EU:n kalakantojen hoito
EU-maat ovat vahvistaneet EU:n yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa yhteisiä sääntöjä, joiden avulla hallinnoidaan kalavaroja ja varmistetaan niiden kestävä käyttö sekä samalla tarjotaan terveellisiä ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita.
Miksi EU:n on hoidettava kalakantoja?
Kalat ja vesiviljelytuotteet ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. EU on maailman suurin kalojen ja äyriäisten markkina-alue. EU:ssa kulutetaan vuodessa keskimäärin 24,4 kg kalaa ja äyriäisiä asukasta kohden. 75% näistä kaloista ja äyriäisistä pyydetään luonnonvaraisista kannoista.
Kalavaroja ei ole rajattomasti, ja liikakalastus voi vaikuttaa kantojen lisääntymiskykyyn. Jos kalastajia ja kalastusta ei valvottaisi, jotkin kalakannat saattaisivat romahtaa tai niiden pyytäminen voisi käydä taloudellisesti kannattamattomaksi.
EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvalla EU:n kalastuksenhoitojärjestelmällä
- autetaan turvaamaan kalakantojen lisääntyminen
- luodaan edellytykset kannattavaan kalastuselinkeinoon
- jaetaan kalastusmahdollisuudet
- vaikutetaan merkittävästi meriekosysteemin suojeluun
Saalisrajoitusten ja kiintiöiden vahvistaminen (Infografiikka)
EU:n kalastuksenhoitojärjestelmä
EU:n tärkeimpiä kalakantoja ja niiden kalastusta hallinnoidaan EU:n tasolla
- monivuotisin hoitosuunnitelmin
- vuotuisin saalisrajoituksin (ns. TACit)
Kussakin monivuotisessa hoitosuunnitelmassa asetetaan kalakantojen hoidolle tavoitteet ja esitetään mahdollisesti myös muita tarkempia säilyttämissääntöjä. Lisäksi monivuotisissa suunnitelmissa asetetaan kestävän enimmäistuoton tavoite ja määräaika tavoitteen saavuttamiselle.
EU vahvistaa useimmille kaupallisesti merkittäville kalakannoille vuotuiset saalisrajoitukset. Niistä käytetään myös nimitystä suurimmat sallitut saaliit (TACit) tai kalastusmahdollisuudet. Kukin TAC jaetaan EU:n jäsenmaiden kesken kansallisten kiintiöiden muodossa. Kukin jäsenmaa vastaa siitä, että sen kiintiö ei ylity.
Kiintiöt ja saalisrajoitukset koskevat kalakantoja, joita esiintyy EU:n vesillä tai joita EU:n kalastusalukset pyytävät tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä.
Keskeisiä termejä
Kalakanta – meriyhteisön elolliset luonnonvarat, joista saaliita pyydetään. Tähän voi kuulua yhden tai useamman kalalajin, selkärangattomien ja kasvien populaatioita
Suurimmat sallitut saaliit (TACit) eli kalastusmahdollisuudet – kalojen enimmäismäärät, jotka tietyistä kannoista voidaan kalastaa (ilmoitettu tonneina tai lukuina)
Kiintiöt (kansalliset) – kullekin jäsenmaalle sallittu osuus suurimmasta sallitusta saaliista
Kestävä enimmäistuotto – suurin saalis, joka voidaan kalastaa tietyn lajin kannasta populaation kokoa pienentämättä
Missä EU:n vedet sijaitsevat?
Tässä kartassa esitetään EU:n jäsenmaiden talousvyöhykkeet. Kullakin maalla on oikeus hyödyntää meriluonnonvaroja omalla vyöhykkeellään. EU-maat hoitavat useimpia näistä luonnonvaroista yhdessä, noudattaen sääntöjä, joista on sovittu EU:n yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.
Kartta: © EuroGeographics, © FAO (YK). Talousvyöhykkeet: © VLIZ, lähde: Euroopan komissio – Eurostat/GISCO
Kansainväliset sopimukset: kalakantojen yhteinen hoito
Joitakin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa yhteisiä kalakantoja hoidetaan yhteisesti. Tällöin EU:ssa sovittujen kalastusmahdollisuuksien on oltava linjassa kyseisten maiden kanssa säännöllisesti neuvoteltujen tulosten kanssa. Neuvottelujen perustana ovat kansainväliset sopimukset kalastuksenhoitoa koskevasta yhteistyöstä.
Kansainväliset sopimukset ovat tärkeä osa EU:n kalastuksenhoitoa. Kansainvälisten kalastussopimusten kaksi päätyyppiä ovat kahdenväliset sopimukset ja monenväliset sopimukset.
Kalastuskiintiöt brexitin jälkeen (Infografiikka)
Nyt kun Iso-Britannia on eronnut EU:sta, EU:n ja Ison-Britannian yhteisten kantojen kalastusmahdollisuudet määritellään kauppa- ja yhteistyösopimuksen mukaisesti. Tuon 1. toukokuuta 2021 voimaan tulleen sopimuksen mukaan EU:n ja Ison-Britannian on käytävä vuosittain neuvotteluja, joissa sovitaan yhteisten kantojen kalastusmahdollisuuksista seuraavaksi vuodeksi.
Mikä on neuvoston rooli kalakantojen hoidossa?
Kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 43 määrätään, neuvostolla on keskeinen rooli EU:n kalakantojen hoidossa ja jäsenmaiden kalastusmahdollisuuksien määrittämisessä.
Neuvoston tehtävänä on
- vahvistaa suurimmat sallitut saaliit (TACit)
- jakaa kalastusmahdollisuudet jäsenmaille
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että neuvosto hyväksyy vuosittain tieteellisiin lausuntoihin pohjautuvien Euroopan komission ehdotusten perusteella vuotuiset saalisrajoitukset ja kiintiöt kullekin kalakannalle. Niitä koskevaa asetusta voidaan tarvittaessa päivittää vuoden mittaan.
Kansainvälisten kalastussopimusten osalta neuvoston tehtävänä on
- antaa neuvotteluvaltuudet
- allekirjoittaa sopimukset EU:n puolesta
- hyväksyä lopullinen päätös, jolla sopimus saatetaan osaksi EU:n lainsäädäntöä
Neuvosto antaa neuvotteluvaltuudet komissiolle myös silloin, kun tämä edustaa EU:ta erilaisissa alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, joiden jäsen EU on.
EU:n perussopimusten mukaan EU:lla on yksinomainen toimivalta meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen alalla osana yhteistä kalastuspolitiikkaa. Muut kalastuspolitiikan alat (markkinapolitiikka, valvonta ja vesiviljely) kuuluvat jaettuun toimivaltaan. Lähes kaikki kalastusalalla tehtävät päätökset hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, lukuun ottamatta saalisrajoitusten ja kiintiöiden vahvistamista, joka kuuluu neuvoston toimivaltaan.