia valvoa.

Jäsenmaiden EU-suurlähettiläät hyväksyivät alustavan yhteisymmärryksen 29. huhtikuuta 2026.

Euroopan parlamentin on vielä vahvistettava alustava yhteisymmärrys. Sen jälkeen molemmat toimielimet hyväksyvät tekstin virallisesti lingvistijuristien viimeisteltyä sen.

Aiemmat neuvottelut

Tarkistusta varten ehdotettu oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikla 48, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä.

Neuvosto koordinoi jäsenmaiden kantoja uuteen ehdotukseen. Neuvosto aloitti ehdotuksen käsittelyn tammikuussa 2017, ja ministerit keskustelivat ehdotuksesta useaan otteeseen.

Neuvosto sopi loka- ja joulukuussa 2017 kahdesta osittaisesta neuvottelukannasta (”yleisnäkemyksestä”), jotka koskivat ehdotuksen seuraavia lukuja:

  • työvoiman ulkopuolella olevien liikkuvuutta harjoittavien kansalaisten oikeus tiettyihin sosiaalietuuksiin
  • lähetettyihin ja muihin komennustyötä tekeviin työntekijöihin sekä kahdessa tai useammassa jäsenmaassa työskenteleviin sovellettava lainsäädäntö
  • pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet
  • perhe-etuudet

Neuvosto vahvisti 21. kesäkuuta 2018 täydellisen neuvottelukantansa. Neuvoston puheenjohtaja aloitti tältä pohjalta neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa heti, kun parlamentti oli vahvistanut kantansa.

Taustatietoa

Helpottaakseen työvoiman liikkuvuutta EU:lla on jo monen vuoden ajan ollut kehys jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseksi. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisella EU:n sisällä pyritään varmistamaan, että jokaisella EU-kansalaisella ja EU:ssa asuvalla kolmannen maan kansalaisella on yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan riippumatta maasta, jossa kansalainen asuu.

Sosiaaliturvan yhteensovittamista koskeva EU-lainsäädäntö on sittemmin kehittynyt Euroopan yhdentymisen syventyessä ja EU:n laajentumisen myötä.

Tällä hetkellä voimassa olevat yhteensovittamissäännöt ovat asetuksessa (EY) N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksessa (EY) N:o 987/2009.

Tällä lainsäädäntöehdotuksella muutetaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettuja asetuksia (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009. Muutoksella pyritään

  • selkeyttämään olosuhteita, joissa jäsenmaat voivat rajoittaa sosiaalietuuksien myöntämistä työvoiman ulkopuolella oleville liikkuvuutta harjoittaville EU-kansalaisille
  • luomaan johdonmukainen järjestelmä pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien koordinoimiseksi
  • esittämään uusia järjestelyjä työttömyysetuuksien yhteensovittamiseen valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa
  • ottamaan käyttöön perhe-etuuksien koordinointia koskevia uusia säännöksiä
  • selkeyttämään lähetettyjä työntekijöitä koskevia sääntöjä

Lisää asiakirjoja ja julkaisuja

Teemat

Päivitetty viimeksi: 29. huhtikuuta 2026