Humanitaarinen apu
EU ja sen 27 jäsenmaata ovat johtava humanitaarisen avun antaja katastrofien koettelemille väestöille eri puolilla maailmaa. EU:n tuen tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä, ehkäistä ja lieventää inhimillistä kärsimystä ja säilyttää ihmisarvo.
Haavoittuvimpien ihmisten auttaminen
EU antaa humanitaarista apua sitä tarvitseville EU:n ulkopuolisissa maissa, jotka ovat kärsineet ihmisen aiheuttamista katastrofeista tai luonnonkatastrofeista. Erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuvimpiin uhreihin.
Humanitaarisen avun tarpeessa ovat muun muassa
- aliravitsemuksesta ja nälänhädästä kärsivät väestöt
- pakolaiset ja maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt
- aseellisten konfliktien ja muunlaisen fyysisen tai psyykkisen väkivallan uhrit
- ihmiset, joiden kodit tai elinkeinot ovat tuhoutuneet
Esimerkkejä ihmisen aiheuttamista katastrofeista ja luonnonkatastrofeista ovat aseelliset konfliktit, yhteiskunnalliset levottomuudet, kuivuus, tulvat, maanjäristykset, tsunamit ja hurrikaanit.
Ennennäkemättömät humanitaariset kriisit
YK:n mukaan nykypäivän ennennäkemättömät humanitaariset tarpeet johtuvat pääasiassa syvään juurtuneista aseellisista konflikteista, ilmastonmuutoksen kiihtymisestä ja maailmanlaajuisesta taloudellisesta epävakaudesta. Nämä kriisit ovat yhä useammin päällekkäisiä ja johtavat monitahoisiin hätätilanteisiin, joissa katastrofit, sota ja köyhyys voimistavat toinen toistaan.
Vuonna 2026 kiireellistä humanitaarista apua tarvitsee 239 miljoonaa ihmistä. Edeltävänä vuonna 2025 humanitaarisia toimia leikattiin rajusti, ja avustustyöntekijöitä kuoli iskuissa ennätyksellisen paljon.
Sodat muun muassa Sudanissa, Gazassa ja Ukrainassa aiheuttavat siviiliuhreja ja pakottavat miljoonat ihmiset lähtemään kotiseudultaan. Vuoden 2025 puoliväliin mennessä yli 117 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa oli joutunut pakon edessä siirtymään pois kotiseudultaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten lisääntyessä.
Johtava humanitaarisen avun antaja
Humanitaarinen apu on EU:n ulkopolitiikan keskeinen osa, kansojen välisen yhteisvastuun perustavanlaatuinen ilmentymä ja moraalinen velvollisuus.
EU ja sen 27 jäsenmaata ovat yhdessä maailman johtava humanitaarisen avun antaja. YK:n tietojen mukaan ne antoivat 40% humanitaarisesta avusta maailmassa vuonna 2025.
EU:lla ja jäsenmailla on humanitaarisen avun osalta jaettu toimivalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 4 kohdan 4 mukaisesti. Jokainen jäsenmaa päättää, paljonko rahoitusta se haluaa mihinkin kriisiin tai millekin humanitaariselle järjestölle ja rahastolle antaa.
EU täydentää ja vahvistaa jäsenmaiden toimia budjettinsa kautta. EU:n pitkän aikavälin budjetti vuosiksi 2021–2027 sisältää humanitaarista apua koskevan budjettikohdan, johon on osoitettu yhteensä 11,57 mrd. € seitsenvuotiskaudeksi eli noin 1,65 mrd. € vuodessa. EU:n vuoden 2025 humanitaarisen avun budjetti on 1,9 mrd. €.
EU on antanut humanitaarista apua vuodesta 1992 lähtien yli 110 maassa, ja sen apu tavoittaa vuosittain miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa.
EU toimittaa parhaillaan humanitaarista apua kaikille merkittäville kriisien koettelemille alueille, kuten Gazaan, Syyriaan, Sudaniin, Etelä-Sudaniin, Ukrainaan, Saheliin, Jemeniin, Myanmariin/Burmaan, Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Afganistaniin ja Haitiin.
Pelastuspalveluapu
Maailman haavoittuvimmilla alueilla EU:n humanitaarinen apu kulkee yleensä käsi kädessä pelastuspalveluavun kanssa. Molempien alojen asiantuntijat tekevät tiivistä yhteistyötä varmistaakseen mahdollisimman johdonmukaisen ja tehokkaan reagoinnin.
EU:n pelastuspalvelumekanismi on EU:n väline katastrofin koettelemille maille annettavan avun koordinoimiseksi. Se voidaan aktivoida vain, jos jokin EU-maa tai muu maa pyytää apua. Mekanismilla koordinoidaan esimerkiksi etsintä- ja pelastusryhmien ja -kaluston toimittamista, sammutuslentokoneiden lähettämistä ja EU:n kansalaisten kotiuttamista.
Humanitaarista apua ei pidä sekoittaa kehitysyhteistyöhön, jossa pyritään tukemaan EU:n ulkopuolisten maiden pidempiaikaista taloudellista, ympäristö-, sosiaalista ja poliittista kehitystä.
Miten humanitaarinen apu toimitetaan?
EU:n apua koordinoi Euroopan komission pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto (ECHO).
EU:n rahoittamaa humanitaarista apua antaa paikan päällä yli 200 kumppanijärjestöä, muun muassa YK:n järjestöt (kuten OCHA, WFP, UNHCR ja Unicef), Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike sekä kansainväliset ja kansalliset kansalaisjärjestöt.
Saadakseen rahoitusta humanitaariselle hankkeelle humanitaaristen kumppanijärjestöjen on esitettävä rahoitusehdotuksia ja noudatettava hankkeiden arvioinnissa ja seurannassa tiukkoja ohjeita. Kumppaneiden on osoitettava EU:n tuki käyttämällä hankekohteissa EU:n visuaalista identiteettiä.
EU antaa haavoittuvimmille väestöryhmille monenlaista humanitaarista apua:
- ruokaturvaa
- ravitsemustukea
- kiireellistä sairaanhoitoa
- vesi- ja jätevesihuoltoa
- suojaa
- suojelua fyysisiltä ja psyykkisiltä haitoilta
- koulutusta hätätilanteissa
- käteiseen perustuvaa tukea
Koska ilmastonmuutos vain lisää tulvien, kuivuuden ja hurrikaanien esiintymistiheyttä, EU ja sen jäsenmaat antavat tukea myös vahvistaakseen valmiuksia reagoida ilmastoon liittyviin katastrofeihin ja parantaakseen niille haavoittuvimpien maiden selviytymiskykyä.
EU:n asetus humanitaarisesta avusta
Vuonna 1996 annetussa EU:n asetuksessa humanitaarisesta avusta määritellään, miten Euroopan komissio toteuttaa humanitaarisia operaatioita EU:n puolesta.
Siinä vahvistetaan pääasialliset tavoitteet, periaatteet ja menettelyt EU:n humanitaarisen avun toimien toteuttamiseksi.
Humanitaariset periaatteet
Humanitaarista apua annetaan tasapuolisuuden, inhimillisyyden, riippumattomuuden ja puolueettomuuden humanitaaristen periaatteiden mukaisesti. Apua annetaan riippumatta avunsaajien rodusta, etnisestä ryhmästä, uskonnosta, sukupuolesta, iästä, kansalaisuudesta tai poliittisesta suuntautumisesta.
Inhimillisyys
Todettuun inhimilliseen kärsimykseen on aina puututtava, ja haavoittuvimpiin väestönosiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Tasapuolisuus
Humanitaarisella avulla ei pidä suosia mitään osapuolta aseellisessa konfliktissa tai muussa riita-asiassa.
Puolueettomuus
Humanitaarista apua on annettava ainoastaan tarpeiden perusteella ja syrjimättä.
Riippumattomuus
Humanitaariset tavoitteet on pidettävä erillään poliittisista, taloudellisista, uskonnollisista, sotilaallisista tai muista tavoitteista.
Nämä kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen perustuvat periaatteet sisältyvät YK:n yleiskokouksen päätöslauselmiin 46/182 ja 58/114.
EU:n tasolla humanitaariset periaatteet määritellään humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa. Neuvosto, jäsenmaat, Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio allekirjoittivat sen joulukuussa 2007.
Konsensuksessa hahmotellaan EU:n pääasiallinen poliittinen kehys humanitaarisiin kriiseihin vastaamiseksi. Siinä selitetään, miksi, miten ja milloin EU toimii. Konsensuksessa vahvistetut humanitaarisen toiminnan ensisijaiset tavoitteet ovat seuraavat:
- ihmishenkien pelastaminen
- kärsimyksen ehkäiseminen ja lieventäminen
- ihmisarvon säilyttämisen edistäminen luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä
Neuvoston rooli humanitaarisessa avussa
Neuvosto ei tee päätöksiä operatiivisista kysymyksistä, kuten tiettyihin kriiseihin vastaamiseksi myönnettävän rahoituksen määrästä, mutta sillä on tärkeä rooli kolmansia maita ja alueita koskevan EU:n kannan määrittelyssä neuvoston päätelmien kautta.
Humanitaarisissa asioissa tämä merkitsee usein sitä, että asianomaisia osapuolia kehotetaan ratkaisemaan humanitaarisiin kriiseihin johtaneet konfliktit ja noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
Humanitaarisen avun ja elintarvikeavun työryhmä
Humanitaarisen avun ja elintarvikeavun työryhmä (COHAFA) vastaa neuvostossa humanitaariseen apuun liittyvien kysymysten käsittelystä. Niitä ovat esimerkiksi
- humanitaaristen tarpeiden seuranta maailmanlaajuisesti ja EU:n yhteiset toimet
- globaalin humanitaarisen järjestelmän tehokkuus
- kansainvälisissä järjestöissä ja foorumeilla esitettävien EU:n lausuntojen valmistelu
- humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen, humanitaaristen periaatteiden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistäminen
COHAFA perustettiin vuonna 2008 humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen allekirjoittamisen jälkeen. Työryhmän puheenjohtajana toimii neuvoston kiertävää puheenjohtajuutta hoitava jäsenmaa.
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus
EU on sitoutunut kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen eli sääntöihin, joilla määritellään valtioiden ja valtiosta riippumattomien aseellisten ryhmien vastuut aseellisen konfliktin aikana.
Humanitaarinen oikeus perustuu pääasiassa vuonna 1949 tehtyihin neljään Geneven yleissopimukseen ja vuosina 1977 ja 2005 hyväksyttyihin lisäpöytäkirjoihin. Kaikki 27 EU-maata ovat ratifioineet Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat. Näitä yleissopimuksia täydentävät kansainvälisen tapaoikeuden säännöt.
Säännöissä edellytetään muun muassa seuraavaa:
- humanitaarisen avun nopea ja esteetön kulku
- siviilien (myös humanitaaristen avustustyöntekijöiden) suojelu
- terveydenhuollon suojelu
- siviiliväestön selviytymisen kannalta välttämättömien hyödykkeiden suojelu
Sääntöjen tarkoituksena on suojella henkilöitä, jotka eivät osallistu tai eivät enää osallistu taisteluihin, kuten siviilejä, lääkintähenkilöstöä, humanitaarisia avustustyöntekijöitä, loukkaantuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita joukkoja sekä sotavankeja tai muita pidätettyjä. Kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa asetetaan myös rajoituksia sodankäynnin keinoille ja menetelmille (esimerkiksi tiettyjen aseiden kieltäminen).
Kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikotaan yhä useammin konflikteissa eri puolilla maailmaa, esimerkiksi seuraavin tavoin:
- hyökkäykset sairaaloihin ja kouluihin
- hyökkäykset humanitaarisia ja terveydenhuollon työntekijöitä vastaan
- ihmishenkiä pelastavan humanitaarisen avun epääminen
- hyökkäykset siviilejä vastaan
- lapsisotilaiden värväys ja käyttö
- raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta
Tällainen väkivalta vaikuttaa siviileihin ja estää miljoonia ihmisiä saamasta ihmishenkiä pelastavaa apua.
Vuosi 2024 oli kaikkien aikojen vaarallisin humanitaarisille työntekijöille: 385 kuoli, 308 haavoittui ja 137 siepattiin. Vuonna 2025 kuoli 334 humanitaarista työntekijää, 193 haavoittui ja 112 siepattiin.
Katso myös
Kriisitoiminta
Poliittisen kriisitoiminnan integroidut järjestelyt (IPCR)
EU:n pelastuspalvelu
Päivitetty viimeksi: 25. helmikuuta 2026